3-4 - tie dipolipläjäys

LongJohn

Käyttäjä
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
3 750
Kai se on selkein tehdä jotain yhteenvetoa yhteen threadiin. Sekalaista höpätystä kirjoitellut sekalaisiin DIY aiheisiin ketjuihin eikä noista ota kohtaa selvää pieni intiaanikaan(?).

Elikkä tuossa puolisen vuotta sitten sain viimeinkin(!) ratkaisun aikaan ja lähdin toteuttamaan, öhöm, suhteellisen pitkäaikaista ideaa jollain tapaa laadukkaammasta toistojärjestelmästä. Tarkkaanottaen jotain ns parempaa on kaavaillut, suunnitellut ja pähkäillyt noin 5-6 vuotta. Siinä ohessa vääntänyt muutamat 2-tiet, tutustunut asioihin, käynyt erinäisissä paikoissa kuuntelemassa erilaisia toteutuksia ja siinä ohessa saanut jonkunlaisen käsityksen siitä mitä haluaa ja miten siihen tavoitteeseen pääsisi. Tämän lisäksi mielessä painaa muutamia sekalaisia perversioita joita ei järki selitä mutta jotka olisi kuitenkin jostain sairaasta syystä kiva olla mukana projektissa. Osa näistä on jopa terveen järjen vastaisia ja todennäköisiä veren nenästä kaiveluja mutta ei anneta sen haitata vauhtia...

Edellinen kuuntelutilani oli tuommoinen normaali 16m2 betonibunkkeri kerrostalossa. Kokeilin siellä muutamia markkinallisia pienempiä ja isompia jalustakaiuttimia sekä muutamia subbareita. Ei pelannut. Ei sitten mitenkään. Kuminaa, pörinää, halvatun epäselvää, rasittavaa. Muutettiin tuossa viime kesänä tähän nykyiseen ja omaan asuntoon mutta huonetila ei massiivisesti parantunut. Neliöitä on nyt 20, katto, lattia ja sivuseinät kokonaan betonia. Etuseinusta suurimmaksi osaksi ikkunaa ja parvekkeen ovea, takaseinä 1/3 oviaukkoa eteiseen ja 2/3 ohutta väliseinää kylpyhuoneeseen. Niin ja tämä suhteessa nykyiseen kuuntelupaikkaan tietenkin. No tuohon olisi voinut sitten viritellä monenlaisia toteutuksia ja audiovisuaalisesti järkevin olisi pistää kaiuttimet televisiosetin vierelle ja näin ollen nautiskella myös sen osaston äänet kajautinjärjestelmän kautta. Tämä kuitenkin meinaisi sitä että kuuntelusuunta tulisi kahden betoniseinän suuntaisesti eli suuntaavakaan järjestelmä ei riittäisi ja toisekseen kuuntelupaikka olisi käytännössä kiinni seinässä.

Viimeisen nivuspotkun juuri tämän projektin aloittelemiseen antoi antoisa visiitti Puskalan Pasin Orionien tykö viime keväänä. Kiitoksia vain isännälle. Dynaamisista dipoleista kun ei ollut kuunteluvaikutelmia ennen sitä. Teoreettiset ja käytännönkin ongelmakohdat olivat itsessään selvillä kuten ne ovat nytkin. Kyse on ehkä enemmän siitä miten ja mitä kompromisseja haluaa tehdä. Tällä hetkellä kun en ole läheskään vakuuttunut siitä että ideaali järjestelmä olisi kovinkaan hyvä näin epäideaalisessa maailmassa. Systeemin pitää siis olla hallitusti paska että siitä saadaan maksimaalinen nautinto aikaan. Aisteja on jotenkin huijattava.

No projektin suunnittelun aloittelusta on nyt reilu puolisen vuotta ja nykyinen tilanne on se että toinen pönikkä on soimassa, toisesta on osa elementeistä kierrossa ja toinen suuntain puuttuu. Kovin ovat vieläkin kesken. Aktiivisen toimintaperiaatteen vuoksi hyllyyn piti investoida melkoinen läjä roipetta eikä sekään läjä toimita vielä kovin hyvin virkaansa. Äänenvoimakkuus pitää esimerkiksi säätää CD soittimesta ja lisäksi käyttää suotimen sisääntuloherkkyyttä raakasäätöön (jos tallenne ei soi riittävän lujaa tai soi liian lujaa). Puujalkaista mutta tähän tulee parannusta sitten ajallaan. Ei kykene kaikkea kerralla.

Eli pääasiallinen konsepti on jonkunlainen hybridi Siegfried Linkwitzin aikojen saatossa tekemistä toteutuksista. Lähimpänä tämä järjestelmä on Audio Artistryn Beethovenia joka valittiin 1998 Stereophilen vuoden kajauttimeksi (http://stereophile.com/floorloudspeakers/328/). Beethoven oli vielä puoliaktiivinen kun myöhemmin tullut "elite" malli jo täysin aktiivisella suotimella. Koin kuitenkin että toteutuksessa olisi vielä kovastikin parantamisen varaa. Tässä muutamia aspekteja:

1. Yleinen rakenne. MDF levyä. Ei huono mutta voisi olla parempikin.

2. Diskantin suuntakuvio. Sama vaiva muissakin Linkwitzin toteutuksissa ehkä nykyistä takadiskanttista Orion+ lukuunottamatta. Tosin en tiedä miten + dipolidiskantti käytännössä pelaa.

3. Diskantin hyötysuhde. Tämä astuu ongelmaksi lujaa soitettaessa. Beethovenissa(kin) on kaksi 8" keskiääntä, kaksi 10" alakeskiääntä. Herkkyyttä jo valmiiksi enemmän ja tehonkestoa aivan eri tavalla kuin yhdessä 90dB herkässä diskantissa. Diskantin palamisongelmaa olen kuullut ilmenevän muissakin toteutuksissa kuten isommissa Dunlavyissä.

4. Whole lotta shaking going on. Orionin ongelma. Kaksi suhteellisen suuren liikkuvan massan omaavaa pitkäiskuista elementtiä tekemässä suuria liikkeitä mekaanisesti samaan suuntaan. Yhdessä suhteellisen kepoisen rakenteen kanssa pistää paneelin tanssimaan tuottaen mm Doppler ongelmia. Sittemmin Linkwitz on vähätellyt ongelmaa ja todennut sen kuuluvan kastiin "inaudible" ja samalla lakaissut maton alle sinänsä erittäin mielenkiintoiset elementtien rekyyliin perustuvat tutkimuksensa signaalin kompressoitumisesta. Eivät käyneet rakennussarjan ohjeiden kanssa samalle sivustolle...

