Ärsyttääkö cd:lle äänitetyt napsut/rahina

kaksonen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
27 204
Kaupunki
Korvessa
Kyllä! Äänittäisivät sen edes oikein, eli täysin reunolle. Hyvin usein "vinyylimäinen" "intro", tai kappale ei ole millään tapaa vinyylimäinen. Jonkun verran ärsyttää myös savikiekoilta vinyylille vedetyt "klassikot". Se vinyyli jota kuuntelet on ehjä, mutta joku on päättänyt äänittää siihen rahisevaa ääntä savikiekolta/napsuvalta vinyyliltä - Esim jazz yms.
 
En nyt erikseen muista, millä levyillä tuohon olisin törmännyt, mutta muistikuvia selaillen sanoisin, että vaihtelee. Joskus ratkaisu on tuntunut todella pintaan liimatulta, joskus se menee hienosti osaksi levyn kaikkia muita ratkaisuja.

:) v-a
 
Seppo Kaksonen sanoi:
Jonkun verran ärsyttää myös savikiekoilta vinyylille vedetyt "klassikot". Se vinyyli jota kuuntelet on ehjä, mutta joku on päättänyt äänittää siihen rahisevaa ääntä savikiekolta/napsuvalta vinyyliltä - Esim jazz yms.

Voisi pysy edes hieman asia linjoilla näissä jutuissa vaikka kuinka noi naput ärsyttäisi. Tällaisen skeidan kirjoittelussa ei ole paljoa järkeä. IMHO.
 
Onko tässä nyt kyse efektinä käytetyistä napsuista vai siitä, että on äänitetty matskua huonokuntoiselta levyiltä uudelleen julkaistavaksi?
 
Jos ajatellaan vaikkapa Charley Pattonin tuotantoa, niin mitään alkuperäisiä mastereita ei ole enää olemassa, on vain ne savikiekot joilta musiikki on joskus pelastettu niin uudelle vinyylille kuin cd-levyille. Ne napsuu, halusi tai ei, ei niihin sitä tarvitse enää erikseen äänittää - tai toisaalta on taitolaji missä mielessä napsuja lähdetään korjaamaan, sillä siinä pelissä menetetään nykytekniikallakin alkuperäistä Musiikkia. Sepon disinformaatio halventaa, vähättelee ja vääristää noiden historiallisten Klassikkojen arvoa ja ennen kaikkea niiden Musiikin pelastaneiden ammattilaisten työtä. Onneksi kaikki ei ole yhtä napsuneuroottisia, niin on jäänyt ihmisille vielä musiikkiakin kuultaviksi noita meinneiltä vuosilta. IMHO.
 
Kymmenen sekkaa kestin ja sitten klikkasin tuon ylimmän "Natashan" mieluummin :D

http://www.youtube.com/watch?v=yGsAh2jx6JA

Tuo vinyylin rutiseva skrätse on jo vanha vitsi ja tehokeino CD:ssä kymmenien vuosien takaa. Jotenkin sen vois lopettaa mutta eikös se tullut taas eteen Hiromin -08 tehdyllä levyllä lyhyessä avausbiisissä. Kait se oli jokin historiallinen pelastusoperaatio...Jaa mikä Hiromi...

http://www.youtube.com/watch?v=oOCniYVLlXs
 
Swallow the Sunia joskus vinyyliltä kuunnellessa huomasin että hei, täähän napsuu aivan samoissa kohdin kuin cd:lläkin. Eli vinyylille oli taltioitu vinyylimäistä napinarahinaa! :D
 
Beastie Boysin Root Downissa on vinyylirahinaa, alussa kuuluu selvästi. Siihen se sopii oikein hyvin, en muista tuleeko jostain samplesta vai onko se tarkotuksella lisätty, veikkaisin että tarkoituksella lisätty.
 
