Kai se on selkein tehdä jotain yhteenvetoa yhteen threadiin. Sekalaista höpätystä kirjoitellut sekalaisiin DIY aiheisiin ketjuihin eikä noista ota kohtaa selvää pieni intiaanikaan(?).
Elikkä tuossa puolisen vuotta sitten sain viimeinkin(!) ratkaisun aikaan ja lähdin toteuttamaan, öhöm, suhteellisen pitkäaikaista ideaa jollain tapaa laadukkaammasta toistojärjestelmästä. Tarkkaanottaen jotain ns parempaa on kaavaillut, suunnitellut ja pähkäillyt noin 5-6 vuotta. Siinä ohessa vääntänyt muutamat 2-tiet, tutustunut asioihin, käynyt erinäisissä paikoissa kuuntelemassa erilaisia toteutuksia ja siinä ohessa saanut jonkunlaisen käsityksen siitä mitä haluaa ja miten siihen tavoitteeseen pääsisi. Tämän lisäksi mielessä painaa muutamia sekalaisia perversioita joita ei järki selitä mutta jotka olisi kuitenkin jostain sairaasta syystä kiva olla mukana projektissa. Osa näistä on jopa terveen järjen vastaisia ja todennäköisiä veren nenästä kaiveluja mutta ei anneta sen haitata vauhtia...
Edellinen kuuntelutilani oli tuommoinen normaali 16m2 betonibunkkeri kerrostalossa. Kokeilin siellä muutamia markkinallisia pienempiä ja isompia jalustakaiuttimia sekä muutamia subbareita. Ei pelannut. Ei sitten mitenkään. Kuminaa, pörinää, halvatun epäselvää, rasittavaa. Muutettiin tuossa viime kesänä tähän nykyiseen ja omaan asuntoon mutta huonetila ei massiivisesti parantunut. Neliöitä on nyt 20, katto, lattia ja sivuseinät kokonaan betonia. Etuseinusta suurimmaksi osaksi ikkunaa ja parvekkeen ovea, takaseinä 1/3 oviaukkoa eteiseen ja 2/3 ohutta väliseinää kylpyhuoneeseen. Niin ja tämä suhteessa nykyiseen kuuntelupaikkaan tietenkin. No tuohon olisi voinut sitten viritellä monenlaisia toteutuksia ja audiovisuaalisesti järkevin olisi pistää kaiuttimet televisiosetin vierelle ja näin ollen nautiskella myös sen osaston äänet kajautinjärjestelmän kautta. Tämä kuitenkin meinaisi sitä että kuuntelusuunta tulisi kahden betoniseinän suuntaisesti eli suuntaavakaan järjestelmä ei riittäisi ja toisekseen kuuntelupaikka olisi käytännössä kiinni seinässä.
Viimeisen nivuspotkun juuri tämän projektin aloittelemiseen antoi antoisa visiitti Puskalan Pasin Orionien tykö viime keväänä. Kiitoksia vain isännälle. Dynaamisista dipoleista kun ei ollut kuunteluvaikutelmia ennen sitä. Teoreettiset ja käytännönkin ongelmakohdat olivat itsessään selvillä kuten ne ovat nytkin. Kyse on ehkä enemmän siitä miten ja mitä kompromisseja haluaa tehdä. Tällä hetkellä kun en ole läheskään vakuuttunut siitä että ideaali järjestelmä olisi kovinkaan hyvä näin epäideaalisessa maailmassa. Systeemin pitää siis olla hallitusti paska että siitä saadaan maksimaalinen nautinto aikaan. Aisteja on jotenkin huijattava.