5. Akustinen suunnittelu. No ei kokonaisuudessaan mutta joidenkin asioiden suhteen. Toteutukset kärsivät turhan paljon reunaheijastuksista. Suuntaimeton diskantti, teräväreunaiset bafflet, pienet "U" bafflet keskiäänien rakenteina (joka itsessään tukee rakennetta mekaanisesti mutta sotkee takasäteilyn kulkua).

No, pitää täydentää jahka / jos tulee muuta mieleen. Omat ratkaisut näihin seikkoihin:

1. Potentiaalisesti ylijäreä rakenne. Paneelin runkona toimii 16mm plasmaleikattua terästä oleva levy. Aluslevynä plasmalla ajettua 12mm plootua. Päälle asennetaan yhteensä 50mm paksun paneelin muodostavat puukuoret ja väliin sopivaa elastista massaa (sikalexi?). Linkwitz totesi spine rakenteen olevan pahasta Beethoven ja Phoenix projektiensa perusteella. En ihmettele tätä koska esimerkiksi Phoenix projektin spine on tehty 4" leveästä laudasta (http://www.linkwitzlab.com/m_panel.htm) joten takasäteily häiriintyy merkittävästi. Lisäksi sivut on tehty 3,5" leveästä rimasta jolloin takasäteily jää tavallaan spinen ja reunojen väliin kimpoilemaan. Linkwitz on itse selvittänyt ja perustellut asiaa Phoenix artikkelin system test osiossa. Palataan akustiseen puoleen kohdassa 5. Mekaanisesti tämän hetkinen runkolevy ja yhteenhitsattu alunen ovat varsin tukevat mutta antavat silti hieman periksi. Todennäköinen periksiantaja on itse runkolevy alakeskiäänien kohdalta jossa 16mm paksu levy käy varsin ohuina elementtien reikien kohdilla. Näiltä osin olettaisin saavani jopa kohtuullisen merkittävää parannusta aikaan lisäämällä 10-12mm teräksestä ajetun spinen taakse tuoden rakenteeseen kolmannen ulottuvuuden eli syvyyden. Kokeilin paneelia piikkien kanssa parketilla (kolikot alla) ja paneelin lisäksi myös parketti antaa hieman periksi mutta tälle en voi oikein mitään.

Elementit ovat kuten Beethovenissa. WWMTM konfiguraatio, kaksi Scan Speakin 25W alakeskiääninä, Linkwitzin linjasta poiketen 7" keskiäänet eli kaksi W18E Seasia ja suuntaimellinen diskantti. Diskantiksi oli alunperin tulossa Dynaudion maineikas Esotar mutta liian suurien vastetoleranssien vuoksi jouduin luopumaan siitä ajatuksesta. Tällä hetkellä diskantin virkaa ajaa hintaisekseen melkoinen peto Seasin H1214. Seura on kuitenkin aika kova...

2. Diskantti on suuntaimessa. Tältä osin saavutetaan varsin hyvin dipolin etukeilan tapainen suuntakuvio kaiuttimen etupuolelle ja samalla kuoletetaan varsin merkittävä määrä reunaheijastuksia diskantin kaistalla. Takadiskantti on harkinnassa.

3. Tässäkin suuntain auttaa. H1214 on speksiensä mukaan 91dB herkkä, suuntain avittaa 6-7dB omien mittausten perusteella. Lisäksi musiikkimateriaali johon olen taajuusjakaumiensa osalta tutustunut sisältää suurimman osan intensiteetistään alle 3500Hz kaistalla. Tämän yläpuolisiakin tietenkin esiintyy mutta tasot laskevat merkittävästi ja näin ollen näitä toistava kalustokin pääsee selvästi vähemmällä. Alle 3500Hz H1214 + suuntain tarjoaa luokkaa 94-95dB herkkyyttä ja aktiivisella toimintaperiaatteella kaikki saadaan hyötykäyttöön.

4. Shaking ratkeaa osaltaan järeällä rakenteella. Beethoven painaa speksiensä mukaan 39kg, Orion (shaky one) 27kg. Omaa en ole nykytilassa saanut punnittua. Henkilövaaka ei suostu yhteistyöhön. Syy ei ole kuitenkaan se että massaa olisi liikaa. Näppituntumalta arvioisin puukuorien, runko ja aluslevyjen sekä elementtien tämän hetkisen massan olevan jossain 50-60kg huitteilla. Spine tuo siihen ajallaan muutaman kilon lisäyksen. Liikkuvaa massaa on elementtien speksien mukaan 130g luokkaa siinä missä Orionin yhden bassoelementin mms on tuon verran. Soittovalmiina olevan kaiuttimen perusteella sanoisin ettei nuo ainakaan kauas hypi. Ajallaan spinen tuoma lisäjäykkyys ja säädettävät piikit aluslevyn nurkkiin tuovat vielä lisätukevuutta. Yksi merkittävä etu oli myös fyysinen vakaus. Tiesin että massaa tulee kutakuinkin paljon ja varsinkin näin lapsiperheessä olisi äärimmäisen tärkeää ettei rakenne kaadu vahingossa. Tämä tavoite on myös täyttynyt. Paneelin yläreunasta työntämällä paneelin saa kyllä ajallaan nousemaan aluslevynsä reunalle ja edelleen nurin mutta siihen tarvitaan varsin merkittävä määrä voimaa. Aikuisen ihmisen tönäisystä ei lähde mihinkään, pitää tahallaan käydä kaatamassa jos nurin meinaa.

5. Olettaisin että reunaheijastukset ovat osaltaan Orionin suhteellisen vaatimattoman keskialueen vesiputouskäyrän takana. Toinen syy voisi olla paneelin värähtely kaikenkaikkiaan. Säteilevää pintaakin kun on harmillisen paljon ja näin ollen pienikin liike tuottaa paljon häiriöääntä. Täysin suora paneeli ohuesta materiaalista on mekaanisesti huono ratkaisu joten Linkwitz on kaikissa toteutuksissaan käyttänyt pieniä sivulistoja joilla rakenne jäykistyy. Nämä kuitenkin häiritsevät takasäteilyn kiertymistä sivuille ja tuottavat epäsymmetrisen kokonaisuuden. No epäsymmetria on tietenkin taattua jo sen vuoksi että elementit on kartioilla ja niissä on rungot ja magneetit mutta paneelin muodolle voi tehdä jotain. Tarkkaan ottaen tätä olisi pitänyt kokeilla raskaamman kanssa 2^17 prototyypin avulla mutta päätin lotota. Reunoissa on 25x50mm elliptinen pyöristys, elementit ovat etumaisen puupaneelin ja runkolevyn välissä ja molemmilta puolilta aukeavat pinnat on viistetty 45 asteen kulmaan. Mittausten perusteella uhkayritys on onnistunut ja vasteet ovat varsin siistit. On axis vasteen saa helposti +-1dB ikkunaan jos sitä haluaa tuijottaa.

