A. Järvisen muistelmateos - onko jo luettu?

^ hienoimpia käsiini sattuneita alan tuotoksia. Suosittelen siis.
 
Tämä kannattaa myös lukea.

Keskustelupalstan säännöt, jotka koskevat keskustelua yleisellä alueella ja jäsenalueella

5. Mieti kirjoitukseesi hyvä sisältöä kuvaava otsikko, saat enemmän vastauksia kun asiasta kiinnostuneet huomaavat viestisi muiden joukosta. Yritä kirjoittaa mahdollisimman selkeää kieltä. Näin säästyy kaikilta aikaa ja turhilta väärinkäsityksiltä vältytään.
 
Muutin aiheen otsikkoa: "onko jo luettu?" -> "A. Järvisen muistelmateos - onko jo luettu?" t. rajani
 
Ei o. Se ilmestyi vasta tänään. Eikä se kai muistelmateos ole, vaan muistelu- ?
 
poppa joe sanoi:
Ei o. Se ilmestyi vasta tänään. Eikä se kai muistelmateos ole, vaan muistelu- ?


... se tuli painosta viime torstaina ;) ja omani sain perjantaina.
 
Silmäilin kaupassa ja hienolta vaikutti, jos vaikka pukki toisi. Samalla muistui mieleeni keikat joilla Albertin näin. Ensi kerta oli Kuusrock 1974 Oulu. Olin 14-vuotias, silloin levylautasellani pyörivät Hendrix, Who, Cream, Mountain, MC 5 jne. Hurriganes oli shokki - maailmanluokan kitaristi ja kaksi mämmäriä, jotenkin nolotti katsoa, yleisvaikutelma oli lähinnä korni. Royals tuli nähtyä muistaakseni kolmesti, soitto kulki ja taitoa oli, mutta bändin ylimielinen asenne yleisöön tympi, tämä oli lähinnä Maijasesta johtuvaa enkä ole koskaan tätä sinäänsä taitavaa muusikoa halunnut kuunnella. Vanhan kuppilassa Albert tuli joskus 80-luvulla pummaamaan rahaa esitellen tyhjää lompsaansa todeten: "Nyt kannattaisi vipata Madolle (Valtonen) ja mulle viitonen juomaan!" Taisin kolikon antaa - oli vaikea uskoa hahmon olevan Albert itse - näky ja miehen kunto oli taas shokki. Joskus juttelin Mister X:n kanssa Roadrunner-sessioista, aikoinaan huhuttin Maijasen soittaneen bassoa levyllä, mutta Mister X kumosi huhun. Muistelimme Albertin taitoja, hänen toteamuksensa jäi mieleen "Albert was a world class player" ja tämä on kyllä totta.
Onko kirjassa sama kuolinsyy kuin aiemmin?
 
ilkka313 sanoi:
Onko kirjassa sama kuolinsyy kuin aiemmin?

Nähdäkseni kirja ei tuo tähän aiheeseen uutta valoa. Kaikesta ei kai pidä mennä kirjoittamaan.
 
ilkka313 sanoi:
Hurriganes oli shokki - maailmanluokan kitaristi ja kaksi mämmäriä, jotenkin nolotti katsoa, yleisvaikutelma oli lähinnä korni.

Hehe! Tuonkohan takia Järvinen oli sitä mieltä, että Kallio oli parempi Hurriganes-kitaristi, kun hän itse. Samaa mieltä, Pekka oli vähän liian sellanen tilu-lilu -sankari, että se ei oikeen istunut näiden kahden miehen seuraan.
 
ilkka313 sanoi:
Hurriganes oli shokki - maailmanluokan kitaristi ja kaksi mämmäriä, jotenkin nolotti katsoa, yleisvaikutelma oli lähinnä korni. Royals tuli nähtyä muistaakseni kolmesti, soitto kulki ja taitoa oli, mutta bändin ylimielinen asenne yleisöön tympi, tämä oli lähinnä Maijasesta johtuvaa enkä ole koskaan tätä sinäänsä taitavaa muusikoa halunnut kuunnella.kuin aiemmin?

Minulla on ihan eri käsitys asioista. Olen nimittäin sattunut soittamaan kummankin yo. bandin keikalla lämppärina. Remu oli kokonaan oma lukunsa, samaan takahuoneeseenkaan ei päässyt, ihan omanlaisensa persoona siis. Sen sijaan Pave oli oikein mukava ja otti meikäläiset murkkuikäiset ihan tasavertaisina vastaan.

Niin se maailma on erilainen kun eri kulmista tarkastelee.
 
