5/2009 Hifimaailman subbaritesti

[vaakko]

Itse olen pähkäillyt, että subbareita on kahdentyylisiä.
1. kotiteatterikäyttöön tarkoitettuja maanjäristyssubbareita
2. Hifi käyttöön tarkoitettuja pääkaiuttimiin saumattomasti integroituvia

Elokuva käyttöön tarkoitetut subbarit eivät toimi hyvin kuin leffa matskulla, hifi käytössä näiden bassot pursuaa yli äyräiden. Hifi käyttöön tarkoitettu laadukas subi toimii myös leffakäytössä. Omaan Elacin 2060 aktiivisubbariin olen enemmän kuin tyytyväinen, leffojen bassotkin kouraisee tarvittaessa.

Samaa mieltä. Tosin jos optimoi pelkästään leffakäyttöä, niin silloin saa halvemmalla jyrähdyksiä. Joillekin ei hyvän musasubin painevarat riitä taas leffakäytössä. Tämä riippunee aika paljolti käytetystä leffamateriaalista, itse en näe omalla leffamaulla (pääosin draamaa) edes mitään tarvetta subille tällä hetkellä kun jalustakaiuttimet toistaa jo musiikillakin riittävän alas.

 

[Jyri]

Nimenomaan musiikille ja elokuville eri subbarit. Jos budjetti antaa myöten, niin hyviä yleis subejakin varmasti löytyy, mutta silloin pitää laitta hilloo tiskiin.

Musiikille riittää mielestäni täysin sävykäs suljettukoteloinen nopea subi. Ehkä parempi nimi olisi lisäbasso joka intekreituu pääkaiuttimiin.

Leffoille sitten sellainen murisia, että tippuu rappaukset seinästä.

Mielestäni kaksi täysin eri lajia kyseessä. Vähän niin kuin jääkaappi ja pakastin. Samaa niissä on, että kumpikin yleensä valkoisia ja sisällä kylmää. Käyttötarkoitus kumminkin täysin eri.

Jyri

 

[Gretch]

Nimenomaan musiikille ja elokuville eri subbarit.

Rahalla saa ja mopolla pääsee. Subbarin tehtävä on puskea salamannopeaa bassoa loputtomalla ulottuvuudella ja äänenpaineella. Luonnollisesti tuo yhtälö muodostuu mahdottomaksi kun suunnittelussa on tehtävä kompromissejä. Hyvä subbari pystyy tähän kaikkeen, mutta halvalla ei saa subbaria jossa on ulottuvuutta, äänenpainetta ja tarkkuutta. Minä en kuitenkaan noita luokittelisi eri eläimiksi.

 

[riqu.ruisku]

Mutta ovatko ne olleet vanhempia malleja, jotka eivät ole menestyneet? Minusta 8000-sarjan kaiuttimet ja 7000-sarjan subbarit ovat kehittyneet varsin paljon edeltäjistään.

Juu kyllä vanhempia ovat olleet. Tuo kommentti oli vain yleistys vastaukseen "että Gene on voittanut kaikki testit", jonka siis ymmärsin niin että se olisi aina ollut Suomessa ykkösmerkki kaikissa testeissä.

Samu on kyllä asian ytimessä tuossa kotimaisten kajarien kommentissa. Itse olen aina pitänyt Hifimaailmaa luotettavana, tai siis niin luotettavana kuin se nyt on mahdollista (jos vertaa ulkomaisiin lehtiin) koska ainahan mukana on kulloisenkin kuuntelijan omia mieltymyksia. Emmehän ole koneita.
Mutta tässä Suomalaisuudessa (ja Hifi lehdessä/ Hifimaailmassa) on se loistava etu meidän lukijoiden kannalta että, kyseisen lehden useimmat toimittajat ovat pysyneet samoina jo vuosikymmeniä (=lue: sitoituneet) ja voisinpa väittää että heidän henk. koht. näkemyksensä ja mieltymyksensä ovat lehteä pitkään lukeneelle jo tulleet ainakin osittain tutuiksi!, mikä auttaa osaltaan ymmärtämään miltä kulloinkin kommentoitu testilaite omaan korvaan todennäköisesti voisi kuulostaa.

 

[sepi_3.0]

(jos vertaa ulkomaisiin lehtiin)

Verrataan vaan. Ykköstykillä ei mene jauhot suuhun 8)


http://www.tlaudio.fi/uutiset.php#1250193434http://www.tlaudio.fi/uutiset.php#1250193434

 

[saurama]

Kiitos Samu asiallisista kommenteista. Missä numerossa oli juttua siitä teidän kuunteluhuoneesta?

Vasta jossain tulevassa . Se on vähän jahka tästä -vaiheessa. 3/2009:ssä oli kysymyksia&kommentteja -palstalla pieni yhteenveto.