No projektin suunnittelun aloittelusta on nyt reilu puolisen vuotta ja nykyinen tilanne on se että toinen pönikkä on soimassa, toisesta on osa elementeistä kierrossa ja toinen suuntain puuttuu. Kovin ovat vieläkin kesken. Aktiivisen toimintaperiaatteen vuoksi hyllyyn piti investoida melkoinen läjä roipetta eikä sekään läjä toimita vielä kovin hyvin virkaansa. Äänenvoimakkuus pitää esimerkiksi säätää CD soittimesta ja lisäksi käyttää suotimen sisääntuloherkkyyttä raakasäätöön (jos tallenne ei soi riittävän lujaa tai soi liian lujaa). Puujalkaista mutta tähän tulee parannusta sitten ajallaan. Ei kykene kaikkea kerralla.
Eli pääasiallinen konsepti on jonkunlainen hybridi Siegfried Linkwitzin aikojen saatossa tekemistä toteutuksista. Lähimpänä tämä järjestelmä on Audio Artistryn Beethovenia joka valittiin 1998 Stereophilen vuoden kajauttimeksi (http://stereophile.com/floorloudspeakers/328/). Beethoven oli vielä puoliaktiivinen kun myöhemmin tullut "elite" malli jo täysin aktiivisella suotimella. Koin kuitenkin että toteutuksessa olisi vielä kovastikin parantamisen varaa. Tässä muutamia aspekteja:
1. Yleinen rakenne. MDF levyä. Ei huono mutta voisi olla parempikin.
2. Diskantin suuntakuvio. Sama vaiva muissakin Linkwitzin toteutuksissa ehkä nykyistä takadiskanttista Orion+ lukuunottamatta. Tosin en tiedä miten + dipolidiskantti käytännössä pelaa.
3. Diskantin hyötysuhde. Tämä astuu ongelmaksi lujaa soitettaessa. Beethovenissa(kin) on kaksi 8" keskiääntä, kaksi 10" alakeskiääntä. Herkkyyttä jo valmiiksi enemmän ja tehonkestoa aivan eri tavalla kuin yhdessä 90dB herkässä diskantissa. Diskantin palamisongelmaa olen kuullut ilmenevän muissakin toteutuksissa kuten isommissa Dunlavyissä.
4. Whole lotta shaking going on. Orionin ongelma. Kaksi suhteellisen suuren liikkuvan massan omaavaa pitkäiskuista elementtiä tekemässä suuria liikkeitä mekaanisesti samaan suuntaan. Yhdessä suhteellisen kepoisen rakenteen kanssa pistää paneelin tanssimaan tuottaen mm Doppler ongelmia. Sittemmin Linkwitz on vähätellyt ongelmaa ja todennut sen kuuluvan kastiin "inaudible" ja samalla lakaissut maton alle sinänsä erittäin mielenkiintoiset elementtien rekyyliin perustuvat tutkimuksensa signaalin kompressoitumisesta. Eivät käyneet rakennussarjan ohjeiden kanssa samalle sivustolle...
5. Akustinen suunnittelu. No ei kokonaisuudessaan mutta joidenkin asioiden suhteen. Toteutukset kärsivät turhan paljon reunaheijastuksista. Suuntaimeton diskantti, teräväreunaiset bafflet, pienet "U" bafflet keskiäänien rakenteina (joka itsessään tukee rakennetta mekaanisesti mutta sotkee takasäteilyn kulkua).
