-
Hifiharrastajat ry:n infolehtinen yhdistyksestä ja hifistä harrastuksena nyt digijulkaisuna. » Lue lisää täältä!
-
Uutena lainattavana jäsenetuna Virtasalkku, jossa on välineistöä hifilaitteiden vaiheiden tarkistukseen ja kytkemiseen. Lue lisää»
Ärsyttäkö tahallinen särö?
- Keskustelun aloittaja suj
- Aloituspäivämäärä
Ei haittaa, ainakaan Hurt-kappaleen kohdalla. Mielestäni särö syventää tuota kappaletta entisestään ja luo musiikkiin siihen kuuluvaa tunnelmaa. Särö ikään kuin kuuluu tuohon kipaleeseen.
Olisikohan laitteistossa jotain mätää, jos Hurtin säröön kiinnittää yksittäisenä elementtinä liikaa huomiota?
Olisikohan laitteistossa jotain mätää, jos Hurtin säröön kiinnittää yksittäisenä elementtinä liikaa huomiota?
Eipäs nyt sitten sotketa kompressoinnista aiheutuvaa säröä ja tuotannollista säröä hetkellisenä tehokeinona.
Cashin Hurtissa on tätä jälkimmäistä ja se nostetaan ihan tappiin noin 03:10 kohdalta alkaen.
Biisissä on muutenkin kohinaa ja säröä, mutta väitän kyllä, että ne on ihan vaan alkuperäistä kunnioittamassa - sehän "rätisee" ihan spiraalin pohjalle asti
EDIT: Ja eikös särön tarkoituskin ole ärsyttää?
Cashin Hurtissa on tätä jälkimmäistä ja se nostetaan ihan tappiin noin 03:10 kohdalta alkaen.
Biisissä on muutenkin kohinaa ja säröä, mutta väitän kyllä, että ne on ihan vaan alkuperäistä kunnioittamassa - sehän "rätisee" ihan spiraalin pohjalle asti
EDIT: Ja eikös särön tarkoituskin ole ärsyttää?
Voisihan volume-taso olla aluksi matalammalla, jolloin tuo säröttäminen voitaisiin unohtaa ja sen sijaan nostettaisiin volumea (tai soitettaisiin vaan lujempaa) loppua kohti. En nyt lähde väittelemään, että onko Rubin tehnyt tietoisen valinnan, hoksannut potentiaalin vasta miksauspöydällä vai jo äänityksessä... Tommonen se nyt vaan on ja mun mielestä helvtin hieno näinkin.ubu sanoi:
Amen.
Toki hyvä äänenlaatu on plussaa, mutta hifi-levyt/referennsit... uuuh.
Johnny pascat nakkaa hifistä, se o varma
Ärsyttää, ärsyttää niin pirusti. Ylipäätään kaikki mitä esim. tässä ketjussa on esitetty ärsyttää pirusti. Itseasiassa kaikki särö ja kompressiopaska käy nuppiin senverran pahasti, että se käytännössä rajaa hyvin suuren osan esim. muuten ihan mukiinmenevästä metallimusasta pois. Tätä vielä edesauttaa se että kuuntelen musiikkini lähinnä kuulokkeilla.
"Soittaa kovempaa" ei ole häävikään ratkaisu hoitaa säröttäminen. Ylimenosärö kun on luonteeltaan tavallisesti aika kamalaa, noista muutenkin desibelin sisään kompuroiduista äänitteistä se ei niin erotu, mutta dynaamisemmasta äänitteestä se käy aika pahasti päälle.
Äänimassamusasta en juuri perusta, sitä on niitä jotka säröttää kitaran oikein ja niitä jotka säröttää sen väärin Toisaalta pienehkön kitaravahvarin vahvistimen kun ajaa sopivasti särölle niin saa ihan mukavat soudit...
Pändärit ei välttämättä tajua äänittämisestä (eikä äänestä/hifistä) kovinkaan paljon, purkkiin pitää vain saada. Pikkupändin äänitteistä kun kyselee pändiläisiltä niin eihän ne hokaa siinä äänitteessä mitään "vikaa". Sitten haetaan sitä bändikämppäfiilistä miksauksessakin kun ei muusta tiedetä... Soitetaan kovaa jo korkealta kuminoineen päivineen, lyödään raidat päällekkäin ja kun hokataan, että eihän tuosta kaikesta erotu yhtään mitään yhsityiskohtia, niin sitte nostetaan pellimikit pintaan kilkattamaan ja ollaan tyytyväisiä... Vähän "suuremmissakin" piireissä turhan usein luotetaan lähinnä pellien kilkatuksen suunnattomaan vetovoimaan, kyllähän se päähän ottaa kun kuulee kuitenkin että potentiaalia siellä jossain kumussa olisi.
Ylituotetut Metallicat sun muut sitten asia erikseen, voi voi, missä on miksaajien ammattiylpeys...
Voi miten toivonkaan että esim. Staminan porukka unohtais sen kompuran vähä pienemmälle vielä joskus, kuulokkeilla väsyy äkkiä, kun kuulokaan ei ole vielä mennyt.
