Äänitekokoelman karsinta

[m451]

Muuton yhteydessä vajaa vuosi sitten pakkasin n 2000 cdtä pahvitötsiin. Sen jälkeen olen soittanut niistä kai kokonaista tai osittaista n 5 kpl.. Tavallaan siis on tapahtunut luonnollista karsiutumista, vaikka ovatkin saatavilla; aakkostettuna ja kaikki. Ei vaan nappaa. Hirveä riesa noiden hukkaamisessakin olisi, joten olkoot.

 

[Ask0]

Hirveä riesa noiden hukkaamisessakin olisi, joten olkoot.

Samat sanat. Liian iso vaiva alkaa myymään. Minulla on n. 1200 CD-albumia varmuuskopioina aakkostettuna varastolaatikoissa. Eivät vie kohtuuttomasti tilaakaan. Jos kuunteluhuoneessa olisi vapaata seinätilaa, tekisin CD-hyllyn akustointi- ja sisustuselementiksi. Varsinainen soitto tapahtuu NAS:ilta. Tässä olisi esimerkki hterhon todella hyvällä maulla toteutetusta ratkaisusta .

 

[hterho]

Samat sanat. Liian iso vaiva alkaa myymään. Minulla on n. 1200 CD-albumia varmuuskopioina aakkostettuna varastolaatikoissa. Eivät vie kohtuuttomasti tilaakaan. Jos kuunteluhuoneessa olisi vapaata seinätilaa, tekisin CD-hyllyn akustointi- ja sisustuselementiksi. Varsinainen soitto tapahtuu NAS:ilta. Tässä olisi esimerkki hterhon todella hyvällä maulla toteutetusta ratkaisusta .

Haha, NAS täälläkin - pitäisi kyllä hankkia vielä cd-soitin

 

[Loimola]

Äänitekokoelman karsinta... jatkuvasti siitä haaveilen ja aina se tekemättä jää. En vain pysty. Jos joskus törmäänkin johonkin levyyn, jota en ole aikoihin kuunnellut, teen aina sen virheen, etten vain oikopäätä hankkiudu siitä eroon, vaan kuuntelen sitä ensin. Lähes poikkeuksetta tämä sessio johtaa vääjäämättömään "täähän on hyvä" -huomioon, ja ennen kuin huomaankaan, olen kokoelman karsimisen asemesta jo hankkimassa siihen täydennykseksi siitä puuttuvia hyväksi havaitun artisti X:n levyjä. Collyerin veljesten kohtalohan tässä uhkaa, mutta minkäs teet, kun suoratoisto ei jaksa innostaa ja CD-kokoelman kokonaisvaltaiseen rippaamiseen olen aivan liian laiska.