Samaa olen ihmetellyt myös minä, uusi ac/dc back in black vinyyli taisi painaa juuri tuon verran ja löysin levystä äänityksestä kaksi viallista kohtaa kappaleelta - hells bells. ja levyssä ei näkynyt mitään naarmua. levyn paksuus oli ohuempi kuin esimerkiksi erään toisen levyn.siis minkä takia noista painoista ollaan niin tarkkoja?
Tulihan tuossa jo perusteluja eli tuo urasyvyys ja pyörimismassa ovat yhdet ihan validit perustelut. Tämän jälkeen esim. tuo paksumman vinyylin parempi ajanhammasta tappeleminen esim. naarmuja ja tuota vääntymistä vastaan huonossa säilössä on paree. Käytännössä kuitenkin se masteroinnin ja prässin laatu on määräävämmässä asemassa äänenlaadullisesti.
ostin Steve Earlin LPn (180g) ja mistäköhän johtuu biisien välillä kuuluva suhina? Se ei ole siis hiljaisuutta vaan suhinaa. En ole moiseen tärmänyt ennene.Onko kyseessä prässäysvirhe vai mikä?
Jotkut painokset tuntuvat äänellisesti hyviltä, mut pääsääntöisesti en näe juuri muuta kuin markkina-arvoa noilla. Vanhat prässit on usein ihan hyväsaundisia ja halvempia hankkia kuin nuo kalliit.
Olen samaa mieltä kuin useat muut harrastajat, eli vahat orginaalit vinyylit soivat erittäin hyvin, varsinkin UK ja USA -versiot. Uusista 180g vinyyleistä osa on erittäin hyviä mutta osa on huonoja. Eron huomaa helposti eikä huonon tuotantosarjan vinyylejä tule ostettua lisää. Sen sijaan 200g quiex-vinyylit ovat mielestäini erittäin hyviä ja hyviä ostoksia kalliista hinnastaan huolimatta.