Tässä vaiheessa voisi mainita että vaikka viittaan tekstissäni useita kertoja herra Linkwitziin ja hänen suunnittelemiinsa kaiuttimiin joita osalla palstan seuraajistakin on tarkoituksenani ei ole mustamaalata tai polkea noita ajatuksia ja toteutuksia. Kuten aluksi totesin, Orion toimi liipaisimena projektille ja jostain jääräpäisestä syystä halusin vain lähteä näitä jo itsessään erinomaisia toteutuksia vielä parantelemaan. Loppupeleissä ei ole vielä tiedossa onko tämä yritys onnistunut.

Tässä muutamia kuvia projektista. Olen nämä varmaan postannut jo johonkin DIY kuulumisia tms ketjuun. Ensin pari kuvaa viimeisistä 3D malleista. Tuossa näkyy tuo tälläkin hetkellä kaavailtu mutta toistaiseksi toteuttamaton spinerakenne. Sekä kuoret että runko tuli piirrettyä CADilla, kuoret CNC jyrsittynä puusepältä ja runko plasmaleikattuna lankomieheltä. Toleransseja lukuunottamatta osat kävivät yhteen kuin hanska käteen. Ai sitä riemun päivää kun nuo sai joulun alla... :D

Sitten on pari kuvaa pannareista suunnilleen tämän hetkisessä tilassa. Viimeistelyä ei vielä ole, rungot ja aluset on pohjamaalissa. Ensin on tarkoitus testata mille ne kuulostaa, millaisen suotimen tarvitsee jne. Tämän jälkeen lähteä toteuttamaan spine, pintakäsittelyä sun muuta.

Voisin periaatteessa päivittää projektin etenemistä tähän ketjuun niin ei tule rönsyiltyä vähän sinne sun tänne. Helpompi väen seuratakin ketä nyt kiinnostaa. Kommentoida ja kysyä saa ja pitääkin. Mikään ei ole niin pitkästyttävää kuin kirjoittaa monologia keskustelupalstalle. Pahoittelen että heti ensimmäinen postaus on tämmöistä sammakonloikkaa asiasta toiseen. Vähän hankala koota puolen vuoden suunnittelua ja pidemmänajan erilaisia kaavailuja yhteen viestiin... :p

Jussi


[ylläpito on poistanut liitteen]
 
Mitäs tohon nyt sit sanois. Mahtava meno >:D
Tuli vaan mieleen kysäistä, miten oot ajatellut sen ruodon iskeä tohon runkoon kiinni? Hitsaamalla? Joko noi puuosat on sikafleksattu kiinni? Jos olen näitä joskus taannoin pikkutunneilla jo kysellyt, niin sitten vastaus on mennyt ohi korvien tai kurkusta alas :p
 
M.Heikkilä sanoi:
Mitäs tohon nyt sit sanois. Mahtava meno >:D

No on tuo monona suhteellisen lupaava. En tiedä kestääkö illuusio stereokuuntelua. :D

Tuli vaan mieleen kysäistä, miten oot ajatellut sen ruodon iskeä tohon runkoon kiinni? Hitsaamalla? Joko noi puuosat on sikafleksattu kiinni?

Se tulee hitsaamalla. Puukuoret ja runko on niin tarkkaan samankokoiset että nuo pysyy elementteineen koossa painamalla ne yhteen. Varmistan kontaktin kyllä muutamalla ruuvilla jahka saan toisenkin sointikuntoon. Ne saa sitten ajallaan auki, spinet paikalleen, pintamaalia pintaan ja sitten vasta kittiä väliin. Pitää katsoa miten elementit kiinnittelisi sitten siihen. Saisihan ne jollain liquid metal tyyppisellä kamalla hyvinkin tiiviisti. Rakenne kun on kuitenkin semmoinen ettei se enää purkaannu kuin atomeina jos sen flexillä kiinni vetää. Spine rakenteella pitäisi saada myös elementtien magneetteja tuettua ja sitä kautta tuotua vielä jämäkkyyttä. Olettaisin että ainakin osa noiden 25W 2.harmonisista tulee rungon muodonmuutoksista. Tuo kun ei ole niitä moderneimpia elementtejä. Mutta siinä on löysät ripustukset ! :D

Tässä noita särömittauksia noista raakaelementeistä. Passasin nämä jo tuonne kaiutinelementtien laatu & ääni tms ketjuun. Tuhotkaa ylläpito vaikka sieltä sitten pois jos tuntuu tilanahtaus yllättävän näiden kaikkien liitteiden kanssa. Kuvien nimet on vähän huonosti valittu, 25W osalta ihan ok paitti ettei kyseessä ole THD vaan 2. ja 3.harmoninen, W18 mittauksessa tasokin nousee keskialueella 95dB huitteille. W18 on aika samassa linjassa Seasin oman specsheetin kanssa. Siis silloin kun ne säröjä vielä julkaisi.

Jussi


[ylläpito on poistanut liitteen]
 
Duodaduoda, mites meinasit saada sen spinen jämäkästi elementtejä vasten? Vaikka se miten istuisi kuin nyrkki silmään, niin luulisi siihen pientä rakoa kuitenkin jäävän. Tai sitten jää elementin ja bafflen perusrungon väliin. Jotain joustavaa kamaa sinne spinen ja magneetin väliin varmaan kannattaisi tunkea, kenties bitumia tms. Ihan vaan mutu ja imho ja sellaista. 8)
 
M.Heikkilä sanoi:
Duodaduoda, mites meinasit saada sen spinen jämäkästi elementtejä vasten? Vaikka se miten istuisi kuin nyrkki silmään, niin luulisi siihen pientä rakoa kuitenkin jäävän. Tai sitten jää elementin ja bafflen perusrungon väliin. Jotain joustavaa kamaa sinne spinen ja magneetin väliin varmaan kannattaisi tunkea, kenties bitumia tms.

Riippuu miten tarkaksi sen piirtää. Saahan sen siihen kiinnikin. Ei semmoiset toleranssit ongelma ole jos spinen koneella tekee. Mutta eiköhän sinne spinen ja magneetin väliin jotain materiaalia pieni määrä jää. Ja pitää siellä vähän ollakin työvaraa. Tarkoitus kun ei ole puristaa elementeistä runkoa solmuun kiinnitysvaiheessa vaan saada ne elementit jämäkästi kiinni. Mitähän minä tuohon spineluonnokseen piirtelin, jotain 2-4mm rakoa muistaakseni..

