’Harbeth kuulokkeet’

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Logan
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hyvä, että suosituksia satelee. Mulla ei oikein ole mitään lisättävää, kun en yhtään tiedä, miltä noi Harbeth-kaiuttimet kuulostaa. 😅 Pääsääntöisesti kannattaa kuitenkin etsiä melko tasaisesti toistavaa/mittautuvaa kuuloketta, jossa on sitten toivottu basson ja diskantin välinen suhde. Kuvailujen perusteella käytettynä ostettu ZMF Atrium voisi olla oiva vaihtoehto. Siitä saa myös tarvittaessa neutraalimman pehmusteita vaihtamalla, jos sattuisikin olemaan omaan makuun liian täyteläinen ja lämpöinen. Edullisempana vaihtoehtona Austrian Audio Arranger ei ole ainakaan liian erilainen kuin Atrium.

Toisaalta se täyteläisyys äänessä helpottaa huonompilaatuisten äänitteiden kuuntelua.
 
T1.2:ssa ei ole selaista keskiäänivoimakkuutta kuin T1.1:ssa oli. Ääni on tasapainoinen ja neutraali. Puoliavoin konstruktio on sama molemmissa, todella mukavat pitää päässä pidempiäkin aikoja, padit eivät hiosta eikä kuuloke paina korvia. Vaatii hyvän (ja yhteensopivan) kuulokevahvistimen että syttyy eloon. Toimi upeasti ainakin muutamalla putkivahvistimella jotka minulla oli.

Ja tästä innostuneena kaivoin Beyer T1.2:t kaapista (ei, en ole vielä myynyt) ja uudelleenyllätyin miten hyvältä nämä kuulostavat ja miten mukavasti istuvat päässä. Ovat niin kevyet ja huomaamattomat että se jopa vie uskottavuutta äänenlaadulta - mutta ei pitäisi, koska tämä äänen tasapainoisuus on oikein hyvä. Keveys ja padit yhdessä tekevät näiden päässä pysyvyydestä erinomaisen: ei tarvitse painaa niin paljon kuin esim Beyerin saman aikakauden suljettujen, koska yhtä tiukkaa äänivallia ei tarvitse rakentaa. Voi tehdä pehmusteista mukavammat ja vähemmän hiostavat, ja kevyet kuulokkeet pysyvät hyvin päässä myös kevyemmällä puristuksella.
Ääni on oikein mainio, näissä ei ole isoa ja nopeaa, terävää, hyökkäävää bassoa vaan tietty mukavuusefekti kautta linjan vaikka kaikki sieltä kuuluukin. Samoin keskiääni ei ole korostunut kuten aikalaisissaan (ja usein vertailtavissa T1.1:ssa tai Senkun 800 / 800S:ssa), mieluummin diskantti kuuluu hieman selkeämmin muttei sekään ärsytykseen asti ole korostunut.

Sopii erinomaisesti vanhemmille äänitteille ja näköjään uudemmillekin: nyt soimassa Peter Hammillin tuore CD.

Taidan ottaa nämä aktiivikiertoon taas kunhan saan löydettyä tai hankittua näille balansoidun kaapelin joka mahtuu liittimiin: nuo 3.5mm TRRS:t ovat kovin kapeat ja syvät.
 
  • Tykkää
Reaktiot: QoE
Ja tästä innostuneena kaivoin Beyer T1.2:t kaapista (ei, en ole vielä myynyt) ja uudelleenyllätyin miten hyvältä nämä kuulostavat ja miten mukavasti istuvat päässä--
Ääni on oikein mainio, näissä ei ole isoa ja nopeaa, terävää, hyökkäävää bassoa vaan tietty mukavuusefekti kautta linjan vaikka kaikki sieltä kuuluukin. Samoin keskiääni ei ole korostunut kuten aikalaisissaan (ja usein vertailtavissa T1.1:ssa tai Senkun 800 / 800S:ssa), mieluummin diskantti kuuluu hieman selkeämmin muttei sekään ärsytykseen asti ole korostunut.
Sopii erinomaisesti vanhemmille äänitteille ja näköjään uudemmillekin: nyt soimassa Peter Hammillin tuore CD.
Miten arvioisit soinnin "ohuutta" / "tukevuutta" erityisesti keskialueella? Ajattelen, että ketjun aiheelle tuolla voisi olla jotakin merkitystä. T1.1.-versiosta voi mielestäni perustellusti sanoa, että soi joskus ohuesti/"hologrammisesti", vaikka luonnollisesti tuokin riippuu äänitteestä ja vahvistuksesta myös.
Yksi H-saundin ominaisuus on mielestäni soinnillisuus, jonka T1.1. kyllä pystyy välittämään samoin kuin äänitteellä olevan tunnesisällön ja eufonisuuden myös ts lähtökohtaisesta kirkkaudestaan huolimatta periaatteessa tonaalisesti "terve". Akustiset instrumentit kuulostavat itseltään.
 