PS. Mjahas, tästä tuli tällainen yleinen vuodatus.
"Soittaa kovempaa" ei ole häävikään ratkaisu hoitaa säröttäminen. Ylimenosärö kun on luonteeltaan tavallisesti aika kamalaa, noista muutenkin desibelin sisään kompuroiduista äänitteistä se ei niin erotu, mutta dynaamisemmasta äänitteestä se käy aika pahasti päälle.
Äänimassamusasta en juuri perusta, sitä on niitä jotka säröttää kitaran oikein ja niitä jotka säröttää sen väärin
Toisaalta pienehkön kitaravahvarin vahvistimen kun ajaa sopivasti särölle niin saa ihan mukavat soudit...Pändärit ei välttämättä tajua äänittämisestä (eikä äänestä/hifistä) kovinkaan paljon, purkkiin pitää vain saada. Pikkupändin äänitteistä kun kyselee pändiläisiltä niin eihän ne hokaa siinä äänitteessä mitään "vikaa". Sitten haetaan sitä bändikämppäfiilistä miksauksessakin kun ei muusta tiedetä... Soitetaan kovaa jo korkealta kuminoineen päivineen, lyödään raidat päällekkäin ja kun hokataan, että eihän tuosta kaikesta erotu yhtään mitään yhsityiskohtia, niin sitte nostetaan pellimikit pintaan kilkattamaan ja ollaan tyytyväisiä... Vähän "suuremmissakin" piireissä turhan usein luotetaan lähinnä pellien kilkatuksen suunnattomaan vetovoimaan, kyllähän se päähän ottaa kun kuulee kuitenkin että potentiaalia siellä jossain kumussa olisi.
Ylituotetut Metallicat sun muut sitten asia erikseen, voi voi, missä on miksaajien ammattiylpeys...
Voi miten toivonkaan että esim. Staminan porukka unohtais sen kompuran vähä pienemmälle vielä joskus, kuulokkeilla väsyy äkkiä, kun kuulokaan ei ole vielä mennyt.
PS. Mjahas, tästä tuli tällainen yleinen vuodatus.
Hurt kappaleella särö on osa musiikkia. Tärkeä osa sen keskeistä musiikillista sisältöä. Yhtä tärkeä kuin laulajan tulkinta sanoista. Kuulijan on tarkoituskin kyetä jakamaan esittäjän tuska.
I hurt myself today
To see if I still feel
I focus on the pain
The only thing that's real
The needle tears a hole
The old familiar sting
Try to kill it all away
But I remember everything
[Chorus:]
What have I become
My sweetest friend
Everyone I know goes away
In the end
And you could have it all
My empire of dirt
I will let you down
I will make you hurt
I wear this crown of thorns
Upon my liar's chair
Full of broken thoughts
I cannot repair
Beneath the stains of time
The feelings disappear
You are someone else
I am still right here
[Chorus:]
What have I become
My sweetest friend
Everyone I know goes away
In the end
And you could have it all
My empire of dirt
I will let you down
I will make you hurt
If I could start again
A million miles away
I would keep myself
I would find a way
I hurt myself today
To see if I still feel
I focus on the pain
The only thing that's real
The needle tears a hole
The old familiar sting
Try to kill it all away
But I remember everything
[Chorus:]
What have I become
My sweetest friend
Everyone I know goes away
In the end
And you could have it all
My empire of dirt
I will let you down
I will make you hurt
I wear this crown of thorns
Upon my liar's chair
Full of broken thoughts
I cannot repair
Beneath the stains of time
The feelings disappear
You are someone else
I am still right here
[Chorus:]
What have I become
My sweetest friend
Everyone I know goes away
In the end
And you could have it all
My empire of dirt
I will let you down
I will make you hurt
If I could start again
A million miles away
I would keep myself
I would find a way
Onneksi Cashilla on parempia covereita (sekä omia biisejä) jotenka ei paljoa itseltä pois vaikka Hurt omaakin säröä. Tossa Pirkka mainitsi että osana musiikkia, tuskaa tehostamassa. Kenties jos oikein pinnistää voi sen niin sisäistää, mutta omaan korvaan melko keinotekoiselta se särö silti kuulostaa
Sama juttu. Kyllä minä ymmärrän, että tuskaahan tuolla säröllä kuvataan ja alkuperäiselle kumarretaan. Minulle se ei silti toimi ja siksi koen särön irrallisena ja ärsyttävänä. Hyvä että toisille toimii. Mutta ilmeisesti aika harvinaista tämä tuotannollinen ja tyylikeinona käytetty säröttäminen on, ainakaan sille asteelle, että sen erikseen huomaisi.