Subbareista sen verran, että musiikilla ja elokuvilla on tosiaan osittain erilaiset vaatimukset hyvän bassotoiston suhteen. Musiikilla on harvoin ultramatalaa ja kovaa tulevaa tehosteääntä, leffoissa matalia humauksia on paljon vaikkei kyseessä olisikaan Arskan parhaat -toimintamusiikkivideo. Elleivät äänenpainevarat riitä ja subbari osaa suojata itseään liian voimakkailta signaaleilta, jännitystunnelma huipentuu subbarista kuuluvaan korahdukseen. Ei välttämättä sitä, mitä äänimaestro oli miettinyt. Vastaavasti subbarin integroinnin hoitaa yleensä kotiteatterivahvistin omilla jakosuotimillaan.

Refleksiviritetty on aina hieman pehmeämpisointinen kuin suljettukoteloinen, mutta siitä saa viritystaajuudella enemmän ääntä kuin suljetusta (vähän yksinkertaistaen). Erittäin suuri erittäin hyvillä elementeillä tehty suljettu kotelo olisi toki äänenlaadultaan hyvä, mutta erittäin harvalla harrastajalla on olohuoneessaan tilaa ja lompakossaan varaa esim. kahdelle muutaman kuutiometrin 20000e/kpl bassolaatikolle. Siis vaikka niillä pääsisi tarkan ja vaivattoman basson nirvanaan. On myös mahdollista, että akustisesti optimaaliselle paikalle niitä ei saa siirrettyä vaan joutuvat häpeämään isoa kokoaan nurkassa

Musiikilla erikseen ja omaa tahtiaan jyskyttävä kalikka ei tuo juuri onnea. Leffalla kapasiteetin loppuminen tuottaa häiriöääniä, jotka pilaavat koko tunnelman. Hyvä yhdistelmä suorituu molemmista puolista, mutta tuskin tekee sitä halvalla tai huomaamattomasti.

 

[sepi_3.0]

Leffalla kapasiteetin loppuminen tuottaa häiriöääniä, jotka pilaavat koko tunnelman.

Sanos nyt vielä eikö tuollainen 12" subi kuitenkin pisaa leffoissa kerrostalokäyttöön jossa naapurisovun kannalta 90db/20hz:llä on jo riidan haastamista?

Miten muutes Warfedalen särö pienenee voimakkuuden lisääntyessä, outoa?

 

[HiFi]

Rahalla saa ja mopolla pääsee. Subbarin tehtävä on puskea salamannopeaa bassoa loputtomalla ulottuvuudella ja äänenpaineella. Luonnollisesti tuo yhtälö muodostuu mahdottomaksi kun suunnittelussa on tehtävä kompromissejä. Hyvä subbari pystyy tähän kaikkeen, mutta halvalla ei saa subbaria jossa on ulottuvuutta, äänenpainetta ja tarkkuutta. Minä en kuitenkaan noita luokittelisi eri eläimiksi.

Itse kyllä luokittelisin nuo subit kahteen "eläin"kategoriaan. On selkeästi olemassa kotiteatterin äänimaailmaa varten suunniteltuja subeja ja sitten musiikin toistolle omat subinsa. Omasta mielestäni Hifi subbarin ei tarvitse potkia suihkuturbiinin voimalla tyyliin "apinanaraivolla" (kotiteattereiden maanjäristys vaatimukset), vaan sen tehtävänä on intekrotua saumattomasti pääkaiuttimiin ja tuottaa miellyttävää bassotoistoa ja syvyyttä. samaa mieltä olen, että halvalla ei hyvää subia, mutta kohtuullisen hyviä kylläkin. Tosin isommalla rahalla ei aina saa välttämättä rahatukkoa vastaavaa subbaria. Johtunee siitä mitä itse kukin subilta odottaa.

 

[akk]

Itselläni ovat olleet Velon SPL 1000 tuplana sekä musiikkikäytössä (aikanaan 1.6 maggien kanssa) että leffakäytössä. Äänen laatua en ole osannut kyllä moittia omassa käytössäni enkä kyllä muuallakaan missä olen sattunut Veloja kuulemaan. Tietysti onhan DD sarja omaa luokkaansa mutta onhan SPL:säkin automaatti-equtus mikä helpottaa integrointia huoneeseen. En ole lukenut ko. testiä, mutta nuo kommentit Velosta kyllä hieman hämmästyttävät ???

 

[sepi_3.0]

Kun lukee Samun kommenttia Velosta ja vertaa suodon mittaustuloksia H-M 5/-08:ssa olleeseen Velo CHT-8R (420€) vastaaviin niin rikkihän tuon täytyy olla. Miten muuten saman valmistajan yli 4x halvempi 8" torppaa ylemmän mallisarjan 12":n ??? Muistuuko kellään missä lehdessä SPL-1200 II oli testattu, wanhassa Hifissä vai Maailmassa?

