Ääntä Iisalmesta(Genelec).

  • Keskustelun aloittaja hifihippu
  • Aloituspäivämäärä
H

hifihippu

Kun täällä ei ole vähään aikaan väännetty aiheesta niin kokeillaan nyt. Mikä vihastuttaa/ihastuttaa(Genelec) kyseisessä tuotteessa. Sana on vapaa. Itse olen omistanut kaksikin paria näitä tuotteita eikä kovin pahaa sanottavaa ole. Ei maailman parhaita mutta ei niin huonojakaan. Minulle on jäänyt mieleen tarkka,värittymätön ja rytminen toisto. Ehkä myös hiukan kylmä.
Tämä ei siis ole provo vaan keskustelun herättäminen Suomalaisesta osaamisesta tai osaamattomuudesta.
Onhan Genelec kohtuullisen arvostettu merkki maailmallakin.

Terveisin Olli Leivo.

Ps: Holic tyypit pysyköön poissa jos ei ole järkevää sanottavaa.
 
en oo kenelläkään kotona tai omassaakaan kuullut kyseistä merkkiä. helsingissä ja tampereella kolmeen kertaan messuilla
on tullut kuunneltua.
ulkonäkö ja noiden toiminta periaate on vähintääkin mielenkiintoiset, taitaa säädettävyys olla melko hyvin hanskassa.
ääni onkin omasta mielestä sitten todella mielenkiinnoton. ehkä leffoilla saa kovan setin kasaan, mutta sen mitä olen noista musiikkia
kuullut, niin ei ole innostanutkaan ollenkaan. jollakin tavalla äärimmäisen kuiva ja eloton ääni. ei säväyttänyt allekirjoittanutta :(
 
jiikoo73 sanoi:
mutta sen mitä olen noista musiikkia
kuullut, niin ei ole innostanutkaan ollenkaan. jollakin tavalla äärimmäisen kuiva ja eloton ääni. ei säväyttänyt allekirjoittanutta :(

Sama juttu.. mutta jotenkin tekis mieli kokeilla Genen ajamista tolla McIntosh C220 etusella. Tiä vaikka Iisalmen ihmeet muuttuisi musiikin toistimiksi ;)
 
Viime vuonna Tampereen Hifi-messuilla Genelec tarjosi todella järeillä kaiuttimillaan yhtä messuijen parhaista äänistä. Eikä kysymys ollut ainoastaan tositon sovittamisesta hankalaan tilaan. Sointi oli minusta myös yllättävän miellyttävä.

:) v-a
 
Itselläni on kokemusta etupäässä messudemoista. Mielestäni ääni muuttui miellyttävään suuntaan 8000-sarjan lanseerauksen myötä.

Taitavat vain olla keskiverto laiteharrastajalle hankalat, kun ei ole niin paljon puuhasteltavaa. Kajarit kiinni, säädöt kohdalleen ja loppu onkin musiikin kuuntelua. Siinä mielessä siis "tylsät".
 
8000-sarjan esittely oli myös minun mielestäni merkille eduksi.
6040 (suljettu, integroidulla jalallaan seisova erikoisuus) oli kuitenkin ensimmäinen malli, joka teki vaikutuksen.
 
v-a sanoi:
Viime vuonna Tampereen Hifi-messuilla Genelec tarjosi todella järeillä kaiuttimillaan yhtä messuijen parhaista äänistä. Eikä kysymys ollut ainoastaan tositon sovittamisesta hankalaan tilaan. Sointi oli minusta myös yllättävän miellyttävä.

:) v-a

Kuulin saman demon ja hyvältähän se kuulosti. Hienoa että Pohjois-Savossa on tuollaista osaamista. En ostaisi itselleni, koska pidän toisenlaisesta lähestymistavasta, mutta en ihmettele lainkaan niiden suosiota.
 