Tuo spinen muotohan on tuommoinen sen vuoksi kun tarkoitus on vetää kangas suoraan tuon päälle. Sen vuoksi tuolla on tuokin "nilkka" alareunassa. Kankaan saa siitä kohtaa lähelle etulevyä ja sitä kautta paneelin alta kiinni. Kangas olisi siis semmoinen 24-25cm leveä soiro joka huilautetaan koko höskän yli, reunoista jää 4,5-5cm näkyviin riippuen kankaan leveydestä. Paneeli on siis sen 34cm leveä. Tämän vuoksi myös elementtien kiinnitys on tuommoinen kuin on. Eli ylä- ja alakeskiäänet on upotettu niin että ripustukset ja kartiot on vain näkyvissä. Tämä sallii kankaan asennuksen suoraan etulevyä vasten eikä turhia heijastuksia aiheuttavia kehikoita tarvitse käyttää. Näyttääkin pelkistetyn siistille. Jostain syystä pienet elementit isossa levyssä eivät ole minun silmääni joten kangas tuohon joka tapauksessa tulee. Semmoinen perinteisen tyylikäs kai tuosta olisi tarkoitus saada. Siis noin visuaalisesti. Vaikka onhan noita aika lennokkaitakin luonnoksia väännellyt.

Jonkunlainen liitinpaneeli pitää vielä luonnostella tuonne peräpuolelle. Liittiminä on kohtuullisen miehekkäät 8-napaiset Speakonit tällä erää. Spinen muodoksi on kyllä käynyt sittemmin mielessä muitakin visioita mutta saa nähdä millaiset ne sitten loppupeleissä on. Sekin takadiskantti vähän hiertää ajatusta. Tuo spine kun jäisi kutakuinkin takadiskantin keilaan...

Jussi
 
Hyvä pläjäys!

Bassojen säröt näyttäisi minun silmään olevan yllättävänkin hyvin hallinassa vielä 95db mökällä. Voisi kuvitella että normaalikuuntelussa ja -huoneessa nuo menisivät hyvinkin ilman "oikeita" bassojakin. Ainakin silloin jos noita ei yritä viedä kovin kellariin asti. Kuinkas tuon baffelin mitat olikaan?

Sellainen anekdootti notta Audio critic mittaili Orionista 40Hz:llä 2.harmonista –43 dB (0.7%) ja 3.harmonista –60 dB (0.1%) 91db/1m mökällä.
 
Pasi P sanoi:
Bassojen säröt näyttäisi minun silmään olevan yllättävänkin hyvin hallinassa vielä 95db mökällä.

Pahus kun ne taitaa olla paremmin kuin keskarilla. -50dB tasoille jää 95dB löylyllä 2.harmoninen, 3. vielä alemmas. Ja tuo on yhdellä elementillä mitattu, kahdella pitäisi kaiken järjen mukaan saada 6dB lisää hyötysignaalia samalla säröllä. Se meinaisi jo yli 100dB paineita joita ei kovin usein enää koitella.

Keskari kompastuu tuohon kartioresonanssiinsa. Ei tuo nyt huono sinänsä ole, näytti parin khz jaon ja imun kanssa asettuvan -45dB tasolle tuo 3.harmoninen 1,8Khz kohdalla. 1,8Khz jaolla vielä varmaan vähän alemmas. Mutta onhan se sinänsä paska juttu kun alle 1Khz menee 10dB paremmin. Mutta edelleen 0,5% lukemat 95dB eli parilla elementillä mennään taas ihan rajuihin lukuihin..

Vastaavasti tuo nykyinen monokajauttimessa käyttämäni 300Hz 2.asteen jako voi olla vähän optimistinen ja ainakin noiden graafien perusteella kannattaisi ajaa W18 alemmas. Mutta tämä nyt ei ole ihan niin yksioikoista. Tuo 2.asteen jako noinkin korkealla tuottaisi tasaisempaa vertikaalia suuntakuviota. Lisäksi pitää katsella paljonko magneettien tuenta parantaa tuota 25W käytöstä. Runkoja voisi samalla vaimentaa, bitumia tms.

Voisi kuvitella että normaalikuuntelussa ja -huoneessa nuo menisivät hyvinkin ilman "oikeita" bassojakin. Ainakin silloin jos noita ei yritä viedä kovin kellariin asti. Kuinkas tuon baffelin mitat olikaan?

Pannari on jotain 130 x 34 cm. Ei sieltä hyötysuhteena massiivisia lähde. On tuota jo monona sen verran soittanut. Jos sieltä aletaan matalaa pyytää loppuu tuo Scanikoiden +-6,5mm hyvin äkkiä ja löysien ripustusten kanssa tulee mekaanisetkin rajat todennäköisesti suhteellisen nopeasti vastaan. Mutta tuommoista perusjumppaa tyyliin Steely Dan soittaa kyllä jo ihan mukavasti.

Sellainen anekdootti notta Audio critic mittaili Orionista 40Hz:llä 2.harmonista –43 dB (0.7%) ja 3.harmonista –60 dB (0.1%) 91db/1m mökällä.

Tuo on kyllä hyvä tulos. Liekkö tuo huoneessa mitattu vai kaiuton 91dB? Tuo kun olisi huoneessa vielä ihan eri juttu.

Sitä en tiedä miten tuohon alkaisi bassoja köpeltää. Alakeskiääniksi tuohon sanotaan 80Hz ja 250-300Hz välille nuo Scanit kävisi oikein hyvin. Aika kapoinen kaista moisille mutta menköön. Koitin soitella tuota monopönikkää 80Hz 2.asteen ylipäästön kanssa ja kyllä se sitten kestää soitella. Aivan infernaalisia tasoja eikä ole millänsäkään. Siinä sitten aikuinen mies hihittelee kuin pikkupoika soitellessaan Jurassic Lunchia ns reiluilla tasoilla. Ilman ylipäästöä ei olisi kyllä uskaltanut sinne päinkään. Hyvin rähisee. :D

Oletuksella että tuon monopönikän ominaisuudet periytyisi myös stereoon syntyy ongelma. Jo yhdestä purkista tuo basso on meinaan niin hyvä etten olisi uskonut moiseen tuon tasoisessa betonikopissa pääseväni. Ja siinä on semmoisia ominaisuuksia joista en haluaisi alkaa tinkimään. Lisäksi tuossa on ne vaihemurheet. 250Hz 2.asteen jako yhdistettynä johonkin 80Hz 2.asteen jakoon on suomeksi sanottuna sekalaiset vaiheet molempiin jakoihin. Pitäisi tehdä tuommoinen Beethoven viritys. Eli jakaa yhteisillä suotimilla ala- ja yläkeskiäänet, Beethovenissa 100Hz 2.asteen ja 1400Hz 4.asteen, ja tämän loopin jälkeen jaella kaista vasta näiden kahden alueen kesken. Näin ollen alakeskiäänien jako jyrkkenee 24dB/okt lisää 1400Hz yläpuolella, yläkeskiäänien jako 12dB/okt 100Hz kohdalla ja yllätys yllätys, jakojen vaiheet pysyy paremmin kohdallaan.

