Ärsyttävin musiikkityyli tai kappale

  • Keskustelun aloittaja salla
  • Aloituspäivämäärä
Joo, itselleni kyllä myös tuollaiset "Boom Boom Boom Boom" -tyyppiset jollotukset ovat niitä kaikkein paskimpia... tosin ne ovat niin huonoja, etteivät onnistu oikein edes ärsyttämään. Yski esimerkki itseäni suunnattomasti ärsyttävästä biisistä on Shakiran Hips Don't Lie.... V**** mikä määkyvä lehmä!
 
salla sanoi:
Itelläni se on noi oopperat

Oopperoissa on paljon hienoa musiikkia, jotkut aariat ja etenkin se instrumentaalitavara alkusoitot etunenässä. Esim Wagnerilla on kuolemattomia alkusoittoja (joista muutamia taas kuulin eilen Finlandia talolla: Nürnbergin mestarilaulajat, Rienzi) ja Tannheuser... ja joitain valloittavia kuoroja esim Verdillä ja Wagnerillakin. Mutta se resitatiivi eli väkisinlaulaminen on TAPPAVAA! Taatusti typerintä mitä taiteen nimissä tehdään ja idioottilauma koppavia nyrpeitä tanttoja (anteeksi) on niin olevinaan eikä ymmärrä mitä tuubaa... noh, rauhoitutaanpas... ja sitten valtaosa siitä laulamattomuudesta mitä rapiksi kutsutaan menee samaan turhuuskategoriaan. Ja sitten pelle andersonin viulunraiskaus pelimanni vingutus. Olenpas minä ahdasmielinen?!? Ja sitten iskelmät korisevasta reetuun ja dänny etunenässä sekä suuriosa siitä hit music ONLY tavarasta.

Mutta musiikista minä pidän :D
 
Toinen itseäni kovasti ärsyttävä biisi on Juanes: La Camisa Negra! Hyi s**tana! Se toinen biisi, Mi Sangre, on "ihan samanlainen", mutta siinä on kiva kertosäe... ei paha.
 
Sit jotkut PMMP, Anastacia yms päivän poppi nyppii... Ja se kaikista pahin örinä-heavy.

Sit tänä kesä se mikä s**tanan Valvomo- Mikä kesä biisi.... Hyi >:D >:D >:D
 
Mua PMMP oikeastaan hämmästyttää kuinka hienoja ja erilaisia biisejä niillä loppujen lopuksi onkaan... arvostan aikalailla, vaikken diggaa. Ennen en voinut ymmärtää örinä-heviä, mutta kyllä niissäkin jujua on, joskus enempi joskus vähempi, ei ärsytä, joskus jopa kiehtoo.
 
Täytyy tota "örinä-metallia" sen suurena ystävänä puolustaa. Kysymyshän on siitä että hommat viedään äärirajoille,
sekä teknisesti, sävellyksellisesti että konseptuaalisesti. Joten ei voikkaan olettaa että "casual-kuuntelia" siitä mitään irti saa.
Mutta asiaan tarkempi perehtyminen on palkitsevaa, siihen ei vaan parin levyn nopea selailu riitä. Kynnys on yksinkertaisesti liian korkea.
Mutta niinhän se on kaikessa äärimmäisessä. Kokeilkaa ainakin seuraavat "klassikot"

Nile-In Their Darkened Shrines
Morbid Angel-Gateways to Annihilation
Mayhem-De Mysteriis Dom Sathanas

Menee todennäköisesti pitkään yli hilseen mutta kun "aukeaa" niin on sitäkin palkitsevampaa.
 
Niin ja itse aiheeseen liityen aina kun kuulen mitään Pate Mustajärven tahi Pobedan tuotosta niin tekee mieli lopetta päivänsä.
 
akiskonen sanoi:
Niin ja itse aiheeseen liityen aina kun kuulen mitään Pate Mustajärven tahi Pobedan tuotosta niin tekee mieli lopetta päivänsä.

Mulle tään efektin saa aikaan Yö -> Pullo Kossu ja vaatekaappiin hirteen perheen iloksi! Maailman ahdistavinta musiikkia!
 
Ja minä kun luulin, että Tawea ärsyttää mm. yhdistelmä G. Moore & Blues. :D

Hausta tietää, että onhan niitä muitakin.