Mulla on tietokonekaiuttimina 8020:t ja etupäänä 0202-usb. Aikas tarkat, puhtaat ja kuivat toistimet (kuten jotkut muutkin ovat kuvailleet), vähän liiankin. Mutta suuntaamalla diskantit ohi korvien, kaiuttimet lähelle takaseinää ja pitämällä äänenvoimakkuuden hiljaisena, niin kelpo äänentoistimethan nämä ovat, ainakin kuuntelemallani kevyellä popilla.
Olohuoneeseenkin olen näitä yrittänyt sovittaa, mutta kuunteluetäisyys menee liian pitkäksi, eivät pelitä
T:Jan
 
Olihan Genelecillä hifikäyttöönkin sopivia malleja 80-luvulla, esim. triway:
2b2cea9c33eb00916cef2e19cbfe8-medium.jpg

Nuo taisivat olla myös ensimmäiset kuulemani oikean hifisetin kajarit, joille pitkälti kuuluu kiitos tai syytös omasta harrastuksesta. Olihan noissa hiukan yltiöpäinen yläpää, mutta sen aikaisella analogisella lähteellä ei kyennyt riipimään.

Nyttemmin firma on ajanut itsensä hallitun suuntaavuuden tielle, josta tuloksena on minun mielestäni hifikäyttöön turhan eloton, tylsä ja tukahtunut ääni. Monitorointihommissa nykyinen linja lienee toimiva, koska melko voimakas ja aikaisin alkava suuntaavuuden kasvu ei pääse lähikentässä skitsofrenisoimaan ambienssin spektriä. Vähän pidempää kuuntelevalle kotiharrastajalle tuo ei välttämättä kelpaa, vaikka ääni olisi neutraloitu sähköisillä säädöillä. Hieman yleistäen, esim. yläpäästään vapaammin hengittävän 3-tien avoimuus on jo toiselta planeetalta.

Plussana voisi kai mainita 8000-sarjan perinteitä kunnioittavan jakotaajuuden ja jakotavan, joka suosii änkyrälimitoitujen äänitteiden kuuntelua. Toisto on siis varsin miellyttävä, johtuen aladiskantin pienemmästä tehotasosta etusektorissa. Lieneekö tuo myös syy, miksi äänitetuotanto ei vaikuta tajuavan mitä on tullut tehtyä...
 
Niin minullahan on ollut siis malli 1022 hetken aikaa joskus -90:luvun alkupuolella. Aivan väärä toistin silloiseen tilaan(ja hellasärö vallan mahdoton). Kuullosti silloinkin hyvässä tilassa oikein hyvältä. Seuraava Gene oli 8040 ja se kuullosti silloisessa kuuntelutilassa yhdeltä parhaista 2-tie pöntöistä jota olen kuullut. Siinä huoneessa säädöt sai kohdilleen. Nykyiseen asuntoon kun toin niin ei toiminut millään säädöillä. Kokeilin jopa kahden subin(Amphion 400) kanssa, mutta ei niin ei.Profel pro studio 65:set sain toimimaan hiukan paremmin. Nykyään siis huone suurin ongelma ei laitteet.

Terv. Olli Leivo
 
genelec aukee täyteen kukkaan vasta isompia malleja soitaessa. koska äänikuvan detaljit ja dynaaminen rakenteellinen arkkitehti rakennelma pääsee oikeuksiinsa. toki genelec ei ole mikään jumala kaiutin. joten siinäkin on puutteensa jo 2010 luvulla havaittavissa yhä voimakkaammin. mutta sanotaanko että noin valtavalla ihmismassalla suurin osa musiikista mitä levyhyllystä löytyy toimii jo pienimmilläkin malleilla aivan upeasti tai jopa loistavasti. eli suurimmalla suomaiskuluttaja mittarilla uskoisin olevan humppaa eli kari tapioo/veskua jne.. suomipoppia eppua,tähkää, sekä suomi idols voittajia kasapäin. ac/dc metallica/örön mörön musaa levyhyllyissä notkumaan asti. ja genelec toimii näillä kaikilla. mutta kun kuunnellaan hiukan maailman musiikkia jazzia ja sun muuta erikoisempaa musiikkia niin genelecillä puutteita on havaittavaissa realismin vajavuudessa.

eli live musiikki toimii isoilla 3-tie malleilla hienosti sekä sinffoniat sekä perus populaari musiikki. niin ja elokuva teollisuuden tuotteet menevät aivan kympillä eteenpäin. varsinkin kun dts hd master saundia päästään ilmoille niistä ulos. koettu on 5 kpl 8050 mallilla ja kahdella takataustakovaäänisellä eli 8020a joita on pidetty jatkeena. sekä 7071a subilla.

