Äänivarsien todelliset erot

Pesonen

Käyttäjä
Liittynyt
23.7.2006
Viestejä
1 008
Olen miettinyt millaisia eroja käytännön tasolla eri äänivarsikonstruktioista löytyy. Osaisivatko palstan vinyylispesialistit ottaa kantaa tähän? En haluaisi rajata keskustelua, mutta hakisin jonkinlaisia vastakkainasetteluja samaan runkoon istutettuna. Esimerkiksi LP12-pyörittimeen on monesti valmistajan omien varsien sijaan laitettu Naim Aro. Miksi?
 

Mika K

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
13 069
Kaupunki
Olut, eikun Oulu..
Tai kuten japanilaiset vanhat sedät asian mielellään ilmaisevat sillä omalla tavallaan mielenkiintoisella palikkaenglannillaan, Harmony.
 
P

pmutanen

Tawe puki asian yhteen sanaan...

Mutta, mutta...

Esitettyyn kysymykseen ei ole yhtä ja ainoaa vastausta.

Korkealuokkainen vinyylijärjestelmä koostuu source-näkökulmasta seuraavasti: Pyöritin, äänivarsi (sekä sen johdotus monine vaihtoehtoineen), äänirasia ja riaa-korjain vahvistimineen.

Periaatteessa siis pyhä kolminaisuus, ilman minkäänlaista fanatismia. Monenlaisilla yhdistelmillä voi päästä siihen "nirvanaan", olematta "yhden asian" puolestapuhuja. Mikään asia huippuluokan vinyylijärjestelmässä ei ole yksinkertaista, koska hyviä vaihtoehtoja on niin paljon. Lopputulos on kaikkien yhtälöiden summa, kuten tahdittomasti asian voin ilmaista. Kuitenkaan "vapaalippua" nirvanaan ei ole, varsinkaan jos on perfektionisti.

Oliko riittävän epämääräisesti ilmaistu?

Hörhelö
 

Jari

Kaupallinen toimija
Liittynyt
8.9.2006
Viestejä
15 082
Kaupunki
Espoo
Vs: Äänivarsien...

Synergia. Todellakin. Ja eri varsien erilaiset paremmat puolet. Tässä esim Ekos briljeeraa 'leading edge'-puolellaan ollen hyvinkin voimakas, nopea ja rytminen, Aro tuo kuvaan lyyrisyyttä ja sellaista hentoa tai aineetonta kauneutta. Mutta olennaista -kuten aina- on tietää mitä EI pidä tehdä. Väärä hyväkin varsi väärässä paikassa voi olla katastrofi. Laita SME V Linniin ja tiedät mitä tarkoitan. Ulosmittaat kummankin hyvät puolet.
 
P

pmutanen

SME V on tavattoman toimiva varsi SME:n omien soittimien kanssa oikean rasian kanssa kuten Lyra Skala tai Transfiguration Orpheus ja ilmeisesti myös Clearaudion mc:sarjalaiset istuu kuin tatti (ainakin oopperan kanssa kuten Alastair Robertson-Aikman minua opetti). Mutta pistetäänpä Wili Bauerin DPS:sää yhdessä Schröderin vipujen kanssa, niin Dynavectorin XV1s ja Miyabi 47 rupeekin loistamaan. Ota noista sitten selvää, opeteltavaa riittää ihan itsekullekin.

Hörhelö
 

jhyvarinen

Käyttäjä
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 051
Loputon suo jos innostusta ja rahaa piisaa. Erittäin kiinnostavaa kuitenkin mikäli em. asiat on halussa :)



T.JH
 

Toisinkuulija

Kaupallinen toimija
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 490
Ehkä olen ainoa, jolla on pitkä kokemus tuohon alkuperäiseen kysymykseen vastaamiseksi.