Jussi
 
Hienoa että homma etenee. Olen ollut uutispimennossa kun olen jäänyt puoli vuotta jälkeen diy-kuulumiset ketjusta. Tulee varmasti hienosti soivat hells-bellsit... ja litteästä olemuksesta johtuen varsin hyvän näköisetkin!
 
thomas_s sanoi:
Hienoa että homma etenee. Olen ollut uutispimennossa kun olen jäänyt puoli vuotta jälkeen diy-kuulumiset ketjusta. Tulee varmasti hienosti soivat hells-bellsit... ja litteästä olemuksesta johtuen varsin hyvän näköisetkin!

On ne aika sutjakat. Hells Bells on vähän kuin kauhukuva ja projektinimi. Viittaa vähän siihen komiaan kajahdukseen joka tuosta paljaasta teräsrungosta kuuluu kun kovemmin kumauttaa. Soi nimittäin pitkään ja komeasti. Ei välttämättä niin toivottu ominaisuus periytyväksi varsinaiseen valmiiseen tuotokseen. Kiitokset Tawelle nimestä.

Sinullakin lienee jotain suht pitkälle kehiteltyä kun kaiutinkangasta jo tiedustelet. Kärsisikö kertoa mitä olet kehitellyt? Lisää hiilikuitukokeiluja? :)

Joko muuten ehdit investoida ne 22W Scan Speakit? Käytännön varastointivihjeenä voisi mainita että jos pitkään pidät laatikossa hyllyssä käännä välillä lootat ympäri ettei ole selällään / naamallaan kaiken aikaa. Tai sitten pistää ns oikeaan asentoon kyljelleen. Kartion paino vääntää ripustusten lepoasennon jossain vaiheessa vähän vituralleen noissa löysäripustuksellisissa malleissa.

Jussi
 
Kuoleeko sointi kokonaan kun mdf-levyt kiinnittää teräkseen? Vai pitääkö tehdä jotain isompia toimenpiteitä ettei soi? Tai jos soi, niin ei se kai epävireisesti soi? ... aah musikaalista :).

Tämä on sun projektin ketju mutta vastaan kysymykseen:
:eek:fftopic:
Kehittelen diy2006:ssa ollutta kardioidiprojektia eteenpäin. Kaikki kehitys on ollut hyvin hidasta kun on vauva talossa, mutta eiköhän tämä tästä lähde liikkeelle. Tarkoitus olisi tehdä viimevuotisen proton kaltainen mutta miljoona kertaa paremman näköinen kaiutin. Kaiuttimen koko muistuttaa sinun projektia mutta kaikki ratkaisut ovat huomattavasti kevyempiä. Korkeus 130cm, leveys 30cm ja syvyys 12cm. Elementteinä WMTMW, niin että W=Peerless 8"HDS dipolina M=Seas Excel 12cm koteloituna ja T=Hiquphon diskantti.
:/offtopic:
 
Pasi P sanoi:
Azel sanoo notta "my indoor MLS measurements "
En tiedä onko nuo kovin ammattimaisia mittauksia vaikka AP yläkulmassa komeileekin.

Vilkaisin tuossa taannoin Hifin testissä pyörähtänyttä DD15 mittaustuloksia ja se näkyy soittavan 40Hz 90dB löylyllä 0,29% säröllä. Jos 2x10" XLS 350mm syvässä H-bafflessa lasketaan ihan tilavuuspoikkeaman mukaan 91dB @ 40Hz meinaisi +-10mm poikkeamaa ja ainakaan 12" XLS ei pysy tuommoisissa särölukemissa noilla poikkeamilla. Mutta huoneessa tilanne tosiaan muuttuu, lattia tuo jo heti 6dB lisää. Noo, harvoinpa sitä vertailukelpoista mittausdataa on ja pirunko väliä sillä on kunhan kuulostaa hyvälle. Yksi keskisuomen syväkurkku jo ehti irvuilla mahtaako tuo paneeli kuulostaa hyvälle kun on niin suorat käppyrät. No eipä ne ole enää suorat. Alabassosta 2,5dB pois, keskiääntä 2dB lisää. Johan aukes. ;)

thomas_s sanoi:
Kuoleeko sointi kokonaan kun mdf-levyt kiinnittää teräkseen? Vai pitääkö tehdä jotain isompia toimenpiteitä ettei soi? Tai jos soi, niin ei se kai epävireisesti soi? ... aah musikaalista :).

No en tiedä musikaalisesta. Se taitaa mennä puihin jo laitetelineessä. Soundstyle. Ei se voi olla enää musikaalinen. :-\

Ei tuo ainakaan kuultavasti kajahtele noiden levyjen kanssa vaikkei ne ole edes kiinni vielä. Vähän sielläpäin. Pitää nuo käyttää sitten huolellisessa rääkissä ajallaan, kiihtyvyysanturilla löytyy paneelin sointi jos sitä on. Tietysti olisihan tuota kajahtelua voinut ajaa mikrofonilla koneelle ja katsoa missä se yleensä soi niin tietäisi mitä etsiä. Rystysen kopautuksella sai kuitenkin semmoisen helposti 10 sekuntia kestävän kilinän aikaan.

Tämä on sun projektin ketju mutta vastaan kysymykseen

Ei se niin nöpönnuukaa ole. :)

Kehittelen diy2006:ssa ollutta kardioidiprojektia eteenpäin. Kaikki kehitys on ollut hyvin hidasta kun on vauva talossa, mutta eiköhän tämä tästä lähde liikkeelle. Tarkoitus olisi tehdä viimevuotisen proton kaltainen mutta miljoona kertaa paremman näköinen kaiutin. Kaiuttimen koko muistuttaa sinun projektia mutta kaikki ratkaisut ovat huomattavasti kevyempiä. Korkeus 130cm, leveys 30cm ja syvyys 12cm. Elementteinä WMTMW, niin että W=Peerless 8"HDS dipolina M=Seas Excel 12cm koteloituna ja T=Hiquphon diskantti.