Itselläni ei se musiikkityyli tai kappale sinällään ole mikään varma tie tähän kategoriaan joutumiselle. Pikemminkin kyse on siitä esitystavasta. Ja tämä taas on enemmän kiinni siitä artistista. Joku ei vaan kolahda. Esim. Matti Salmisen vetämän kappale 'rakastan elämää' on jotain sykähdyttävää. Monen muun esittämänä sitä ei vaan jaksa kuunnella. Ja sitten taas noi Martti Servon renkutukset ei aukea mulle yhtään - ei sitten millään.

No Mattihan on kait joskus sanonut suurinpiirtein näin, että "kaikki hyvin tehty musiikki on ... ehh hyvää". ;)
 
silmaauki sanoi:
Ja minä kun luulin, että Tawea ärsyttää mm. yhdistelmä G. Moore & Blues. :D

Joo, kiitos vaan lauantai-illan pilaamisesta, en olisi muistanut tuotakaan! Eipä sillä, kuulin Gary Moore Empty Rooms -biisin pari päivää sitten radiosta ja kyllä toimi! Se "Corridors of Power" oli aikoinaan hieno levy. Olisi äijä vaan pysynyt lestissään ja tehnyt sitä mitä osaa. Ne irkku-hommat toimi äijällä kanssa hyvin, mutta eihän se mikään ihme olekaan, koska on varmasti imenyt tuota ilmapiiriä enemmän ihtensä kuin bluesia.
 
Petri "Tawe" Tuovinen sanoi:
Joo, kiitos vaan lauantai-illan pilaamisesta, en olisi muistanut tuotakaan! Eipä sillä, kuulin Gary Moore Empty Rooms -biisin pari päivää sitten radiosta ja kyllä toimi! Se "Victims of the Future" oli aikoinaan hieno levy. Olisi äijä vaan pysynyt lestissään ja tehnyt sitä mitä osaa. Ne irkku-hommat toimi äijällä kanssa hyvin, mutta eihän se mikään ihme olekaan, koska on varmasti imenyt tuota ilmapiiriä enemmän ihtensä kuin bluesia.
 
Tawe: Mihis sä olet unohtanut kolmikon Helmut Lotti Francis Goya ja Richard Clayderman. (Mites musta taas tuntuu et leikin tulella ja kohta poltan näppini) :D

Ehdottomasti ärsyttävin musiikkityyli on Rap. Helvetti mitä skeidaa. Toinen yhtä ällöttävä musalaji on mikä tahansa Tapani Känsän rääkymä tsipale eikä Iso D eli Dorka jää kovin kauas tässä sarjassa.

Ja yksittäisistä biiseistä ehdottomasti ärsyttävin on Dirlanda. Kuka ikinä onkin tuon tsipaleen tehnytkin niin sille pitäis ihan humaaniuden ja inhimillisyyden nimessä tehdä lobotomia ihan vain siltä varalta ettei ala toistamaan itseään. Lienee sanomattakin selvää et aina kun se tulee radiosta niin kanava vaihtuu aina alta aikayksikön. :)

Onhan noita ärsyttäviä tyylisuuntia ja vielä ärsyttävämpiä tsipaleita vaikka kuinka paljon ja onneks niitä ei aina muista. :D
 
Petri "Tawe" Tuovinen sanoi:
Joo, kiitos vaan lauantai-illan pilaamisesta, en olisi muistanut tuotakaan! Eipä sillä, kuulin Gary Moore Empty Rooms -biisin pari päivää sitten radiosta ja kyllä toimi!
Olen pahoillani. Toivottavasti tunnelmaan auttaa edes jokin tuplapaukku. Suosittelen sinkkuviskiä - ehkä jopa irkkuviski tässä tapauksessa.

Mulla ei Moorea pahasti vinyylinä ole, mutta juuri tuo Victims of the Future on hyllyssä. :D
 
Jossu, noi kaikki palautuivat välittömästi Gary Mooren bluesien myötä mieleeni, valitettavasti. Onkohan Fransic Coya tehnyt blues-levyä? Enpä tahtoisi moista kuulla.

Rap ei ole skeidaa, ei. Dirlandaa on. Jokohan Outkastin uusin on ilmestynyt? Menee hankintaan välittömästi!