Viimeksi muokattu:
IMG_2675.webp

Selvitetään tämä Harbeth <=> Sennheiser-kysymys nyt kunnolla!

No en sentään siksi ostanut HD 490 PRO:ta vaan Beyerdynamiceista alkaa pääpehmusteet hajoja käsiin. Ne saa ehkä vaihdettua mutta DT1770 pro jääköön lopullisesti reissukuulokkeiksi. Sain niinkin oudosta paikasta kuin Rajalalta hyvän tarjouksen näistä: se oli täysin kilpailukykyinen Thomann-hintaan nähden. Menin sinne itse asiassa ostamaan Zoomin digitallenninta. Huomasin kyllä että Verkkokaupassa on Sennheiser 650 isossa alennuksessa (279 €) Mutta kuitenkin tämä liittyy sikäli ketjun aiheeseen vahvasti, että kukapa ei haaveilisi kuulokkeista, jotka soivat kuten Harbethin kaiuttimet!

Sennheiserin mallinumerothan eivät ole täysin paremmuusjärjestyksessä vaan osin käyttötarkoituksen mukaan joten nämä ovat 600-sarjalle rinnakkaiset ammattikuulokkeet. HD490pro on siis valmistajan mukaan "musiikin tuottamiseen, miksaukseen ja masterointiin." Aika paljon luvattu valmistajalta, kun miettii mitä masterointi vaatii kuulokkeilta. Kuuntelin tosin nyt alkuun mukavammilla "producer"-tyynyillä mutta mukana on taajuusvasteeltaan suoremmat mutta kovemmat "masterointi"-tyynyt.

Vaikka mallinumero ja käytttarkoitus on eri niin paljon samaa minusta 490:ssä on kuin 650:ssä. Näissä on erittäin onnistunut yhdistelmä erottelevuutta ja miellyttävyyttä. Kuuntelin DJ-mikserin lähdöstä läjän vinyyliä Senkuilla ja pidin kuulemastani suuresti.

1. Ensimmäisenä yllättyin bassotoiston laadusta. Bassoa on reilusti mutta se on todella tiukkaa. DT1770:n bassopää alkoi vaikuttaa heti aika pyöreältä vaikka se on massiivisempi, AKG Q701 on todella ohut tällä rintamalla jopa käyttökelvottumuuteen asti, mutta en tiedä jaksaako tuo putiikki-mikserin anto ajaa niitä kovin hyvin. Tässä näen kaltaisuutta Harppujen vitoseen jossa on kokoonsä nähden matala mutta oikein sijoitettuna kumisematon basso.
2. Nämä ovat nopeaääniset kuulokkeet eli esim. lyömäsoittimien transientit nousevat nopeasti. Jotkut kutsuvat tätä musikaalisuudeksikin. Jälleen harppumainen piirre.
3. Keskialue on erittäin avoin ja erotteleva mutta huonokaan äänitys ei muutu riipiväksi. On minusta aika hyvin että bongasin jopa pari uutta detailjia tutuilta levyiltä! Jaksoin kuitenkin soitella myös vanhaa fuusiojazzia tai Tasavallan Presidenttiä vähän huonoilta äänitteiltä ilman mitään ongelmaa. Harpuissahan haetaan myös sitä että ääni olisi erotteleva mutta kuitenkin voisi kuunnella tunteja musiikkia ilman kuunteluväsymystä.
4. Diskantti ulottuu kyllä korkealle toisto on minusta hiukan matta tai lämmin mutta samalla pellit soivat luonnollisesti. Täydellisen erottelevaksi en diskanttia sanoisi ja olisiko tässä yksi heikko lenkki. SHL5+:ssahan on superdiskantti ja itse jouduin alkuun jopa kääntämään niitä pois kuuntelupaikalta, sillä diskantti piikitti niin pahasti. Nyt olen saanut oheislaitteet sille tasolle että tähän ei ole tarvetta. HD490 pron diskantti jää selvästi jälkeen AKG Q701:sta. Klassisella musiikilla ottaisin käteen ehkä ilmavammat AKG:t. Ei niin harppumainen piirre mutta tukee sitä että Senkuilla voi kuunnella pitkään ja rasittavaakin materiaalia.
5. Tilatoisto: en lähtisi vinyylin pohjalta arvioimaan missä on vuotoa kanavien välillä vaan haluaisin kuunnella muutaman massiivisen sinfonian tai hyvin äänitetyn kamarimusiikkiteoksen digilähteestä.