Aivan. Mielenkiintoista. Nämä ovat ilmeisesti myös toistimet jotka ovat profiilikuvassasikin? 4" Excel suljettuna vai ajattelitko jotain keksijäätelökoteloa tms?

Jussi
 
Tässä tämä teoriapuoli tästä vaiheprobleemasta. Eli asettamalla loivan Q-arvon alhaisen kertaluvun jakoja lähekkäin ne sotkevat toistensa vaihetoiston. Ei totaalisesti mutta ehkä merkittävästi.

Käytin simulaatiossa 2.asteen 80Hz ja 250Hz jakoja. Kutakuinkin sen tyyppistä mitä tuossa omassani tällä hetkellä käytän ja basson osalta tulisin käyttämään. Ilman alempaa jakoa ei ole mitään ongelmaa, ylempi jako on riittävän kaukana ja homma toimii. Jos alakeskiäänille, 25W, tähän väliin sitten lisätään 2.asteen 80Hz ylipäästölohko jää 250Hz kohdalta ylipäästetty yläkeskiääni soimaan alle 100Hz liian lujaa ja tuo vaiheisiin omat mutkansa. Samoin tekee varsinainen basso yli 250Hz taajuuksilla. Kun alakeskiäänen ylipäästön ja basson alipäästön lisäksi pistetään ylintä ja alinta taajuuskaistaa lisänä rajaavat 2.asteen 80Hz alipäästö yläkeskiäänille sekä 2.asteen 250Hz alipäästö bassoille tilanne tasaantuu. Simuloiden takaisin ideaaliseksi joka on oletuksenakin. Käytännössä vähemmän ideaalisesti. Linkwitz käytti tätä menetelmää Beethovenissaan jonka suodindiagrammi löytyy Linkwitzlabin sivustolta: http://www.linkwitzlab.com/images/graphics/4w_block.gif

Sekä ala- että yläkeskiäänien signaali ajetaan ensin yhteisen 1.asteen 100Hz ja 1400Hz 4.asteen suodon läpi. Tämän jälkeen vatvotaan miten ylä- ja alakeskiäänien välinen jako tehdään. Linkwitz on siitä mukava suunnittelija että asiat tehdään monilta osin oppikirjamaisesti ja näin ollen asioiden tulkinta on helpompaa.

Edit: Tuo Linkwitzin käyttämä 1.asteen 260Hz Butterworth olisi itseasiassa suhteellisen kivuton ratkaisu jos sen saisi toimimaan. Tämän jälkeen riittäisi kun ylipäästäisi ylä- ja alakeskiäänet samasta pisteestä samalla jakojyrkkyydellä ja alipäästäisi basson ihan normaaliin tapaan. Samalla tavalla kuin Beethovenissakin. Jakopiste ja -jyrkkyys riippuen sitten bassoratkaisusta. Lisäksi 1.asteen Butterilla alakeskiäänien distribuutio yläkeskiäänien toistoon näyttäisi olevan pienempi kiitos -3dB vaimennuksen jakopisteessä verrattuna samassa pisteessä suoritettuun 2.asteen Linkwitz-Riley suotoon verrattuna. Vertikaali suuntaavuus on sitten toinen juttu...

Jussi


[ylläpito on poistanut liitteen]
 
Säröasioista, törmäsiin tuolaiseen SL:n kommenttiin:

"About 15 dB even order distortion reduction in push-pull and definitely worthwhile from my observation."
http://orion.quicksytes.com/viewtopic.php?t=356

Kuulostaa kovin suurelta lukemalta. Ja lieneeköhän saman verran eroa äänenpaineesta riippumatta.
 
Pasi P sanoi:
Säröasioista, törmäsiin tuolaiseen SL:n kommenttiin:

"About 15 dB even order distortion reduction in push-pull and definitely worthwhile from my observation."
http://orion.quicksytes.com/viewtopic.php?t=356

Kuulostaa kovin suurelta lukemalta. Ja lieneeköhän saman verran eroa äänenpaineesta riippumatta.

Minä tiedustelin tuota joskus Siegfriediltä ja hän mainitsi tuon saman 15dB lukeman. Uskoisin että tuolla on hyvinkin paljon tekemistä sen kanssa millaisia elementit ovat. Eli mallia sökö-paska moottorilla olevat mallit hyötyvät varmasti enemmän kuin moderneilla oikosulkurenkain olevat mallit. Even order taitaisi tarkoittaa parillisia harmonisia?

Pitää nuo paneelit saada jotenkin kokoon. Ei halvattu noita voi noin oikein mitenkään alkaa arvioimaan ja säätämään. Reilummin soitettuna paneelin etummainen puukuorenpuolikas tärisee enemmän kuin keskiäänet. :D

Ajattelin jos tuonne väliin asentaisikin jotain ohutta kumi tms mattoa ja vetäisi paketin pulteilla tai ruuveilla kokoon. Saisi vielä jotenkin purettuakin joskus. Tässä kuitenkin hirvittää hieman se mahdollisuus että jos joskus joku elementti sanoo sopimuksen irti ja paketti on koottu SikaFlexillä...

Piipahdin tuossa Lordin kutsusta tutustumassa uuteen linnaan. Mukavat on puitteet. Nopeat tyypit ehdin WTC systeemilläkin kuulostella ennen kaupoille sinkoamista. On se kieltämättä pirun tarkasti balanssissa oleva systeemi. Ei siitä pääse mihinkään. Monona koitin kanssa soittaa ihan vertailun vuoksi kun tuota omaa on koittanu tuossa säädellä. Aika yläkireä ja keskialuevoittoinen on monosoundi. Voisi arvioida että stereona kahden kaiuttimen toisto summautuu jostain 300-400Hz alapuolelta, enemmän tai vähemmän. Näiltä osin nuo ensin mittauksin ja sitten korvin säädetyt balanssit tuon oman osalta menee kyllä alakeskiäänien ja basson osalta liian lämpöisiksi tai jopa ihan ylikin kun toisen saa soimaan.

Kokeilin myös tuota bassopään vatkausta noin käytännössä. Yhdellä kaiuttimella mutta saa siihen kohtuullisesti arvioitua mitä se toinen toisi lisää. Näyttäisi noilla käyttämilläni raidoilla 2.asteen 40Hz ylipäästö olevan liikepoikkeaman osalta semmoinen minimi joka pitää olla ettei homma karkaa Scan Speakeilta hanskasta. Säröstä ja kompressiosta en tiedä mutta tuota voisi pitää semmoisena lähtökohtana. Näiltä osin tuota dipolibassojen lisäilyä on alkanut aika vakavasti harkita. Tointaako meinaan. Tottakai tuosta jakoa voi nostaa ja/tai jyrkentää.