Naim AROsta tykätään sen keskialueen vuoksi sekä helpon poisnoston johdosta.
Siksi varresta voi hankkia useamman varsiosan, jolloin voidaan asentaa useita erilaisia
äänirasioita ja vaihtaa varsi rasioineen hyvin nopeasti säätöjen pysyessä muilta osin
kohdallaan, paitsi korkeudensäädön kohdalla, joka on säädettävä rasiakohtaisesti
soittimessa kiinteästi olevasta jalasta. Keskialue antaa hyvää läsnöolon tuntua.
Soi kauniistikin, mutta jossain määrin ohuehkosti.

Linn äänivarsi tarjoilee sitten ylä- ja alapään ja sitä tietä sen auktoriteetin.
Kun transientti tulee energisempäänkin päähän, se lähtee eikä meinaa, koko
energiallaan.

Oikeasti siihen nirvanaan ei pääse yhdistelemällä mitä vaan. Linniin ei saa parempaa
vartta, kuin Linnin paras varsi. Vaikeata on löytää edes parempaa, kuin Linnin edullisempi varsi.
Toki siinä on synergiaa. Mutten usko siihen niin kovasti. Ennemminkin siihen, onko rakenne
musiikkia mahdollistava, vai ei. Mutta mistä löydämme soitin/varsiyhdistelmän, joka ei saisi kylmää
kyytiä näiltä? Eli sitä nirvanaa - sitähän on juuri niin monenlaista, kuten sen musiikintoiston
kuunteleminen tai sitten niiden äänikuvien ja taajuuskaistan, äänien kuunteleminen.
Eli tässä tullaan jälleen hifin/high endin ja musikaalisten arvojen kahtiajakoon.
Tästä ei päästä mihinkään. LP12 jyrää tuossa musiikillisessa puolessa.

Varsien rakenteellisissa periaatteissa on valtavia eroja. Sillä kokemuksella, jonka olen saanut,
näkee paljon jo tutkiessa rakenteita. Monet kuuntelukokeet ovat osoittaneet tietyt seikat
oleellisen tärkeiksi.

Kaikki tiedätte jo, mitä minä ajattelen näistä. Ja minä olen oppinut jo kauan sitten,
minkä kanssa hifistit toimivat, mitä he kuuntelevat ja etsivät. Kuten itsekin joskus.
Mitä enemmän suuntaudutaan musiikkiin, sitä paremmalla ja selkeämmällä polulla
kuljetaan, minun mielestäni. Ja silloin on tietyt rakenteelliset seikat oltava kunnossa.
Tavalla tai toisella.

Kuuntelin Naim AROa LP12:ssa 16 vuotta. Sitä ennen Linn Ittokia. Ja nyt sitten
näitä uusia varsia, Ekos SE:tä ja Akitoa. Oma soittimeni on vielä varastossa muuton
jäljiltä ja mennee myyntiin uuden tieltä. Siis uuden LP12:n, tietenkin.
Saimme tosin Nottinghamin edullisimman soittimen soittamaan musiikkia aikas mukavasti (AT95E).
Kokeillessamme hiukan eri äänirasioita, vanhat totuudet toistuivat jälleen. On se kumma,
miten se musiikki kuolee tehokkaasti edelleen, kun heitetään flättisperheen ulkopuolelta
rasia varteen kiinni.. Ei ole maailma tältä osin muuttunut juurikaan sitten 80-luvun.

ARO on rakenteeltaan Linnin periaatteiden mukainen, mutta idealtaan unipivot, joka on erilainen
ratkaisuiltaan. Silti se toimii. Naimilla on aina tiedetty, mitä kuunnella ja käytetty LP12:a referenssinä.
Sen mukaan on Naimin CD-soittimetkin äänitetty. Sitä sointia on etsitty. Varren syntymä juontuu
Linn/Naim liiton rakoilun ja rikkoutumisen aikaan ja pitää sisällään hiukan "politiikkaakin" - oman
taidon osoittamista alueilla, jotka eivät olleen heille ominaisia, mutta joilla Linn briljeerasi.