Tawe sanoi:
Jos ajatellaan vaikkapa Charley Pattonin tuotantoa, niin mitään alkuperäisiä mastereita ei ole enää olemassa, on vain ne savikiekot joilta musiikki on joskus pelastettu niin uudelle vinyylille kuin cd-levyille. Ne napsuu, halusi tai ei, ei niihin sitä tarvitse enää erikseen äänittää - tai toisaalta on taitolaji missä mielessä napsuja lähdetään korjaamaan, sillä siinä pelissä menetetään nykytekniikallakin alkuperäistä Musiikkia. Sepon disinformaatio halventaa, vähättelee ja vääristää noiden historiallisten Klassikkojen arvoa ja ennen kaikkea niiden Musiikin pelastaneiden ammattilaisten työtä. Onneksi kaikki ei ole yhtä napsuneuroottisia, niin on jäänyt ihmisille vielä musiikkiakin kuultaviksi noita meinneiltä vuosilta. IMHO.

Näin juuri. Ja mitä tulee tämän ohella ilmenevään "vinyylirahinaan" kappaleissa itsessään tehokeinona, niin sehän on täysin artistin/tuotantoportaan taiteellinen näkemys asiasta. Siitä on vähän paha mennä sanomaan, että ei noin saa tehdä kun pienet audiofiilin korvani turpoavat umpeen.

Ei ole pakko kuunnella.
 
Ei ainakaan itseäni häiritse. Takavuosina nauhoitin vinyyliltä pioneerin CD tallentimelle levyjä ja hyvältä kuullosti kun sai LP saundin mukaan levylle. Mulla on joitakin levyjä grillattuna vinyyliltä cd:lle josta löytyy myös alkuperäis CD painos. Vinyyliltä cd:lle grillatut kuullostaa omaan korvaan mehukkaammilta. Sitä kun on tottunut tiettyjen levyjen vinyyli saundiin, niin jälkikäteen hankittu CD versio ei välttämättä potki samalla tavalla, toki poikkeuksia on mutta varsinkin vanhemmissa levyissä vinyyli toimii kun taas cd versio on hengetön ja munaton. :)
 
Karlsson sanoi:
Ja mitä tulee tämän ohella ilmenevään "vinyylirahinaan" kappaleissa itsessään tehokeinona, niin sehän on täysin artistin/tuotantoportaan taiteellinen näkemys asiasta.

Löytyykö keltä Fantomas: Delirium Cordia 2LP? D-puoli on aika absurdia ja hauskaa kuunneltavaa...
 
Tawe sanoi:
Löytyykö keltä Fantomas: Delirium Cordia 2LP? D-puoli on aika absurdia ja hauskaa kuunneltavaa...

Ei tuota ole, mutta oman otantani mukaan sangen yleinen ilmiö ja monessa sample-pohjaisessa musiikkityylissä oikeastaan olennainen osa kokonaisuutta. En ala listaamaan levyjä, biisejä tai artisteja, koska mielestäni tässä ei ole nyt sitten millään mitään ihmeellistä.

Sen sijaan tälläisestä yksityiskohdasta valittaminen on kyllä omiaan taas lisäämään mielikuvaa hifiharrastajien höyrypäisyydestä.
 
^Emmekö me sitten suuren enemmistön silmin katsoen ole höyrypäitä? Meitä kiinnostavat, innostavat ja väliin ahdistavat asiat, joilla valtaväestölle ei ole pienintäkään merkitystä. Mutta sitähän se marginaalisen harrastuksen hassuus ja komeus on.

:) v-a
 
v-a sanoi:
^Emmekö me sitten suuren enemmistön silmin katsoen ole höyrypäitä? Meitä kiinnostavat, innostavat ja väliin ahdistavat asiat, joilla valtaväestölle ei ole pienintäkään merkitystä. Mutta sitähän se marginaalisen harrastuksen hassuus ja komeus on.

:) v-a

Varmaan, mutta tässä erona on se, että monella "höyrypäisyydellä" yritetään saada sitä musiikkia (tai ääntä, miten sen haluaa muotoilla) paremmin äänitteeltä ulos mikä tekee asialle ihan hyvän perustelun. Oli siis se toteutustapa sitten miten hassu tahansa.

Sen sijaan tässä kohtaa ollaan lipeämässä siihen, että musiikilliset seikat tulee rakentaa sen ympärille, että audiofiili voi ihastella vaikkapa levyn napsuttomuutta.