Jussi
 
Jussi Toivanen sanoi:
Minä tiedustelin tuota joskus Siegfriediltä ja hän mainitsi tuon saman 15dB lukeman. Uskoisin että tuolla on hyvinkin paljon tekemistä sen kanssa millaisia elementit ovat. Eli mallia sökö-paska moottorilla olevat mallit hyötyvät varmasti enemmän kuin moderneilla oikosulkurenkain olevat mallit. Even order taitaisi tarkoittaa parillisia harmonisia?

Pitää nuo paneelit saada jotenkin kokoon. Ei halvattu noita voi noin oikein mitenkään alkaa arvioimaan ja säätämään. Reilummin soitettuna paneelin etummainen puukuorenpuolikas tärisee enemmän kuin keskiäänet. :D

Ajattelin jos tuonne väliin asentaisikin jotain ohutta kumi tms mattoa ja vetäisi paketin pulteilla tai ruuveilla kokoon. Saisi vielä jotenkin purettuakin joskus. Tässä kuitenkin hirvittää hieman se mahdollisuus että jos joskus joku elementti sanoo sopimuksen irti ja paketti on koottu SikaFlexillä...

Kokeilin myös tuota bassopään vatkausta noin käytännössä. Yhdellä kaiuttimella mutta saa siihen kohtuullisesti arvioitua mitä se toinen toisi lisää. Näyttäisi noilla käyttämilläni raidoilla 2.asteen 40Hz ylipäästö olevan liikepoikkeaman osalta semmoinen minimi joka pitää olla ettei homma karkaa Scan Speakeilta hanskasta. Säröstä ja kompressiosta en tiedä mutta tuota voisi pitää semmoisena lähtökohtana. Näiltä osin tuota dipolibassojen lisäilyä on alkanut aika vakavasti harkita. Tointaako meinaan. Tottakai tuosta jakoa voi nostaa ja/tai jyrkentää.

Jussi


Jos laitat ohutta solukumista tiivistenauhaa etu-/takalevyn ja rungon väliin, niin ei pitäisi enää rämistä. Ohuita soiroja vaan sopiviin kohtiin, ei tarvinne välttämättä olla koko levyn alalta pinnoitettu tiivisteellä. Tosin jos olisi sopivaa kumi- tai solu-jotain mattoa, niin metallirungon soiminen saattaisi hävitä samalla kun peittää rungon kauttaaltaan.
Mites sulla on ne elementit kiinni, metallilevyssä vai? Jos elementtien kiinnitys sallii, niin tuo mdf -kuoriosa kannattaisi viritellä eristettynä siitä metallirungosta. Etu- ja takaosan voi puristaa läpipulteilla metallirunkoa vasten. Läpipultitkin voi eristää rungosta, poraa runkoon niiden kohdille vähän reilummat reijät, joihin laittaa läpivientikumit - pultit menee näistä läpi.
Ne meikän edelleenkin kasausta odottavat dipoli- w-framet ovat kooltaan 28 x 28 x 42cm (L x S x K), elementteinä 2 x 10-XLS / kanava. Olisi mielenkiintoista kokeilla miten pelittäisivät systeemissäsi. Alimman huonemoodin alapuolella voisi monopoli olla hyvä lisä, mihis tienoille sulla tuo moodi sattuu?

Nuo loivat vierekkäin olevat jaot pitäisi näkyä jo simuloidusta (summa)taajuusvasteestakin, siis pelkistä suotimien sähköisistä vasteista. Otetaan lähekkäin toisiaan olevat 80Hz 2.-asteen alipäästö ja 250Hz 2.-asteen ylipäästö ja summataan ne. Periaatteessa tuloksena pitäisi olla jonkin näköinen notch, jossa on keskellä kukkula. Jos tehdään sama homma, mutta 4.-asteen jaoilla, on kukkula pienempi ja notch jyrkempi/syvempi.

Suuri on tuo push-pullin vaikutus säröön. Kyseessä lienee enemmänkin elementin etu- ja takapuolen "impedance mismatch":sta johtuva asia? Sigge kertoo myös samansuuntaisesta vaikutuksesta push-pull:illa monopolien yhteydessä. Eli luultavimmin push-pull -asennuksella saadaan subbariryhmä näyttämään akustiselta impedanssiltaan samanlaiselta edestä ja takaa katsottuna. Dipolilla asia on merkittävämpi kuin monopolilla.

Dipolibassot ainakin istuvat paneeleihisi hyvin, ovat helpot sovittaa. Jos supukat ovat joka tapauksessa erilliset, niin dipoleilla saa toistoa säädeltyä kun vaan kääntelee ja siirtelee niitä. Jos oikein hyvää haluaa, niin Servo Subwooferia (= TC-Sounds 12" ? ...ainakin elementti näyttää TC:ltä) kehiin. Kaksi elementtiä per kanava liiketakaisinkytkennällä vaikkapa W-frameen push-pullina, pitäisi noilla aika hyvin jo alkaa pärjätä. Music & Designin U-frame olisi helppo seinän lähelle, varmasti myös hyvä valinta. Senkin voisi tehdä Servo Subwooferilla, kuten myös monopoliin.....
 
Jussi Toivanen sanoi:
Pitää nuo paneelit saada jotenkin kokoon. Ei halvattu noita voi noin oikein mitenkään alkaa arvioimaan ja säätämään. Reilummin soitettuna paneelin etummainen puukuorenpuolikas tärisee enemmän kuin keskiäänet. :D

Ajattelin jos tuonne väliin asentaisikin jotain ohutta kumi tms mattoa ja vetäisi paketin pulteilla tai ruuveilla kokoon. Saisi vielä jotenkin purettuakin joskus. Tässä kuitenkin hirvittää hieman se mahdollisuus että jos joskus joku elementti sanoo sopimuksen irti ja paketti on koottu SikaFlexillä...

No nythän sinä olen mennyt sutta tekemään kun paneelit roihottaa irti kun kerran pärisemään pääsevät ;) :D
Ei mutta vakavissaan,minä luulin koko ajan että koko paketti on sievässä,tiivissä nipussa keskenään pinnoiltaan mutta jos Sikaa mietit paneeleiden liimaukseen teräkseen kiinni, on vastaus tämä:
http://www.sika.fi/con_te_sikabond_t2.pdf
Käytän tuota itse jokseenkin paljon kuten muitakin Sikan tuotteita ja Tkakkonen on kyllä hyväksi havaittu eli toimivaksi.Hiukkasen on hinnan kiroissaan mutta Kuopiosta isosta liikkeestä voisi saada 15 euroa tuubi.
Varsinkin kun systeemissäsi ei ilmeisesti kokonaispaksuus eli syvyys kärsi pahemmin nousta, tuollainen elastinen liimamassa aivan ykkönen.Mutta jos kärsii niin,se tavallinen bitumimatto on myös varteenotettava vaihtoehto.
Muitakin hyviä vaihtoehtojakin löytyy joilla on myös tuota vibraatiota vaimentava vaikutus.
 