genelec onsiis erittäin tasokas kovaäänisvalmistaja. mutta siitä puutuu se fressimäisyys eli äänen elävyys elon tuoma voima vaikutelma, joka jää ikään kuin puolitiehen keinotekoiseksi ilmeeksi. eli äänikuva on tarkka mutta eloton robottikonemainen. ikään kuin tietyt äänikerrannaiset olisi terävällä veitsellä joko pilkottu tai leikattu kokonaan pois kuulumattomiin. enkä puhu nyt diskantista vaan koko taajuuskaistasta koko kaiuttimien antamilta kuuloalueilta. ehkä hiukan vaikeata kertoa mutta niin minä sen erotan puutteena. jota insinöörikään ei aina tiedä elon rakenteellista elävyys suhdetta. jos on tarkoitus luoda väritön harmaa- alueella toimiva värispectri. ikäänkuin sateenkaari jolla ei ole kuin mustavalkosuhteet tai hyvin hyvin hailakkaat värit, mutta sinä tiedät että olet nähnyt myös voimakkaampiakin värejä jotka tuovat sateenkaaren elon esiiin.... (huom sateeenkaari vertaukseni ei liity mihinkään muuhun kuin värikkyyden kylläisyysasteeseen tai sen puutteeseen ei muuhun eli ei sekoiteta tähän setaa tai mitään muutakaan epäoleellista kiitos!)

kysymys kuuluukin. tietääkö kuluttaja tästä onkin siten eri asia.

genelec on silti hieno valmistaja mutta ei sentään täydellinen. sillä ihminen tekee vain vajanaista laatua. genelec yritys insinöörit pitää siis petrata edes menneen Ari Varlan mestari aivojen jättämisen jälkiä seuraten kohti aidon reaalimaailman rakenteita seuraten. haasteita heilläkin siis on.

tämä siis vain omaa mielipidettä.



terv. behrelec31
 
Itse olen myös ollut Genelecin näihin ns. pieniin 2-tie malleihin hieman pettynyt musiikintoistimina. Sama vika sekä demoissa, että parin tutun kotosalla, jossa moiset majailevat. Hieman liian hajutonta ja mautonta makuuni, eloton esitys joka ei mielestäni palvele musiikista nauttimista. Plus lisänä vielä se että nämä 80x0-mallit toimivat tosiaan paremmin lähemmillä kuunteluetäisyyksillä, mikäli omia kokemuksia on uskominen. Leffoille tietty ihan kohtuullinen vaihtoehto minusta nämä pienemmät mallit ovat.

Kuitenkin pariin otteeseen mitä olen kuullut näitä valmistajan isoja monitoreja esim. jotakuta itse peelsepuupin kokoista 103x-mallia (mikä lie sitten tarkka malli olikaan), niin onhan kyseessä melkoisen vakuuttava ja tasainen toistin tilan antaessa myöten. Näiden kanssa ehkä voisi jo elää? :D
 
Ihan kivoja toistimia minusta, iPod ja tietokonekäytössä varsinkin kun aktiivisuudesta on erityistä etua.

Soundissa hyvä keskialue miellyttää eniten, diskantti- ja bassopää sitten vähemmän.