Nämä vaikutelmat nyt vain yhden illan pohjalta. Täytyy kuunnella tätä vielä kakkossetissä Supernait 3:n erinomaisella kuulokevahvistimella ja myöhemmin ehkä pääsetissä mutta minulla ei ole siinä nyt kuulokevahvistinta lainkaan.

Istuvuus on aivan ensiluokkainen. Tässä mallissa on myös mini-XLR kuulokejohdon kytkentään ja voi vieläpä vaihtaa puolta oikealle jos laitteet ovat siellä, joten pätkivä kuulokejohto on myös historiaa.

Nämähän on hyvät! Mutta eipä ne nyt täysin Harbeth SHL5+:lta kuitenkaan kuulosta, sillä keskialueelta puuttuu myös sitä koukuttavaa maagisuutta mitä Harpussa on. Keskialue on asteen kuivempi mutta kyllä sitä silti meheväksi voi sanoa. Mutta päivittäin Harbetheja kuunteleva voi aivan hyvin vetäistä nämä päähän ilman äänenlaadun romahdusta. HD490 ei minusta soi millään ilmeisellä tavalla vääristyneesti. Samaa ei voi sanoa noista muista kuulokkeista mitä minulla on.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reaktiot: QoE
Selvitetään tämä Harbeth <=> Sennheiser-kysymys nyt kunnolla! No en sentään siksi ostanut HD 490 PRO:ta vaan Beyerdynamiceista alkaa pääpehmusteet hajoja käsiin. ---Nämähän on hyvät! Mutta eipä ne nyt täysin Harbeth SHL5+:lta kuitenkaan kuulosta, sillä keskialueelta puuttuu myös sitä koukuttavaa maagisuutta mitä Harpussa on. Keskialue on asteen kuivempi mutta kyllä sitä silti meheväksi voi sanoa.
Minulla olevan iäkkään (joidenkin mielestä mallin saundi olisi jonkin verran muuttunut vuosien mittaan) Sennheiser HD-600-kuulokkeen mielestäni paras anti on, miltä akustiset instrumentit, erityisesti puhaltimet ja laulu kuulostavat sen keskialueella. Erottelussa, äänikuvan koossa ja äärialueiden toistossa se puolestaan uupuu useille (hinnakkaammille) uudemmille kuulokkeille. Jotakin samaa luonnollisuutta tuossa keskialueen toistossa on Harppujen kanssa, mutta ei varmaankaan sekään ihan 1:1, jos minkään kuulokkeen täsmälleen onkaan. Minulla on ollut kaksikin HD-650-kuuloketta, muistijälkeni mukaan siitä voisi löytyä ehkä nuppineulan pään verran enemmän sitä keskialueen "magiikkaa" tai ainakin romantiikkaa kuin mitä HD-600:ssa löytyy, kuusisatanen on himppusen asiallisempi ja toteavampi. Toinen asia, onko Harpun keskialueen magiikka "romantiikkaa", mielestäni ei ainakaan kokonaan vain sitä, jos vähäsen kuitenkin, enemmän luonnollisuutta (erottelu palvelee realismia), aitoutta, orgaanisuutta, soljuvuutta ja ennen kaikkea läsnäoloa.
 