Ajattelen itse asiaa näin.Teräslevy on kaiken sydän, "kantava rakenne".MDF-paneelit on sitten enemmän decoria mutta äänellinen funktio niissäkin on mm pyöristykset.Näen myös ne omin silmin massantuojana sekä materiaalierosta johtuen sellaisena kokonaisuutena jossa tuohon teräkseen sointia pyrittäisiin hallitsemaan.

Koska Jussin pannarissa elementit ovat kiinni metallissa voi puupaneeleiden eristäminen itse teräksestä johtaa siihen (ja käytänössä varmaan tekeekin)että teräslevy soi jälleen kuin kirkonkello kun kovemmin antaa elementeille haipakkaa.Pitäisi siis vaimentaa sitä terästäkin.
Nythän nuo MDF levyt sitoo osan teräksen värähtelystä,osa massaeroista johtuvan ja osa materiaalieroista johtuen.Sikalla pyrittäisiin,jos koko levyalalle kammattaisiin, sitomaan tuo koko paketti yhtenäiseksi.

T2:sella tuo värinöitä vaimentava ominaisuus tulisi ikäänkuin kaupanpäälle.Kannattaa muistaa että T2 esimerkiksi ei ole mikään eriste tai pelkkä vaimenin,vaan sen vibraatiota vaimentavalla ominaisuudella pyritään vähentämään vain eri materiaalien välistä sidosta toisin sanoen tekemään se pinnoiltaan yhteneväisemmäksi.Eli ne olisivat pinnoiltaan kuin "samaa puuta"

En siis kannata ehdotusta jossa puupaneelit pitäisi eristää itse kantavasta levystä. ;) :)
 
Jesp.

Sopivalla liimalla on oma merkityksensä värähtelyjen tappamisessa. Joka tapauksessa on tärkeää, ettei rakenteesta tule kokonaisuutena aivan elämätön. Kerran kurssilla ollessani ihan huippugurut kertoilivat että värähtelyjä vaimentaessa tulee olla kaksi joustavuudeltaan erilaista evästä, niiden rajapinnassa sitten tapahtuu mystisiä asioita...
Sopivasti joustava liima metallirungon ja mdf:n väliin on kova sana, tarkempi analyysi vaatii kokeilemista tai joltain kokemusperäistä tietoa asiasta. Mitenkähän metallirungot värähtelevät jos elementit ovat niissä kiinni. Välittyykö elementtien värinät runkoon paljonkin?
 
Kyllähän siinä elementin värinöitä jonkun verran varmaan siirtyy rakenteeseen.Miten paljon?Ei voi tietää.Seassin rungot ei ainakaan ole huonommasta päästä.Magnesium-joku valuja taisivat olla.

Kuitenkin tuossa tapauksessa ajattelisin niin että 16mm teräs kyllä siirtää tehokkaasti värähtelyä mutta yksi pointti pitäisi ottaa huomioon että missä vaiheessa se tapahtuu?Tiettyyn rajaan asti teräslevyn massa pitää elementin värähtelyjä kuosissa. Jossakin vaiheessa päädytään siihen pisteeseen jossa elementtien runkovärähtelyt kuormittaa rakennetta siten että teräksen luontainen "vaimennuskyky ylittyy" ja silloin itse levy pyrkii mukaan tuohon liikkeeseen.Tämä on se vaihe jolloin tuo värähtely pitäisi saada kuriin.Ja se onnistuu joko jälleen massaa kasvattamalla tai muuttamalla rakennetta.Käytänössä jo toisenlaisen materiaalin käyttö tekee ihmeitä.Nämä materiaalit eivät saa kuitenkaan olla irti toisistaan vaan näiden välillä on oltava selkeä sidos ja mielellään kauttaaltaan.Teräsen värähtely joka on reilusti pitkäaikaisempaa ajallisesti kuin esim MDF:än pyrittäisiin näin siis tuhlaamaan.Tuossa tapauksessa massa ja materiaalierolla.Eli käytänössä tämä vastaa CLD:tä (constrained layer damping) joka on muuten yksinkertaisista vaimennuksista ylivoimaisesti tehokkain tapa.

Kerran muuten jouduttiin tekemään isolle asiakkaalle vastaavanlaisia vaimennuksia IV huoneeseen tai paremmin sanottuna halliin.Rakennusvalvoja oli ilmoittanut että IV konehuoneessa koneistojen teräksiset suoja seinät ja kotelot lisää ääntä ja niiden melutasot pitäisi saada pienemmäksi.Vaimennustahan siellä oli jo ennestään RPG akustojen toimesta mutta nämä suojaseinät päästi ääntä vielä ilmoille.
Rakennussuunnittelijalta tuli ohjeistus että liimataan mineraalilevyjä koteloihin molemminpuolin joihin voi ja ohuempiin peltikoteloihin ruiskutettiin sitten massat.Ja kyllähän ne vaikutti.

Jonkun verran joutuu noiden vaimennus/eristys hässäköiden kanssa töiden puolesta pelaamaan ja sieltä on tullut ammennettua muutama hyvä vinkki omiinkin projekteihin.

Jokaisen erillinen ja erilainen rakenne pitäisi tutkia ja myös mitata jotta tarkoitus täyttyy.

EDIT:Unohtui mainita että tässä tapauksessa kysymys on vapaasti seisovasta levystä joka ei ole missään kiinni tai tuettu muihin rakenteisiin ja näin ollen tuo teräksen värähtelykynnys on taatusti suurempi tietyn pisteen jälkeen ajallisesti kuin jos se olisi esimerkiksi kotelo.Ja jos, edelleen tässä tapauksessa kuoret soi eikä elemetti koske niihin milläänlailla kertoo se värähtelynsiirtymästä aivan selvästi teräksen osalta ja niinpä tuon rakenteen demppaamiseen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota jos sen häiritseväksi kokee tai että se vaikuttaisi lopputulokseen.Tietyillä materiaaleilla ja ominaisuuksilla yleensä värähtelyt voimistuvat värinän aiheuttaja lähdettä enemmän kun siihen saadaan tarpeeksi suuri heräte.
 
Back
Ylös