Varsinaisiksi hifikaiuttimiksikin noista en sitten tiedä. Minusta vähän sellaisen varman tien kulkijan valinta jos ei oikein tiedä minkälaista hakee niin ei genelecit kyllä huonostikaan soi.
Rakenne on mietitty mutta ei nuo kyllä mitenkään erityisen laadukkaista osista kasatuilta tunnu/näytä. Genelec näyttää minusta että perusasiat kuntoon laittamalla / säätäminen mahdollistamalla päästään kyllä pitkälle ihan oikeassa hifissä, mutta ehkä paras saavutettavissa oleva äänenlaatu ei ole sitten lopulta ihan sitä huippua vartensakin jos erikokoiset ja -hintaiset mallit soi kaikki samalla tavalla / laadulla niin kuin usein kuulee kehuttavan? Jos ei ole tarve harrastaa setin jatkuvaa parantamista vaan musiikin kuuntelua niin miksei Geneleceillä voisi elää tyytyväisenä vaikka elämänsä loppuun asti, kyllä niillä musa hyvin soi. Merkki ei vaan oikein millään minusta profiloidu "vaativalle hifiharrastajalle" lopulliseksi ratkaisuksi kun päätteiden ja elementtien laatu on naulittu lopulliseksi ratkaisuksi kovat äänenpaineet ja ammattiäänittäjien hyväksymä hintataso kiikarissa. Lisäksi perushifistilläkin kotihifikäytössä vähän hankala budjettikokonaisuutta miettiessä, kun pitää hommata erillinen etuvahvistin kuitenkin, mutta jos jaksaa hommata halvalla käytetyn etusen niin mikä ettei.

Kotiteatterihommissa sitten taas ihan eri asia tuo aktiivisuus, varsinkin kun äänenpaineella ja suojauksilla voi olla jo käyttöäkin. Onpa itselläkin ollut joskus mielessä iisalmelainen kotiteatterivarustus.

Toinen kiinnostava kotimainen aktiivi tuo Profel, merkille on tunnusmerkkinä omistautuminen pienille 2-tie ratkasuille, onko noista joku saanut kotiinsa nautinnollista ääntä?
 
Janne sanoi:
Merkki ei vaan oikein millään minusta profiloidu "vaativalle hifiharrastajalle" lopulliseksi ratkaisuksi kun päätteiden ja elementtien laatu on naulittu lopulliseksi ratkaisuksi kovat äänenpaineet ja ammattiäänittäjien hyväksymä hintataso kiikarissa.

Vaativaisimpien hifiharrastajien kannattaa huomata että alukoppaiset 8000-sarjan baby-G:t ovat malliston pienimpiä kaiuttimia, tehty palvelemaan pienien kaiuttimien tarvitsijoita. Valikoimasta löytyy myös "vaativalle hifiharrastajalle" lopulliseksi ratkaisuksi soveltuvat segmentit "3-tiekaiuttimet" ja "Suuret Pääkaiuttimet".

Valmiskaiuttimien elementtivalinnat ovat yleensä melko lopullisia ratkaisuja noin ylipäätään.
 
behrelec31 sanoi:
genelec onsiis erittäin tasokas kovaäänisvalmistaja. mutta siitä puutuu se fressimäisyys eli äänen elävyys elon tuoma voima vaikutelma, joka jää ikään kuin puolitiehen keinotekoiseksi ilmeeksi. eli äänikuva on tarkka mutta eloton robottikonemainen. ikään kuin tietyt äänikerrannaiset olisi terävällä veitsellä joko pilkottu tai leikattu kokonaan pois kuulumattomiin. enkä puhu nyt diskantista vaan koko taajuuskaistasta koko kaiuttimien antamilta kuuloalueilta. ehkä hiukan vaikeata kertoa mutta niin minä sen erotan puutteena. jota insinöörikään ei aina tiedä elon rakenteellista elävyys suhdetta. jos on tarkoitus luoda väritön harmaa- alueella toimiva värispectri. ikäänkuin sateenkaari jolla ei ole kuin mustavalkosuhteet tai hyvin hyvin hailakkaat värit, mutta sinä tiedät että olet nähnyt myös voimakkaampiakin värejä jotka tuovat sateenkaaren elon esiiin.... (huom sateeenkaari vertaukseni ei liity mihinkään muuhun kuin värikkyyden kylläisyysasteeseen tai sen puutteeseen ei muuhun eli ei sekoiteta tähän setaa tai mitään muutakaan epäoleellista kiitos!)