No, pitää täydentää jahka / jos tulee muuta mieleen. Omat ratkaisut näihin seikkoihin:
1. Potentiaalisesti ylijäreä rakenne. Paneelin runkona toimii 16mm plasmaleikattua terästä oleva levy. Aluslevynä plasmalla ajettua 12mm plootua. Päälle asennetaan yhteensä 50mm paksun paneelin muodostavat puukuoret ja väliin sopivaa elastista massaa (sikalexi?). Linkwitz totesi spine rakenteen olevan pahasta Beethoven ja Phoenix projektiensa perusteella. En ihmettele tätä koska esimerkiksi Phoenix projektin spine on tehty 4" leveästä laudasta (http://www.linkwitzlab.com/m_panel.htm) joten takasäteily häiriintyy merkittävästi. Lisäksi sivut on tehty 3,5" leveästä rimasta jolloin takasäteily jää tavallaan spinen ja reunojen väliin kimpoilemaan. Linkwitz on itse selvittänyt ja perustellut asiaa Phoenix artikkelin system test osiossa. Palataan akustiseen puoleen kohdassa 5. Mekaanisesti tämän hetkinen runkolevy ja yhteenhitsattu alunen ovat varsin tukevat mutta antavat silti hieman periksi. Todennäköinen periksiantaja on itse runkolevy alakeskiäänien kohdalta jossa 16mm paksu levy käy varsin ohuina elementtien reikien kohdilla. Näiltä osin olettaisin saavani jopa kohtuullisen merkittävää parannusta aikaan lisäämällä 10-12mm teräksestä ajetun spinen taakse tuoden rakenteeseen kolmannen ulottuvuuden eli syvyyden. Kokeilin paneelia piikkien kanssa parketilla (kolikot alla) ja paneelin lisäksi myös parketti antaa hieman periksi mutta tälle en voi oikein mitään.
Elementit ovat kuten Beethovenissa. WWMTM konfiguraatio, kaksi Scan Speakin 25W alakeskiääninä, Linkwitzin linjasta poiketen 7" keskiäänet eli kaksi W18E Seasia ja suuntaimellinen diskantti. Diskantiksi oli alunperin tulossa Dynaudion maineikas Esotar mutta liian suurien vastetoleranssien vuoksi jouduin luopumaan siitä ajatuksesta. Tällä hetkellä diskantin virkaa ajaa hintaisekseen melkoinen peto Seasin H1214. Seura on kuitenkin aika kova...
2. Diskantti on suuntaimessa. Tältä osin saavutetaan varsin hyvin dipolin etukeilan tapainen suuntakuvio kaiuttimen etupuolelle ja samalla kuoletetaan varsin merkittävä määrä reunaheijastuksia diskantin kaistalla. Takadiskantti on harkinnassa.
3. Tässäkin suuntain auttaa. H1214 on speksiensä mukaan 91dB herkkä, suuntain avittaa 6-7dB omien mittausten perusteella. Lisäksi musiikkimateriaali johon olen taajuusjakaumiensa osalta tutustunut sisältää suurimman osan intensiteetistään alle 3500Hz kaistalla. Tämän yläpuolisiakin tietenkin esiintyy mutta tasot laskevat merkittävästi ja näin ollen näitä toistava kalustokin pääsee selvästi vähemmällä. Alle 3500Hz H1214 + suuntain tarjoaa luokkaa 94-95dB herkkyyttä ja aktiivisella toimintaperiaatteella kaikki saadaan hyötykäyttöön.
4. Shaking ratkeaa osaltaan järeällä rakenteella. Beethoven painaa speksiensä mukaan 39kg, Orion (shaky one) 27kg. Omaa en ole nykytilassa saanut punnittua. Henkilövaaka ei suostu yhteistyöhön. Syy ei ole kuitenkaan se että massaa olisi liikaa. Näppituntumalta arvioisin puukuorien, runko ja aluslevyjen sekä elementtien tämän hetkisen massan olevan jossain 50-60kg huitteilla. Spine tuo siihen ajallaan muutaman kilon lisäyksen. Liikkuvaa massaa on elementtien speksien mukaan 130g luokkaa siinä missä Orionin yhden bassoelementin mms on tuon verran. Soittovalmiina olevan kaiuttimen perusteella sanoisin ettei nuo ainakaan kauas hypi. Ajallaan spinen tuoma lisäjäykkyys ja säädettävät piikit aluslevyn nurkkiin tuovat vielä lisätukevuutta. Yksi merkittävä etu oli myös fyysinen vakaus. Tiesin että massaa tulee kutakuinkin paljon ja varsinkin näin lapsiperheessä olisi äärimmäisen tärkeää ettei rakenne kaadu vahingossa. Tämä tavoite on myös täyttynyt. Paneelin yläreunasta työntämällä paneelin saa kyllä ajallaan nousemaan aluslevynsä reunalle ja edelleen nurin mutta siihen tarvitaan varsin merkittävä määrä voimaa. Aikuisen ihmisen tönäisystä ei lähde mihinkään, pitää tahallaan käydä kaatamassa jos nurin meinaa.