No, elokuvan leikkaamisessakin on eri koulukuntia. Joillekin se on itsenäinen ilmaisukeino, jonka saakin huomata. Toisten mielestä parasta on leikkaus, jota ei huomaa. Ehkä särötyksessä on vähän sama.
v-a
No, elokuvan leikkaamisessakin on eri koulukuntia. Joillekin se on itsenäinen ilmaisukeino, jonka saakin huomata. Toisten mielestä parasta on leikkaus, jota ei huomaa. Ehkä särötyksessä on vähän sama.
v-a
v-a sanoi:
Amen. Ketjun toista sivua viedään, ja esimerkkeinä mainittu Johnny Cashin Hurt, Johnny Cashin Hurt, Johnny Cashin Hurt, Johnny Cashin Hurt ja Johnny Cashin Hurt
Eipä tule itsellenkikään mieleen kovin montaa, mutta eikös RHCP:n Californiacation levyllä ollut melkoista säröilyä, vai muistanko väärin ja se olikin muuten vaan helevetin huonosti tuotettu ??? En ole levyä aikoihin kuullut.
Ja oma mielipiteeni tuohon Hurtiin on ettei ole koskaan häirinnyt, vaikka tuolle kappaleelle epäsopivillakin laitteilla olen sitä kuullut, ja korvia on raastanut. Olen nimenomaan sitä mieltä että se kuuluu kappaleen luonteeseen - nerokasta, kerrassaan nerokasta!
Koko Californication on vaan kompuroitu tukkoon, erilaista säröä siis..
Säröttämistä tehokeinona on onneksi aika harvassa. Tai ehkä sitä tehään sen verran myöhään biisissä (ja usein kitaravallien kera) ettei se pomppaa silmille.
Säröttämistä tehokeinona on onneksi aika harvassa. Tai ehkä sitä tehään sen verran myöhään biisissä (ja usein kitaravallien kera) ettei se pomppaa silmille.
Gretch
Käyttäjä
- Liittynyt
- 2.9.2007
- Viestejä
- 10 849
Death Magnetic ärsyttää suunnattomasti. Muuten särö ei yleensä pahemmin ärsytä. Olisiko Metallican Reload levyllä, missä pari kertaa ääni clippaa, mutta toimii lähinnä efektinä koska kyse on vain yksittäisistä iskuäänistä eikä "teemasta". Cashin Hurt ärsyttää itseäkin. Pehmeämmällä setillä särö varmaan antaa lisää tekstuuria raitaan, mutta ainakin omilla laitteilla se tuo vain viiltävää ja kovaa meteliä.
inconnelli
Käyttäjä
murkku sanoi:
Särö muuten vaikka kitarassa tai bassossa ei häiritse koska se sähköisessä musiikissa usein kuuluu asiaan.
Tuo tarkoituksella tehty ylimääräinen särö vaivaa noilla parilla levyllä.
Esim. Napalm Deathin 3 särkijän läpi soitettu basso kuulostaa vallan erinomaiselta.
Muistelisin joskus kun eräs kaveri -80 luvulla kuunteli Napalmin levyä eikä tiennyt pitikö levyä soittaa 33 vai 45 nopeudella
En nyt ole ihan varma mutta muistelisin että Joe Strummerin Long Shadow biisissä särkys laulu.. Ylläri ylläri: "The album features a tribute to American music icon Johnny Cash; "Long Shadow", which was actually written for Cash to sing and recorded in Rick Rubin's garage".
inconnelli sanoi:Muistelisin joskus kun eräs kaveri -80 luvulla kuunteli Napalmin levyä eikä tiennyt pitikö levyä soittaa 33 vai 45 nopeudella
Hehe joo vähän samanlainen stoori.. Yks kaveri tyrkytti toiselle lainaan Prodigyn levyn joskus 90 luvun alussa ja sit se kaveri oli luullu et se CD on rikki ja pätkii.
Mä olen itse särön suuri ystävä, mutta clippailua en kestä hetkeäkään. Fiilikset menee ihan maahan joka kerta kun yritän kuunnella Mars Voltan The Bedlam in Goliathin Wax Simulacra-raitaa jolla olisi mielestäni yhdet hienoimmista koskaan nauhotetuista rummuista ellei kaikki menis päin persettä viimeistään kertosäkeen alkaessa ja kaiken muuttuessa pelkäksi äänipuuroksi. Koko levy nousisi mielestäni aivan uudelle tasolle mikäli tuotannollinen puoli olisi paremmin kuosissa.
Death Magnetic on aivan tajutonta kuraa äänenlaadullisesti. Onneksi on PS3-ripeistä tehty "remaster" joka löytynee kun googlailee tarpeeksi...
No DM lienee jo loppuun käsitelty aikaa sitten ja siinä ei kyse taida olla ihan samasta asiasta kun se koko lätty on samaa kuraa. Tässä uudessa Tarotissa ei ainakaan kovin kuuluvasti särje kuin tuon viimisen biisin loppu jossa varmaan on haettu juuri tätä samaa tehokeinoa kun tuossa Hurtissa, eli volume kasvaa ja kasvaa ja menee lopulta överiksi.. IMO, en tajua tätä tehokeinoa, laittasivat sitten koko levyn vähän hiljasemmalle niin dynamiikka riittäs loppuun asti.