Aamen. Juuri samanlaisia tuntoja on itselläni kyseisen valmistajan kaiuttimista. 8040A:t, 8030A:t ja 6010A:t olen omistanut ja kaikki ne ovat jossain määrin kuulostaneet kuvaillun kaltaiselta. Parhaat fiilikset ovat kuitenkin jääneet tuosta pikkumallista, 6010A:sta. Se on jossain mielessä vähän eläväisempi tapaus kun nuo kaksi ensimmäistä.
 
behrelec31 sanoi:
mutta siitä puutuu se fressimäisyys eli äänen elävyys elon tuoma voima vaikutelma, joka jää ikään kuin puolitiehen keinotekoiseksi ilmeeksi. eli äänikuva on tarkka mutta eloton robottikonemainen. ikään kuin tietyt äänikerrannaiset olisi terävällä veitsellä joko pilkottu tai leikattu kokonaan pois kuulumattomiin. enkä puhu nyt diskantista vaan koko taajuuskaistasta koko kaiuttimien antamilta kuuloalueilta.

Kerro tarkka artistin, albumin ja biisin nimi mistä mielestäsi puuttuu (ilmeisesti 1031:n toistamana?) "elon tuoma voima vaikutelma, joka jää ikään kuin puolitiehen keinotekoiseksi ilmeeksi" (mitä se sitten tarkoittaakaan) niin tarkistan tilanteen kys. äänitteellä. Mikä kaiutin on tämän "elon tuoman voima vaikutelman" referenssi eli vertailukohta missä näitä puutoksia ei mielestäsi ole?
 
Itsellä oli pari vuotta 8040:t jotka lähtivät juuri kiertoon.

+++ Dippisäädöt jolla helppo sovittaa huoneeseen, ei silti pelasta lopulta mitään koska jos huone on paska niin on myös soundi. Esim. bassopään ongelmissa aivan loistava ratkaisu
+Kokoon nähden kivasti potkua, suojapiirit antavat mielenrauhan kun joskus on kiva päästellä
+Halvat laatuun nähden (ei pääte sovittelua), helppo myydä eteenpäin voitolla kun omat hankintakanavat ohi normi kauppiasrakenteen.
+Yleispätevä soundi kaikenlaiseen kuunteluun, itsellä huoneesta riippuen pieni diskantin tason tiputus toi vielä kivasti rasittamattoman ja helposti kuunneltavan kaiuttimen
+Laiskalle loistava ratkaisu, dynaaminen soundi jolla kiva kuunnella rockpop-huttua


-Sieluton soundi joka ei ole oikeen mitään mihinkään suuntaan mutta antaa silti kaiken mitä tarvitaan.
-Ei ole rahaa ostaa niitä isompia malleja jotka antaisivat lisää herkkua

Tuo sieluttomuus ja mitäänsanomattomuus oli syy miksi vaihtuivat mutta täytyy rehellisyyden nimissä sanoa että pari kertaa on jo ikävä käynyt kylässä. Jos hintataso halutaan pitää suunnilleen samoissa tuntuu olevan aika vaikeaa saada yhtä yleispätevää soundia.

Eli uuden laitteiston kasaaminen on saanut tähän mennessä aikeiseksi vain kuunteluhuoneeseen reippaan bassokorostuksen ja piikittävän diskantin. Laulaja muutti myös toiseen huoneeseen ja laulaa esiripun takaa. No mutta tätä toisaalta tilattiin eli saadaan testailla uusia laitteita ja ostella leluja. Ei vaan ehdi musiikista paljon nauttia kun lattiat on täynnä pahvilaatikoita ja kolvi kuumana 24/7 kun tarvitaan uusia piuhoja erinäköisiin testeihin.

On käynyt mielessä että olisiko pitänyt sovitella noiden 8040:ien eteen joku putkietunen. Joku kokeillut ja millaisella lopputuloksella??

Eli pitääkö vaihtaa vanhaan ja lähestyä hommaan vaan vähän eri suunnasta. Itsellä oli siis cd-soittimena Marantz 6002 ja etusena MuFi A3cr.

Muutamia Genelecin malleja olen kuunnellut eri demoissa ja studioissa. Vaikuttavimmat ovat olleet nuo tupla 15" varustetut isot pääkaiuttimet jotka soivat Hatanpään kartanossa vuosipari sitten. Herätti muiden setit lähinnä myötähäpeää tuossa akustiikkahelvetissä.
 