LaJazz sanoi:
Minulla on ihan eri käsitys asioista. Olen nimittäin sattunut soittamaan kummankin yo. bandin keikalla lämppärina. Remu oli kokonaan oma lukunsa, samaan takahuoneeseenkaan ei päässyt, ihan omanlaisensa persoona siis. Sen sijaan Pave oli oikein mukava ja otti meikäläiset murkkuikäiset ihan tasavertaisina vastaan.

Niin se maailma on erilainen kun eri kulmista tarkastelee.


Nuo omat kokemukseni ovat pohjoisesta, Kemistä ja ympäristöstä, etelän bändien k***päisyys ja ylimielisyys yleisöä kohtaan ei rajoittunut kyseisiin esimerkkeihin tuolloin.
 
Puhalsin kirjaan hengen lukemalla sen. Hieno teos, uskomaton on työmäärä varmasti sen takana, pakko nostaa hattua tekijöille. Kokonaisuudeksi muodostuu kuva herkästä ja monipuolisesti luovasta ihmisestä, joka eli paineiden alla ja liian usein väärässä seurassa. Väkisinkin tulee Badding-vainaa ajoittain mieleen. Yksityiselämästä paljastetaan juuri tarpeeksi b-puolen harrasteineen kokonaiskuvan kannalta, mutta ei ihan kaikkea - onneksi. Kuvat ovat kautta linjan loistokkaita ja Alpun muutamat piirrokset kertovat paljon, kuten myös loppupuolen yksinäinen pohdiskelu elämästä.
Tuli usein lukiessa haikea olo ja muistot muutamista nähdyistä keikoista vaikka niistä on aikaa yli 30 vuotta. Ride on!
 
Royals LIVE levy saa uutta potkua kun on lukenut kirjan 8)
 
Luin kirjan, joka on teoksena todella hieno ja yksityiskohtainen. Sain Järvisestä persoonana ehkä hieman negatiivisemman kuvan kuin moni muu. Kirjan mukaanhan hän oli varsinkin humalassa melko vastenmielinen, mutta selvin päin mukava. Siis sairasti alkoholismia, kuten moni muusikko.

Samoin Remun suhtautuminen mietitytti minua paljon. Kirjassa sain sen käsityksen, että hän yritti muokata Järvistä oman makunsa mukaiseksi, mutta toisaalta hän ilmeisesti yritti myös hillitä tämän juomista.
 
Muutama asia kirjasta jäi vaivaamaan, ehkä täältä löytyy vastaus:

Loppuaikoina Albertia kehoitettiin soittamaan keikalla "Lonkero", mitä tällä tarkoitetaan?

Onko tietoa missä on Albertin Royals-aikoina käyttämä Gibson L-5S kitara nykyään? Juuri kyseinen yksilö oli Albertia ennen Paul Kossoffilla käytössä, mikä tekee asian mielenkiintoiseksi. Kossoff oli (kuoli 1976) hieno kitaristi, ymmärsi vähemmän olevan enemmän. Eric Clapton pyysi Kossoffia opettamaan sormivibratoaan Freen ollessa Blind Faithin keikalla lämppärinä jenkeissä 1969. Rytmiryhmän niukka zen-ote on myös silkkaa magiaa. Tässä Free, miltei miljoona katsojaa ei voi olla väärässä:

http://www.youtube.com/watch?v=_FhCilozomo&feature=related
 
ilkka313 sanoi:
Onko tietoa missä on Albertin Royals-aikoina käyttämä Gibson L-5S kitara nykyään? Juuri kyseinen yksilö oli Albertia ennen Paul Kossoffilla käytössä, mikä tekee asian mielenkiintoiseksi.

Kyseinen skeba kulkeutui kuulemma Dingo-yhtyeen Jontulle (?) ja on nähty erittäin huonokuntoisena sittemmin. Nykyisestä olinpaikasta en osaa sanoa. Kossoff oli ilmeisesti varannut kitaran lontoolaisesta kaupasta muttei kyennyt huumeongelmien yms vuoksi sitä lunastamaan - kyseessä ei siis näin olisi tarkalleen Kossoffin entinen kitara.
 
Dave Lindholm: " en mä osaa sanoa muuta, kun että Järvinen oli kokonainen persoona. se teki hirveesti hommia. Totta kai se oli lahjakas. On pakko olla ihan peruslahjakas tommoseen, se on selvä. Se vei sen niin pitkälle kuin mahdollista. Mun henkilökohtainen mielipide on se, että ei tommost kitaristii enää tule....se oli ihan ainut lajissaan..."
 
Back
Ylös