5. Olettaisin että reunaheijastukset ovat osaltaan Orionin suhteellisen vaatimattoman keskialueen vesiputouskäyrän takana. Toinen syy voisi olla paneelin värähtely kaikenkaikkiaan. Säteilevää pintaakin kun on harmillisen paljon ja näin ollen pienikin liike tuottaa paljon häiriöääntä. Täysin suora paneeli ohuesta materiaalista on mekaanisesti huono ratkaisu joten Linkwitz on kaikissa toteutuksissaan käyttänyt pieniä sivulistoja joilla rakenne jäykistyy. Nämä kuitenkin häiritsevät takasäteilyn kiertymistä sivuille ja tuottavat epäsymmetrisen kokonaisuuden. No epäsymmetria on tietenkin taattua jo sen vuoksi että elementit on kartioilla ja niissä on rungot ja magneetit mutta paneelin muodolle voi tehdä jotain. Tarkkaan ottaen tätä olisi pitänyt kokeilla raskaamman kanssa 2^17 prototyypin avulla mutta päätin lotota. Reunoissa on 25x50mm elliptinen pyöristys, elementit ovat etumaisen puupaneelin ja runkolevyn välissä ja molemmilta puolilta aukeavat pinnat on viistetty 45 asteen kulmaan. Mittausten perusteella uhkayritys on onnistunut ja vasteet ovat varsin siistit. On axis vasteen saa helposti +-1dB ikkunaan jos sitä haluaa tuijottaa.
Tässä vaiheessa voisi mainita että vaikka viittaan tekstissäni useita kertoja herra Linkwitziin ja hänen suunnittelemiinsa kaiuttimiin joita osalla palstan seuraajistakin on tarkoituksenani ei ole mustamaalata tai polkea noita ajatuksia ja toteutuksia. Kuten aluksi totesin, Orion toimi liipaisimena projektille ja jostain jääräpäisestä syystä halusin vain lähteä näitä jo itsessään erinomaisia toteutuksia vielä parantelemaan. Loppupeleissä ei ole vielä tiedossa onko tämä yritys onnistunut.
Tässä muutamia kuvia projektista. Olen nämä varmaan postannut jo johonkin DIY kuulumisia tms ketjuun. Ensin pari kuvaa viimeisistä 3D malleista. Tuossa näkyy tuo tälläkin hetkellä kaavailtu mutta toistaiseksi toteuttamaton spinerakenne. Sekä kuoret että runko tuli piirrettyä CADilla, kuoret CNC jyrsittynä puusepältä ja runko plasmaleikattuna lankomieheltä. Toleransseja lukuunottamatta osat kävivät yhteen kuin hanska käteen. Ai sitä riemun päivää kun nuo sai joulun alla...
Sitten on pari kuvaa pannareista suunnilleen tämän hetkisessä tilassa. Viimeistelyä ei vielä ole, rungot ja aluset on pohjamaalissa. Ensin on tarkoitus testata mille ne kuulostaa, millaisen suotimen tarvitsee jne. Tämän jälkeen lähteä toteuttamaan spine, pintakäsittelyä sun muuta.
Voisin periaatteessa päivittää projektin etenemistä tähän ketjuun niin ei tule rönsyiltyä vähän sinne sun tänne. Helpompi väen seuratakin ketä nyt kiinnostaa. Kommentoida ja kysyä saa ja pitääkin. Mikään ei ole niin pitkästyttävää kuin kirjoittaa monologia keskustelupalstalle. Pahoittelen että heti ensimmäinen postaus on tämmöistä sammakonloikkaa asiasta toiseen. Vähän hankala koota puolen vuoden suunnittelua ja pidemmänajan erilaisia kaavailuja yhteen viestiin...