Heippa
Huomasin vasta äsken kyseisen aiheen.
Itse olen ollut G-mies jo 80-luvulta lähtien ja kaiuttimet olivat tuolloin 1019A:t. Koko on sitten pikuhiljaa kasvanut ja nykyinen kokoonpano on seuraava kotiteatterikäytössä.
L R ja C 1024B
surround L j R s30
surround back 1019
subbari 2x 1094

Olen tyytyväinen kotiteatterikäytössä. teho ei lopu ja subbarit jyrisee hyvin tarvittaessa. Stereokäytössä on ehkä korjaamisen varaa mutta kun parempaa ei ole tullut kokeiltua niin hyvin pärjään. Olen aina ollut tarkka rahoista niinpä kaikki G:t onkin ostattu käytettyinä.
 
Täällä on Genelec 1049A-pari HK330 Vi:n perässä. Soitto soi ja laulu raikaa juuri niinku pitää.
 
Hommasin ensimmäiset Genelec 1019A-kaiuttimeni 1980-luvulla. Muistan vieläkin, miten uskomattoman hyvältä musiikki kuulosti DIY Peerles-rakennussarjakaiuttimien jälkeen. Varsinkin klassinen musiikki, mutta myös rock: sähköbasson nuotit pystyi erottamaan toisistaan, mikä oli uusi kokemus. Lisäksi kaiuttimissa oli muuan erinomainen ominasuus: matalien taajuuksien tasoa pystyi säätämään siten, että kaiuttimet saattoi sijoittaa kirjahyllyyn.

Sitten elämä ja varsinkin työelämä vei maailmalle. Genelecit jäivät, ja matkan varrella tuli hommattua Tannoyt, B&W:t, Audio prot, ja mitä kaikkia niitä nyt olikaan... Kaikki tuntuivat värittävän ääntä, ja kaiuttimet piti uusia tuon tuosta. Lopulta tuli mieleen, että josko taas hommaisi Genelecit.

Muutama vuosi sitten toteutin tämän takaraivossa kyteneen ajatukseni ja hommasin. Nyt olohuoneessa on 5.1-setti: edessä taustastaan 80 mm akustiikkalevyllä dempatussa kirjahyllyssä tummanharmaat 8020:t, ja takana katosta ripustettuna samanlaiset valkoiset. Etukaiuttimet toimivat käytännössä puoliavaruusolosuhteissa eikä takaheijastuma pääse värittämään ääntä. Kerrostalohuoneen muu akustionti on hoidettu melko paksuilla laskosverhoilla, matolla ja plyysihuonekaluilla. Setti on säädetty mittausten avulla, ja vaste on kuuntelupaikalla lähes tarkaamotasoa. Lattian ja katon väliin syntyvät huonemoodit toko jonkin verran kuuluvat.

Kaiuttimien sointia voi kuvata sanoilla tarkka ja analyyttinen. Tällä kaiutinsetillä yhdet äänitteet kuulostavat uskomattoman hyviltä ja toiset kauheilta; tallennuksessa tehdyt virheet kuuluvat armotta. Geneleceillä äänitteiltä voi löytää yllättäviäkin yksityiskohtia jotka oikeastaan eivät kuulu musiikkiin mutta saattavat tehdä tallenteista sympaattisia: huokauksia, vaatteiden kahahdyksia, kengän narahduksia...

Suuri osa äänitteistä soi Geneleceilä erittäin hyvin eikä ihme: kaikista maailman musiikkitallenteista Geneleceillä lienee miksattu enemmän äänitteitä kuin minkään muun merkkisillä kaiuttimilla. Hyvä soundi ei kuitenkaan edellytä sitä, että miksaamossa olisi ollut Genelecit: esimerkiksi viimeksi hankkimani 70-luvun vinyyli - Shakti: A Handful of Beauty - vie näillä kuunneltuna aivan uskomattoman syvään audionirvanaan :)

Meillä kuunnellaan kohtuullisilla kerrostalovoimakkuuksilla ja kaiuttimien voimavarat tunntuvat riittävän kohtuuhyvin stereokäytössäkin Joskus hyvin harvoin ehkä kaipaisi hiukan enemmän headroomia. Nämä Genelecit tuskin vaihtuvat lähivuosina muihin kuin pykälää tai paria isompiin Geneleceihin.
 
Back
Ylös