 

[jurriaivo]

Muistuuko kellään missä lehdessä SPL-1200 II oli testattu, wanhassa Hifissä vai Maailmassa?

Wanhassa nrossa 6-7/2004.

 

[HiFi]

Kun lukee Samun kommenttia Velosta ja vertaa suodon mittaustuloksia H-M 5/-08:ssa olleeseen Velo CHT-8R (420€) vastaaviin niin rikkihän tuon täytyy olla. Miten muuten saman valmistajan yli 4x halvempi 8" torppaa ylemmän mallisarjan 12":n ??? Muistuuko kellään missä lehdessä SPL-1200 II oli testattu, wanhassa Hifissä vai Maailmassa?

Ei sen välttämättä rikki tarvitse olla. Kehitys kehittyy. Se mikä oli kova luu 5-10 vuotta sitten, ei sitä enää ole (harvoin on, poislukien järeät ja hyvintehdyt kunnon cd-soittimet, vahvistimet ja levysoittimet, jotka vuodesta ja vuosikymmestä toiseen pesevät uudet muovirimpulat kaikilla osa-alueilla). Sama autoissakin, että harvoin se valmistajan vanha ylemmän luokan peli pesee uuden halvemman alemman mallisarjan pelin.

 

[AlliumPorrum]

Itsekin meinasin aikoinaan hankki tuo Velo SPL:n Maggien seuraksi, kun sitä siellä sun täällä kovasti kehuttiin. Päädyin kuitenkin tilaamaan jenkeistä Rythmik
Audion DS12 servo rakennussarja, ja pätkääkään en ole katunut eli on kyllä todella hyvä vehje hintaisekseen! Sarja + kotelo puusepällä yht. hieman alle tonnin.

Tuo toistaa alle 20hz, saundiltaan todella tarkka ja napakka (koska on siis servo kuten Velo DD), erinomainen jakosuodin, todella monipuoliset säädöt (mm. parametrinen taajuuskorjain), linja- & kajari sisääntulot, ylipäästösuodin pääkajareille yms. Ei tosin mikään äänenpaine hirmu, eli sopii paremmin musiikintoistoon. Mutta siihen käyttöön suosittelen tosiaan harkitsemaan tätäkin vaihtoehtoa, jos äänenlaatu on tärkein asia.

Muistelen että Samukin joskus testasi tuota HM:ssä, ja taisi saada ihan OK arviot. Olisipa muuten hauska tietää että mitenhän tuo DIY- ratkaisu olisi tässä vertailusarjassa pärjännyt...?

 

[Jari]

Onko jollain tietoa REL:n omistussuhteista? Minulle tuli jostain mieleen, että olisin lukenut sen luisuneen jonnekin idän suuntaan

Eikös REL ole nykyisin Sumiko Audion omistuksessa? Sumiko Audio taas taitaa 'japanilaisesta' nimestään huolimatta olla ihan yhdysvaltalainen yritys? Joidenkin REL-subbareiden komponentteja / sub assyja on kyllä tiettävästi tuotettu Kiinasta, mutta siinähän ei ole nykypäivänä mitään epätavallista.

 

[sepi_3.0]

Wanhassa nrossa 6-7/2004.

Kiitti. tuossa on sitten käppyrää josta suodot näkyy. Molemmissa subsonic leikkaa ennen 20hz "turhat" humahdukset veks. Vanha malli oli kultamitalitriossa, jyrkin suodatus ja suurimmat painevarat. Näin sitä mallit kehittyy. Pasij, onneks ostit vanhan demokoneen

 

[Susivatkain]

Minusta Rellin ja Velodynen heikko menestys on tämän vuoden kovin uutinen! Minulle nämä kaksi merkkiä ovat olleet ne kaksi parasta.

Luen parhaillaan englantilaista lehteä nimeltä Home Cinema Choice. Lehdessä on sattumalta myös arvostelu Velodynen SPL-1200 Ultrasta. Siinä annetaan 4 tähteä viidestä (sivu 59). Arvostelu ei vaikuta lainkaan luotettavalta. Mitään mittauksia ei ole tehty (tai ainakaan esitetty lehdessä). Jim Hill on kuunnellut sitä ja hehkuttaa ihan fiiliksissä.

Hifimaailma lehdessä hyvin esiintuotu kyseenalaistus yhteensopivuudesta pääkaiuttimiin stereomusiikissa ja kelvoton jakosuodin ei tule lainkaan esiin tässä artikkelissa. HM:ssä automaattinen kalibrointi ei tuottanut mitään muutosta, HCC:ssä sen kehutaan ratkaisevan kaikki ongelmat sijoittelun ja säätöjen suhteen. Toisaalta HCC ei ei ole mitattu yhtään mitään, vaan arvostelu perustuu yhden innokkaan toimittajan mielipiteeseen.