Jussi
[ylläpito on poistanut liitteen]
Elikkä tuossa puolisen vuotta sitten sain viimeinkin(!) ratkaisun aikaan ja lähdin toteuttamaan, öhöm, suhteellisen pitkäaikaista ideaa jollain tapaa laadukkaammasta toistojärjestelmästä. Tarkkaanottaen jotain ns parempaa on kaavaillut, suunnitellut ja pähkäillyt noin 5-6 vuotta. Siinä ohessa vääntänyt muutamat 2-tiet, tutustunut asioihin, käynyt erinäisissä paikoissa kuuntelemassa erilaisia toteutuksia ja siinä ohessa saanut jonkunlaisen käsityksen siitä mitä haluaa ja miten siihen tavoitteeseen pääsisi. Tämän lisäksi mielessä painaa muutamia sekalaisia perversioita joita ei järki selitä mutta jotka olisi kuitenkin jostain sairaasta syystä kiva olla mukana projektissa. Osa näistä on jopa terveen järjen vastaisia ja todennäköisiä veren nenästä kaiveluja mutta ei anneta sen haitata vauhtia...
Edellinen kuuntelutilani oli tuommoinen normaali 16m2 betonibunkkeri kerrostalossa. Kokeilin siellä muutamia markkinallisia pienempiä ja isompia jalustakaiuttimia sekä muutamia subbareita. Ei pelannut. Ei sitten mitenkään. Kuminaa, pörinää, halvatun epäselvää, rasittavaa. Muutettiin tuossa viime kesänä tähän nykyiseen ja omaan asuntoon mutta huonetila ei massiivisesti parantunut. Neliöitä on nyt 20, katto, lattia ja sivuseinät kokonaan betonia. Etuseinusta suurimmaksi osaksi ikkunaa ja parvekkeen ovea, takaseinä 1/3 oviaukkoa eteiseen ja 2/3 ohutta väliseinää kylpyhuoneeseen. Niin ja tämä suhteessa nykyiseen kuuntelupaikkaan tietenkin. No tuohon olisi voinut sitten viritellä monenlaisia toteutuksia ja audiovisuaalisesti järkevin olisi pistää kaiuttimet televisiosetin vierelle ja näin ollen nautiskella myös sen osaston äänet kajautinjärjestelmän kautta. Tämä kuitenkin meinaisi sitä että kuuntelusuunta tulisi kahden betoniseinän suuntaisesti eli suuntaavakaan järjestelmä ei riittäisi ja toisekseen kuuntelupaikka olisi käytännössä kiinni seinässä.
Viimeisen nivuspotkun juuri tämän projektin aloittelemiseen antoi antoisa visiitti Puskalan Pasin Orionien tykö viime keväänä. Kiitoksia vain isännälle. Dynaamisista dipoleista kun ei ollut kuunteluvaikutelmia ennen sitä. Teoreettiset ja käytännönkin ongelmakohdat olivat itsessään selvillä kuten ne ovat nytkin. Kyse on ehkä enemmän siitä miten ja mitä kompromisseja haluaa tehdä. Tällä hetkellä kun en ole läheskään vakuuttunut siitä että ideaali järjestelmä olisi kovinkaan hyvä näin epäideaalisessa maailmassa. Systeemin pitää siis olla hallitusti paska että siitä saadaan maksimaalinen nautinto aikaan. Aisteja on jotenkin huijattava.
No projektin suunnittelun aloittelusta on nyt reilu puolisen vuotta ja nykyinen tilanne on se että toinen pönikkä on soimassa, toisesta on osa elementeistä kierrossa ja toinen suuntain puuttuu. Kovin ovat vieläkin kesken. Aktiivisen toimintaperiaatteen vuoksi hyllyyn piti investoida melkoinen läjä roipetta eikä sekään läjä toimita vielä kovin hyvin virkaansa. Äänenvoimakkuus pitää esimerkiksi säätää CD soittimesta ja lisäksi käyttää suotimen sisääntuloherkkyyttä raakasäätöön (jos tallenne ei soi riittävän lujaa tai soi liian lujaa). Puujalkaista mutta tähän tulee parannusta sitten ajallaan. Ei kykene kaikkea kerralla.
