Ehkä olen ainoa, jolla on pitkä kokemus tuohon alkuperäiseen kysymykseen vastaamiseksi.
Naim AROsta tykätään sen keskialueen vuoksi sekä helpon poisnoston johdosta.
Siksi varresta voi hankkia useamman varsiosan, jolloin voidaan asentaa useita erilaisia
äänirasioita ja vaihtaa varsi rasioineen hyvin nopeasti säätöjen pysyessä muilta osin
kohdallaan, paitsi korkeudensäädön kohdalla, joka on säädettävä rasiakohtaisesti
soittimessa kiinteästi olevasta jalasta. Keskialue antaa hyvää läsnöolon tuntua.
Soi kauniistikin, mutta jossain määrin ohuehkosti.
Linn äänivarsi tarjoilee sitten ylä- ja alapään ja sitä tietä sen auktoriteetin.
Kun transientti tulee energisempäänkin päähän, se lähtee eikä meinaa, koko
energiallaan.
Oikeasti siihen nirvanaan ei pääse yhdistelemällä mitä vaan. Linniin ei saa parempaa
vartta, kuin Linnin paras varsi. Vaikeata on löytää edes parempaa, kuin Linnin edullisempi varsi.
Toki siinä on synergiaa. Mutten usko siihen niin kovasti. Ennemminkin siihen, onko rakenne
musiikkia mahdollistava, vai ei. Mutta mistä löydämme soitin/varsiyhdistelmän, joka ei saisi kylmää
kyytiä näiltä? Eli sitä nirvanaa - sitähän on juuri niin monenlaista, kuten sen musiikintoiston
kuunteleminen tai sitten niiden äänikuvien ja taajuuskaistan, äänien kuunteleminen.
Eli tässä tullaan jälleen hifin/high endin ja musikaalisten arvojen kahtiajakoon.
Tästä ei päästä mihinkään. LP12 jyrää tuossa musiikillisessa puolessa.
Varsien rakenteellisissa periaatteissa on valtavia eroja. Sillä kokemuksella, jonka olen saanut,
näkee paljon jo tutkiessa rakenteita. Monet kuuntelukokeet ovat osoittaneet tietyt seikat
oleellisen tärkeiksi.
Kaikki tiedätte jo, mitä minä ajattelen näistä. Ja minä olen oppinut jo kauan sitten,
minkä kanssa hifistit toimivat, mitä he kuuntelevat ja etsivät. Kuten itsekin joskus.
Mitä enemmän suuntaudutaan musiikkiin, sitä paremmalla ja selkeämmällä polulla
kuljetaan, minun mielestäni. Ja silloin on tietyt rakenteelliset seikat oltava kunnossa.
Tavalla tai toisella.
Kuuntelin Naim AROa LP12:ssa 16 vuotta. Sitä ennen Linn Ittokia. Ja nyt sitten
näitä uusia varsia, Ekos SE:tä ja Akitoa. Oma soittimeni on vielä varastossa muuton
jäljiltä ja mennee myyntiin uuden tieltä. Siis uuden LP12:n, tietenkin.
Saimme tosin Nottinghamin edullisimman soittimen soittamaan musiikkia aikas mukavasti (AT95E).
Kokeillessamme hiukan eri äänirasioita, vanhat totuudet toistuivat jälleen. On se kumma,
miten se musiikki kuolee tehokkaasti edelleen, kun heitetään flättisperheen ulkopuolelta
rasia varteen kiinni.. Ei ole maailma tältä osin muuttunut juurikaan sitten 80-luvun.
ARO on rakenteeltaan Linnin periaatteiden mukainen, mutta idealtaan unipivot, joka on erilainen
ratkaisuiltaan. Silti se toimii. Naimilla on aina tiedetty, mitä kuunnella ja käytetty LP12:a referenssinä.
Sen mukaan on Naimin CD-soittimetkin äänitetty. Sitä sointia on etsitty. Varren syntymä juontuu
Linn/Naim liiton rakoilun ja rikkoutumisen aikaan ja pitää sisällään hiukan "politiikkaakin" - oman
taidon osoittamista alueilla, jotka eivät olleen heille ominaisia, mutta joilla Linn briljeerasi.
Hyväksyn edelleen Naim ARO:n LP12:een täysin. Samoin, kuin pari muutakin vartta Linnin varsien
lisäksi. Vaikken varsinaisesti näe niitä tarpeellisina. Ne kuitenkin toimivat musikaalisesti ookoo.
Niitä ei juurikaan synny vahingossa, vaan on ymmärretty mitä on etsitty ja kokeiltu ne nimenomaan
tässä soittimessa.
Ossi