Muuta plussaa HCC lehden mukaan:
+ iso hyvä näyttö (HM: pieni näyttö -> 2 numeroinen näyttö eli pieni)
+ hoitaa isot jyrinät paremmin kuin moni isompi (HM: sisäinen suojaus ilmeisesti rajoittaa materiaalin vaikeimmat kohdat, koska ne nielaistaan kuulumattomiin).

Eli HCC arvostelu on selvää potaskaa, mutta kirkasotsaisesti. Pidän Hifimaailma-lehteä kyllä paljon luotettavampana. Tämä oli kenties räikein ylilyönti ulkomaisessa lehdessä, mitä olen nähnyt. Huh.

 

[riqu.ruisku]

Minusta Rellin ja Velodynen heikko menestys on tämän vuoden kovin uutinen! Minulle nämä kaksi merkkiä ovat olleet ne kaksi parasta.

Luen parhaillaan englantilaista lehteä nimeltä Home Cinema Choice. Lehdessä on sattumalta myös arvostelu Velodynen SPL-1200 Ultrasta. Siinä annetaan 4 tähteä viidestä (sivu 59). Arvostelu ei vaikuta lainkaan luotettavalta. Mitään mittauksia ei ole tehty (tai ainakaan esitetty lehdessä). Jim Hill on kuunnellut sitä ja hehkuttaa ihan fiiliksissä.

Hifimaailma lehdessä hyvin esiintuotu kyseenalaistus yhteensopivuudesta pääkaiuttimiin stereomusiikissa ja kelvoton jakosuodin ei tule lainkaan esiin tässä artikkelissa. HM:ssä automaattinen kalibrointi ei tuottanut mitään muutosta, HCC:ssä sen kehutaan ratkaisevan kaikki ongelmat sijoittelun ja säätöjen suhteen. Toisaalta HCC ei ei ole mitattu yhtään mitään, vaan arvostelu perustuu yhden innokkaan toimittajan mielipiteeseen.

Muuta plussaa HCC lehden mukaan:
+ iso hyvä näyttö (HM: pieni näyttö -> 2 numeroinen näyttö eli pieni)
+ hoitaa isot jyrinät paremmin kuin moni isompi (HM: sisäinen suojaus ilmeisesti rajoittaa materiaalin vaikeimmat kohdat, koska ne nielaistaan kuulumattomiin).

Eli HCC arvostelu on selvää potaskaa, mutta kirkasotsaisesti. Pidän Hifimaailma-lehteä kyllä paljon luotettavampana. Tämä oli kenties räikein ylilyönti ulkomaisessa lehdessä, mitä olen nähnyt. Huh.

Hifimaailma on just tästä rehellisyydestään johtuen sellainen media, että sen perusteella uskaltaa tehdä jopa jonkinlaisia oikeita ostopäätöksiäkin. Onhan Suomessakin ollut nämä Musiikin Äänet ja ja kumppanit joissa ei mitään mitattu vaan kaikki perustui kuunteluun, joka periaatteessa on ihan hyvä ajatus, mutta jättää kuitenkin mielestäni nopeassa testissä liikaa varaa mielikutitukselle ja luuloille. Testitilanteessa luotettava mittalaitteisto yhdessä muutaman kuuntelijan kanssa tuntuu jo paremmalta ajatukselta.

 

[SATA]

Eipäs vedetä nyt hyvää merkkiä lokaan yhden huonon arvostelun takia.

Testatussa velossa oli jakosuodin rikki, joten odotetaan vaan kiltisti oikaisua HM:n suunnalta, kunhan saavat toimivan epelin uudestaan testiin.

T: Subiton

 

[Pasi Karhunen]

Testatussa velossa oli jakosuodin rikki,

Mistä olet tuollaista kuullut?

t: Pasi

 

[khx100]

Eipäs vedetä nyt hyvää merkkiä lokaan yhden huonon arvostelun takia.

Testatussa velossa oli jakosuodin rikki, joten odotetaan vaan kiltisti oikaisua HM:n suunnalta, kunhan saavat toimivan epelin uudestaan testiin.

T: Subiton

Jakosuodin rikki tai ei, en tiedä.

Oudolta kuitenkin kuulosti se, kun kirjoittivat, että he kokeilivat automaattitaajuuskorjausta, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta vasteeseen. Jotakin siinä kyllä on ollut rikki, mikrofoni ehkä ?

Velon tekemästä automaattisäädön tuloksesta voi olla montaakin mieltä, mutta kyllä sillä nyt jotain vaikutusta vasteeseen on, jos vehjes on kunnossa.