Eli pääasiallinen konsepti on jonkunlainen hybridi Siegfried Linkwitzin aikojen saatossa tekemistä toteutuksista. Lähimpänä tämä järjestelmä on Audio Artistryn Beethovenia joka valittiin 1998 Stereophilen vuoden kajauttimeksi (http://stereophile.com/floorloudspeakers/328/). Beethoven oli vielä puoliaktiivinen kun myöhemmin tullut "elite" malli jo täysin aktiivisella suotimella. Koin kuitenkin että toteutuksessa olisi vielä kovastikin parantamisen varaa. Tässä muutamia aspekteja:
1. Yleinen rakenne. MDF levyä. Ei huono mutta voisi olla parempikin.
2. Diskantin suuntakuvio. Sama vaiva muissakin Linkwitzin toteutuksissa ehkä nykyistä takadiskanttista Orion+ lukuunottamatta. Tosin en tiedä miten + dipolidiskantti käytännössä pelaa.
3. Diskantin hyötysuhde. Tämä astuu ongelmaksi lujaa soitettaessa. Beethovenissa(kin) on kaksi 8" keskiääntä, kaksi 10" alakeskiääntä. Herkkyyttä jo valmiiksi enemmän ja tehonkestoa aivan eri tavalla kuin yhdessä 90dB herkässä diskantissa. Diskantin palamisongelmaa olen kuullut ilmenevän muissakin toteutuksissa kuten isommissa Dunlavyissä.
4. Whole lotta shaking going on. Orionin ongelma. Kaksi suhteellisen suuren liikkuvan massan omaavaa pitkäiskuista elementtiä tekemässä suuria liikkeitä mekaanisesti samaan suuntaan. Yhdessä suhteellisen kepoisen rakenteen kanssa pistää paneelin tanssimaan tuottaen mm Doppler ongelmia. Sittemmin Linkwitz on vähätellyt ongelmaa ja todennut sen kuuluvan kastiin "inaudible" ja samalla lakaissut maton alle sinänsä erittäin mielenkiintoiset elementtien rekyyliin perustuvat tutkimuksensa signaalin kompressoitumisesta. Eivät käyneet rakennussarjan ohjeiden kanssa samalle sivustolle...
5. Akustinen suunnittelu. No ei kokonaisuudessaan mutta joidenkin asioiden suhteen. Toteutukset kärsivät turhan paljon reunaheijastuksista. Suuntaimeton diskantti, teräväreunaiset bafflet, pienet "U" bafflet keskiäänien rakenteina (joka itsessään tukee rakennetta mekaanisesti mutta sotkee takasäteilyn kulkua).
No, pitää täydentää jahka / jos tulee muuta mieleen. Omat ratkaisut näihin seikkoihin:
1. Potentiaalisesti ylijäreä rakenne. Paneelin runkona toimii 16mm plasmaleikattua terästä oleva levy. Aluslevynä plasmalla ajettua 12mm plootua. Päälle asennetaan yhteensä 50mm paksun paneelin muodostavat puukuoret ja väliin sopivaa elastista massaa (sikalexi?). Linkwitz totesi spine rakenteen olevan pahasta Beethoven ja Phoenix projektiensa perusteella. En ihmettele tätä koska esimerkiksi Phoenix projektin spine on tehty 4" leveästä laudasta (http://www.linkwitzlab.com/m_panel.htm) joten takasäteily häiriintyy merkittävästi. Lisäksi sivut on tehty 3,5" leveästä rimasta jolloin takasäteily jää tavallaan spinen ja reunojen väliin kimpoilemaan. Linkwitz on itse selvittänyt ja perustellut asiaa Phoenix artikkelin system test osiossa. Palataan akustiseen puoleen kohdassa 5. Mekaanisesti tämän hetkinen runkolevy ja yhteenhitsattu alunen ovat varsin tukevat mutta antavat silti hieman periksi. Todennäköinen periksiantaja on itse runkolevy alakeskiäänien kohdalta jossa 16mm paksu levy käy varsin ohuina elementtien reikien kohdilla. Näiltä osin olettaisin saavani jopa kohtuullisen merkittävää parannusta aikaan lisäämällä 10-12mm teräksestä ajetun spinen taakse tuoden rakenteeseen kolmannen ulottuvuuden eli syvyyden. Kokeilin paneelia piikkien kanssa parketilla (kolikot alla) ja paneelin lisäksi myös parketti antaa hieman periksi mutta tälle en voi oikein mitään.