Eli toistoa ei rakenneta lähtökohdan ehdoilla vaan lähtökohta toiston ehdoilla. Järjetöntä IMHO.
 
Karlsson sanoi:
Ei tuota ole, mutta oman otantani mukaan sangen yleinen ilmiö ja monessa sample-pohjaisessa musiikkityylissä oikeastaan olennainen osa kokonaisuutta.

Joo. Tässä koko D-puoli on alusta loppuun pelkkää vinyylin rahinaa, eikä mitään muuta! About 15 min taitaa kestää... olen tuonkin muutaman kerran läpi kuunnellut...
 
Tawe sanoi:
Joo. Tässä koko D-puoli on alusta loppuun pelkkää vinyylin rahinaa, eikä mitään muuta! About 15 min taitaa kestää... olen tuonkin muutaman kerran läpi kuunnellut...

Aa juu, sen sorttista taidetta. Tuttavani, joka on paradoksaalisesti levykauppias, harrastaa kovasti kokeilullista musiikkia ja hänen mainintojensa perusteella tuon sorttista tuotantoa on olemassa laajaltikin. Itse vertaisin tuon esim. kokeilullisiin ääninauhaa manipuloimalla tuotettuihin kappaleisiin. Hyvin kiinnostava genre, mielestäni.

edit: esmes tälläistä, ensimmäinen youtubessa kohdalle tullut video: http://www.youtube.com/watch?v=wUYaaSyYqug
 
^^ Onks tossa nelospuolen biisille/biiseille annettu nimetkin? "Scratch'n'pop"? Onko olennainen osa kokonaisuutta?

Keith Jarrettin Eyes of the Heartilla on myös nelospuoli tyhjä. Ilmeisesti Amerikan-kvartetin vikasta keikasta ei sitten irronnut kolmea puolta enempää julkaisukelpoista materiaalia. Voihan sen nelospuolen toki ajatella jonain cagelaisena encoren encorena. Eipä vaan ole tullut kuunneltua. :)

Edit: Minuutin nelospuolen tsekkauksella kuulostaa hyvin rauhoittavalta. Voisikin olla hyvä juttu kuunnella tuo aina lopuksi ja fundeerata kuultua. Hah!
 
Karlsson sanoi:
Varmaan, mutta tässä erona on se, että monella "höyrypäisyydellä" yritetään saada sitä musiikkia (tai ääntä, miten sen haluaa muotoilla) paremmin äänitteeltä ulos mikä tekee asialle ihan hyvän perustelun. Oli siis se toteutustapa sitten miten hassu tahansa.

Sen sijaan tässä kohtaa ollaan lipeämässä siihen, että musiikilliset seikat tulee rakentaa sen ympärille, että audiofiili voi ihastella vaikkapa levyn napsuttomuutta.

Eli toistoa ei rakenneta lähtökohdan ehdoilla vaan lähtökohta toiston ehdoilla. Järjetöntä IMHO.

No tuo perustelu on jo relevantimpi ja kiinnostavampi myös keskustelun kannalta. Ensimmäisessä prustelussasi minua harmitti hieman sen suomikuvamaisuus tyyliin: "Ei saa näyttä humalaisia tangoajia. Suomikuva kärsii." Siksi älähdin.

:) v-a
 
v-a sanoi:
No tuo perustelu on jo relevantimpi ja kiinnostavampi myös keskustelun kannalta. Ensimmäisessä prustelussasi minua harmitti hieman sen suomikuvamaisuus tyyliin: "Ei saa näyttä humalaisia tangoajia. Suomikuva kärsii." Siksi älähdin.

:) v-a

Aa juu, tuo ei ollut tarkoitukseni. En ole tosiaan mitenkään vaalimassa hifiharrastajien julkisuuskuvaa yhtään puhtoisemmaksi kuin se on, vaan peilasin keskustelua täällä joskus aikaisemmin käytyyn keskusteluun, jossa koettiin ahdistusta audiofiiliydestä ja haluttiin olla enemmän lähempänä muusikkoa musiikin ymmärtämisen puolesta. Mutta eipä siitä enempää tässä.
 
Back
Ylös