Hyväksyn edelleen Naim ARO:n LP12:een täysin. Samoin, kuin pari muutakin vartta Linnin varsien
lisäksi. Vaikken varsinaisesti näe niitä tarpeellisina. Ne kuitenkin toimivat musikaalisesti ookoo.
Niitä ei juurikaan synny vahingossa, vaan on ymmärretty mitä on etsitty ja kokeiltu ne nimenomaan
tässä soittimessa.

Ossi
 

hifihaba

Käyttäjä
Liittynyt
1.8.2007
Viestejä
33
Onko toisinkuulija kuullut toisia suuressa kokemuksessaan, esim. Michell................ ;) :D
Itse asiassa tässä kaavaillut soittimen päivittämistä, esim. Michell Gyro SE ja mitään kuuntelukokemukseen perustuvaa syytä tähän ei ole,
vaan puhtaasti intuitioon perustuva, sillä ainoa kuulemani ns. "laatusoitin", on oma Rega kakkonen agryylirungolla ja kun jo tuon tason
soitin Dynavector 10X5:n ja Creekin RIIA:n kanssa antaa esimaun nirvanaan pääsystä, niin mitähän joku Michell, ym. voisikaan tehdä...
Eli kokemukseen perustuvia kommentteja tuon Gyro SE:n hintaluokan soittimista (n. 1600 varrella).
 

hifihaba

Käyttäjä
Liittynyt
1.8.2007
Viestejä
33
P.s. Jos toisinkuulija voisi kommentoida myös, kun tuota kokemusta tuntuu löytyvän.
Ja tosiaan tuon mainitsemani hintaluokan soittimista ja myös rakenneratkaisuista olis käyttäjiltä kiva kuulla kommentteja, esim. kestävyys... :)
 

S. A

Käyttäjä
Liittynyt
27.8.2006
Viestejä
60
Hifihaba: Olin itse melkoisen samassa tilanteessa viime talvena kuin sinä nyt. Soittimena mulla oli se p2, edullisella regan mm-rasialla. Ostin Michellin Tecnodec rungon(jossa mm. gyrodecin lautanen ja moottori), vanha rega varsi jäi. Harppaus p2:sta oli melkoinen kaikilla alueilla.
Viime kesänä tuli lueskeltua paljon englantilaista pink fish median foorumia, josta kiinnostukseni Nottingham:in soittimiin heräsi. Ostin Englannista muutaman viikkoa vanhan, uudenveroisen NA ace spacedeck-rungon (se parempi spacedeck). Saapui pari viikkoa sitten. Nottingham on aivan toiselta planeetalta kuin entinen Michellini. Soundi on hyvin, hyvin luonnollinen. Ajoitus on erittäin tarkka. NAS on myös yksi hiljaisimmista pyörittimistä; musiiki toistuu puhtaasti, soittimien seuranta helppoa.
 

Jari

Kaupallinen toimija
Liittynyt
8.9.2006
Viestejä
15 082
Kaupunki
Espoo
Toisinkuulija sanoi:
Pöljien kommenttien sijasta odottelen kokemusta Naim ARO varresta LP12 soittimessa, kuten kysymys oli..

No onhan sitä kokemusta. Miten sen nyt sitten jakaisi objektiivisesti jonkun toisen kanssa...? Aikoinaan tykkäsin enemmän Ekosin draivista ja slammista (LP12:ssani oli tuolloin Lingo muttei vielä Cirkusia, ja kyllä, vertasin omassa systeemissäni). Sittemmin olen ilmeisesti muuttunut hillitympään suuntaan ihmisenä (eikös meille kaikille käy vanhemmiten niin... tai ainakin melkein kaikille) koskapa tykkään erään unipivotin ja muuntajapohjaisen virtalähteen muodostamasta soinnista enempi. Mutta nää on makuasioita tavallaan. Ja kuitenkaan evät ole, ehkä enemmänkin katsantoasioita. Se 'draivi ja slammi' alkoi nimittäin tuntua itsetarkoitukselliselta (minulle). Kaipasin tuoretta vaihtoehtoa, ja vaihtoehto tuntui antavan minulle enemmän. Pystyin irrottautumaan koneesta paremmin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.