Elementit ovat kuten Beethovenissa. WWMTM konfiguraatio, kaksi Scan Speakin 25W alakeskiääninä, Linkwitzin linjasta poiketen 7" keskiäänet eli kaksi W18E Seasia ja suuntaimellinen diskantti. Diskantiksi oli alunperin tulossa Dynaudion maineikas Esotar mutta liian suurien vastetoleranssien vuoksi jouduin luopumaan siitä ajatuksesta. Tällä hetkellä diskantin virkaa ajaa hintaisekseen melkoinen peto Seasin H1214. Seura on kuitenkin aika kova...
2. Diskantti on suuntaimessa. Tältä osin saavutetaan varsin hyvin dipolin etukeilan tapainen suuntakuvio kaiuttimen etupuolelle ja samalla kuoletetaan varsin merkittävä määrä reunaheijastuksia diskantin kaistalla. Takadiskantti on harkinnassa.
3. Tässäkin suuntain auttaa. H1214 on speksiensä mukaan 91dB herkkä, suuntain avittaa 6-7dB omien mittausten perusteella. Lisäksi musiikkimateriaali johon olen taajuusjakaumiensa osalta tutustunut sisältää suurimman osan intensiteetistään alle 3500Hz kaistalla. Tämän yläpuolisiakin tietenkin esiintyy mutta tasot laskevat merkittävästi ja näin ollen näitä toistava kalustokin pääsee selvästi vähemmällä. Alle 3500Hz H1214 + suuntain tarjoaa luokkaa 94-95dB herkkyyttä ja aktiivisella toimintaperiaatteella kaikki saadaan hyötykäyttöön.
4. Shaking ratkeaa osaltaan järeällä rakenteella. Beethoven painaa speksiensä mukaan 39kg, Orion (shaky one) 27kg. Omaa en ole nykytilassa saanut punnittua. Henkilövaaka ei suostu yhteistyöhön. Syy ei ole kuitenkaan se että massaa olisi liikaa. Näppituntumalta arvioisin puukuorien, runko ja aluslevyjen sekä elementtien tämän hetkisen massan olevan jossain 50-60kg huitteilla. Spine tuo siihen ajallaan muutaman kilon lisäyksen. Liikkuvaa massaa on elementtien speksien mukaan 130g luokkaa siinä missä Orionin yhden bassoelementin mms on tuon verran. Soittovalmiina olevan kaiuttimen perusteella sanoisin ettei nuo ainakaan kauas hypi. Ajallaan spinen tuoma lisäjäykkyys ja säädettävät piikit aluslevyn nurkkiin tuovat vielä lisätukevuutta. Yksi merkittävä etu oli myös fyysinen vakaus. Tiesin että massaa tulee kutakuinkin paljon ja varsinkin näin lapsiperheessä olisi äärimmäisen tärkeää ettei rakenne kaadu vahingossa. Tämä tavoite on myös täyttynyt. Paneelin yläreunasta työntämällä paneelin saa kyllä ajallaan nousemaan aluslevynsä reunalle ja edelleen nurin mutta siihen tarvitaan varsin merkittävä määrä voimaa. Aikuisen ihmisen tönäisystä ei lähde mihinkään, pitää tahallaan käydä kaatamassa jos nurin meinaa.