Hmmm... kävikö kukaan siellä Claydermanin konsertissa?
 
silmaauki sanoi:
Mulla ei Moorea pahasti vinyylinä ole, mutta juuri tuo Victims of the Future on hyllyssä. :D

Mullakaan ei ole yhtään GM-levyä, mutta sietäisi olla. Esim. orig. Over The Hills and Far Away hakkaa mennen tullen Nightwish -version. Ja oliko se Out In The Fields se biisi, jonka GM vetäisi Phil Lynnotin kanssa? Hiton hieno! Ja Thin Lizzyn Black Rose! Siinä vasta hieno levy, jolla GM mukana.

Niin, nyt ei viskipaukut auta, tässä on päivystettävä vielä maanantai-iltaan asti ja roudattava muita kännisiä teho-osastolle.
 
Hiiri ja norsu kilpalaulamassa seiskapäivää ja alibi-lehden tekstiä (eli valitettavan iso osa oopperoista, joissa sinänsä ihan hyvä musiikki pilattu tuolla. Mozarthan kai väitti, että teksti on toisarvoista, mutta...). Pikkusiskon casio-urkujen rytmikoneen päälle pälätys, eli nää räppärit. Kriitikoille tehty kilikolipum, eli tää moderni "klassinen"musiikki, jossa lähinnä varmaan pointti on se, että säveltäjät katsovat kuin pitkälle voivat kriitikoita ja yleisöä vedättää.

Onneksi kuitenkin hyvää musiikkia on tehty sen verran paljon maailman sivu, että ei kuunneltava lopu ihan yhdessä ihmisiässä :)

Yöstä sen verran, että vaikka se aika kamalaa onkin, niin IMO tuon tyylilajin edustajista Mamba kyllä vetää ehdottomat pohjat.
 
Ei oikeastaan mikään musiikkityyli itsessään ärsytä, paitsi tietysti tämä musiikkiteollisuuden pakkosyöttämä paska, jota tulee joka tuutista. Sitä ei voi kuitenkaan minkään tyylin mukaan luokitella, sillä se vaihtuu muodin mukaan. Metallimusiikki ei ole koskaan miellyttänyt, mutta ei se pahemmin ärsytä, poislukien Metallica ja Yökala, luonnollisesti.

En olisi ennen voinut kuvitellakaan, että jokin kappale voi olla niin kamala kuin mitä on Valvomo(huonoin nimi ikinä)-yhtyeen "Mikä kesä". Se kappale ja yhtye ovat jotain sellaista, mikä tekee tästä maailmasta huonomman paikan elää ja vähentää uskoa ihmiseen. Todella traagista.
 
Hetimiten täytyy sanoa, että nykyisin välttelen parhaani mukaan radion kuuntelua. Teen tämän ihan mielenterveydellisten syiden perusteella. Samalla suojelen ympärilläni olevia ihmisiä pahalta tuuleltani.

Niiden artistien levyistä, joita olen omistanut (tai omistan jostain syystä yhä), pahiten on alkanut tökkiä Stingin ääni. Itseasiassa en voi nykyisin millään muotoa sietää ko. artistin määkimistä. Hyi helevetti.
Mieluummin kuuntelisin Carola Häggvistin "Steg för Steg" levyä.

Toiseksi tulevat nämä yleisönlallatus biisit. Esim. Scorpioinsin "Wind of changes" tai Judas Priestin "Take on the World" (JP:ssä ei sinäänsä mitään vikaa ole - esim. "Breaking the law" on hyvä).

Kolmanneksi tulevat kaikki hyppyhevibändit, esim. Limp Bitzkit. Miksi perkeleessä ne siellä pomppivat? Ilmeisesti sen takia koska silloin niihin vaikeampi osua?

Joo. Lisäksi ärsyttää kaikki miespuoliset laulajat, joilla on "neitimäinen" lauluääni. Tästä esimerkkinä Glenn Medeiros '80-luvulta ja TV:stä tuttu Il Divo -kopla + kaikki vastaavat.

Onhan noita muitakin, mutta kaikkien luettelemisessä menisi vähintään loppupäivä.

Ai niin. Raskaista rikoksista tuomittuja tulisi kiduttaa soittamalla heille Jamie Cullumin ja Diana Krallin levyjä.
 
Back
Ylös