Viimeksi muokattu:
Minulla on ollut kaksikin HD-650-kuuloketta, muistijälkeni mukaan siitä voisi löytyä ehkä nuppineulan pään verran enemmän sitä keskialueen "magiikkaa" tai ainakin romantiikkaa kuin mitä HD-600:ssa löytyy, kuusisatanen on himppusen asiallisempi ja toteavampi. Toinen asia, onko Harpun keskialueen magiikka "romantiikkaa", mielestäni ei ainakaan kokonaan vain sitä, jos vähäsen kuitenkin, enemmän luonnollisuutta (erottelu palvelee realismia), aitoutta, orgaanisuutta, soljuvuutta ja ennen kaikkea läsnäoloa.
Riippuu varmasti Harppujen mallista ja revisiosta sekä vahvistuksesta. Foorumijutuissa alkuperäiseen SHL5:een liitetään eniten sitä keskialueen magiikkaa tai jopa romantiikkaa. Vahvistimella on myös paljon vaikutusta asiaan. Ajan nykyään vaihteeksi taas D-luokkaisella omiani ja sointi on hyvin toinen kuin Supernaitilla. Samoin ehkä Sennheiserit reagoivat myös vahvistukseen jne.

Tietyn kaiutintoiston hakeminen kuulokkeilla voi olla lähtökohtaisesti mahdoton tehtävä kun teknologia on niin erilaista: edellinen herättää huonevasteen mutta voi luoda huomattavasti uskottavamman kolmiulotteisen vaikutelman esityksestä joka on huoneessa kun jälkimmäinen välttää huoneen värittymät mutta ääni soi pään välittömässä läheisyydessä. Se mitä voidaan saavuttaa on että kaiuttimista kuulokkeisiin siirryttäessä keskialue pysyy koherenttina.

Voi olla myös makuasia haluaako että basson taso ei putoa käyttökelvottoman alas kuulokkeisiin vaihtaessa. Viivasuora bassovaste ilman huonekorostusta on usein asia mitä kevyen musiikin kuuntelijat eivät tosiasiassa halua kuulokkeiltaan ja siksi modernit kuulokkeet tuunataan usein bassoltaan aika kuumiksi. Myös HD490 pro annostelee minusta bassoa yllättävän runsaasti – onneksi bassotoisto on kuitenkin hyvin napakka – mutta ne toiset tyynyt kuulemma pudottavat bassontasoa hiukan, todennäköisesti kohti suorempaa vastetta.
 
Riippuu varmasti Harppujen mallista ja revisiosta sekä vahvistuksesta. Foorumijutuissa alkuperäiseen SHL5:een liitetään eniten sitä keskialueen magiikkaa tai jopa romantiikkaa.
Samantyyppinen käsitys eri versioiden eroista. Itsellä on alkuperäinen versio (v.2012) enkä vaihtaisi sitä uudempaan vastaavaan ellei tarvis.
Vahvistimella on myös paljon vaikutusta asiaan. Ajan nykyään vaihteeksi taas D-luokkaisella omiani ja sointi on hyvin toinen kuin Supernaitilla.
Itsellä on samantyyppinen tilanne. "Monitorisaundissa" d-luokkainen Purifi, "vintagesaundissa" (käytännössä) a-luokkainen vintage-Luxman.
Samoin ehkä Sennheiserit reagoivat myös vahvistukseen jne.
Varsinkin HD-800(S) malli, joka heijastaa äänitettä ja settiä paljonkin, kun taas mielestäni toisentyyppiset (vielä) vanhemmat HD-6X0-mallit säilyttävät ehkä tuota enemmän ominaissointiaan.
 
Harbethmaista soundia kuulokkeissa saa mielestäni Oppo PM-1:stä. Sanoisin että soundi on kuin HD600 mutta kaikin puolin vähän parempi. Ainoa kritiikki omalla kohdallani on että bassoa saisi olla himpun enemmän, pikkuveli PM-3:ssa on tämä paremmin. Tavallaan harmi ettei noilla tule nykyisin kuunneltua oikein ollenkaan.
 
Takaisin
Ylös