5. Olettaisin että reunaheijastukset ovat osaltaan Orionin suhteellisen vaatimattoman keskialueen vesiputouskäyrän takana. Toinen syy voisi olla paneelin värähtely kaikenkaikkiaan. Säteilevää pintaakin kun on harmillisen paljon ja näin ollen pienikin liike tuottaa paljon häiriöääntä. Täysin suora paneeli ohuesta materiaalista on mekaanisesti huono ratkaisu joten Linkwitz on kaikissa toteutuksissaan käyttänyt pieniä sivulistoja joilla rakenne jäykistyy. Nämä kuitenkin häiritsevät takasäteilyn kiertymistä sivuille ja tuottavat epäsymmetrisen kokonaisuuden. No epäsymmetria on tietenkin taattua jo sen vuoksi että elementit on kartioilla ja niissä on rungot ja magneetit mutta paneelin muodolle voi tehdä jotain. Tarkkaan ottaen tätä olisi pitänyt kokeilla raskaamman kanssa 2^17 prototyypin avulla mutta päätin lotota. Reunoissa on 25x50mm elliptinen pyöristys, elementit ovat etumaisen puupaneelin ja runkolevyn välissä ja molemmilta puolilta aukeavat pinnat on viistetty 45 asteen kulmaan. Mittausten perusteella uhkayritys on onnistunut ja vasteet ovat varsin siistit. On axis vasteen saa helposti +-1dB ikkunaan jos sitä haluaa tuijottaa.
Tässä vaiheessa voisi mainita että vaikka viittaan tekstissäni useita kertoja herra Linkwitziin ja hänen suunnittelemiinsa kaiuttimiin joita osalla palstan seuraajistakin on tarkoituksenani ei ole mustamaalata tai polkea noita ajatuksia ja toteutuksia. Kuten aluksi totesin, Orion toimi liipaisimena projektille ja jostain jääräpäisestä syystä halusin vain lähteä näitä jo itsessään erinomaisia toteutuksia vielä parantelemaan. Loppupeleissä ei ole vielä tiedossa onko tämä yritys onnistunut.
Tässä muutamia kuvia projektista. Olen nämä varmaan postannut jo johonkin DIY kuulumisia tms ketjuun. Ensin pari kuvaa viimeisistä 3D malleista. Tuossa näkyy tuo tälläkin hetkellä kaavailtu mutta toistaiseksi toteuttamaton spinerakenne. Sekä kuoret että runko tuli piirrettyä CADilla, kuoret CNC jyrsittynä puusepältä ja runko plasmaleikattuna lankomieheltä. Toleransseja lukuunottamatta osat kävivät yhteen kuin hanska käteen. Ai sitä riemun päivää kun nuo sai joulun alla...
Sitten on pari kuvaa pannareista suunnilleen tämän hetkisessä tilassa. Viimeistelyä ei vielä ole, rungot ja aluset on pohjamaalissa. Ensin on tarkoitus testata mille ne kuulostaa, millaisen suotimen tarvitsee jne. Tämän jälkeen lähteä toteuttamaan spine, pintakäsittelyä sun muuta.
Voisin periaatteessa päivittää projektin etenemistä tähän ketjuun niin ei tule rönsyiltyä vähän sinne sun tänne. Helpompi väen seuratakin ketä nyt kiinnostaa. Kommentoida ja kysyä saa ja pitääkin. Mikään ei ole niin pitkästyttävää kuin kirjoittaa monologia keskustelupalstalle. Pahoittelen että heti ensimmäinen postaus on tämmöistä sammakonloikkaa asiasta toiseen. Vähän hankala koota puolen vuoden suunnittelua ja pidemmänajan erilaisia kaavailuja yhteen viestiin...
Jussi
[ylläpito on poistanut liitteen]