Muita kohtaloita?
 

hifihaba

Käyttäjä
Liittynyt
1.8.2007
Viestejä
33
S.A:lle... Eikä maksanut paljon... :D
Pysyikö varsi ja rasia samana, kuin Michellissä ?
 

S. A

Käyttäjä
Liittynyt
27.8.2006
Viestejä
60
hifihaba sanoi:
S.A:lle... Eikä maksanut paljon... :D
Pysyikö varsi ja rasia samana, kuin Michellissä ?
Siis Michellissä mulla oli muutama kuukausi kiinni at95e ja sitten benz ace-l, josta pidän hyvin paljon ja on siis nykyisessä grammarissa. Vartena on edelleen rb-250 tecnoweightin kera, ihan budjettisyistä :-\.
Tulevaisuudessa olen miettinyt jos laittasi sme varren. Tuo Nottingham on melko edullinen, kun se on kuitenkin aivan maailman kärki pyörittimiä. Laita pfm:n hakuun "spacedeck" niin saat runsaasti lisää kommentteja kys. soittimesta.
 

jhyvarinen

Käyttäjä
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 051
Hmm..... myös Vinyl Enginessä saattais olla juttua Nottinghameista.


T.JH
 

Fundeeraaja

Käyttäjä
Liittynyt
8.8.2006
Viestejä
4 923
Kaupunki
IČIĆI Kroatia
Kaivoin tämän vanhan ketjun esiin.
Nyt viimein ollaan Janskun kanssa( siis hän) saatu Graham Phantom P44 kiinni Acutukseen. Homma ei ollutkaan ihan simppeli, sillä tuossa ei ollutkaan SME-kiinnitys. Vaan neuvot olivat tuohonkin. Muutaman tunnin kokemukset on tuosta ja Orpheuksesta nyt takana. Se kuinka paljon on kummankin ansiota on mahdoton sanoa vielä. Lopputulos on herkullinen. Vaikka säädöt on hieman kesken niin tuo kombo rokkaa. SME 5 ja Phoenix new olivat kiinni aiemmin ja ero on selkeä, toki ei mullistava. Äänikuva on tiukempi, detaljia tuli jostain taas hieman lisää. Steroukuvassa jäsentely parani aavistuksen. Bassojen ja iskujen kontrolli samoin. Kunhan saan messujen jälkeen Phenixin kiinni takaisin niin sitten pystyy vertaamaan tuolla tutulla rasialla. Nyt Smegu ja rasia meni Janskulle testiin.
Teknisesti varret ovat vertaansa vaille. Säädöt molemmissa erinomaiset ja tarkat. Jossain suhteessa Smegu antaa järeämmän kuvan. Toisaaltaan P44 on siro ja unipivottina herkkäliikkeinen. Aikoinani ihastelin Janin 1.5:ta ja hyvin paljon samaa on tässäkin.
Varren asennus kohdilleen oli suhteellisen simppeli mukana olleen sabluunan avulla. Samoin rasian asennus kohdilleen varren mukana tulleen korin kanssa oli helpohkoa. Tuo sopii meikäläiselle sokealle hyvinkin. Pirkale kun rasiassa on iin hento neula etten mokomaa lasienkaan kanssa tahdo nähdä. Pitänee mennä optikolle taas.
 

Tawe

Hifiharrastaja
Liittynyt
12.9.2006
Viestejä
12 261
Kaupunki
Kuopio
Fundeeraaja sanoi:
Pirkale kun rasiassa on iin hento neula etten mokomaa lasienkaan kanssa tahdo nähdä.
Se Orpheuksen tip on tosiaan niin snadi, että en sitä minä tahdo erottaa edes suurennuslasilla!
 
Ylös