Äänikuva ja äänen koko

moukkunen

Käyttäjä
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 082
Kaupunki
Kärkölä
Kuinka paljon mielestäsi äänikuvalla on merkitystä toistolle ja musiikin mielenkiinnolle?
Onko äänikuvan muodostumisella mielestäsi merkitystä siinä mielessä, miten "esitys" muodostuu ja "liittyy" kuunteluhuoneeseen?
Tai onko äänen ja äänikuvan "koolla" merkitystä sinulle?
 

Sementti

Käyttäjä
Liittynyt
11.8.2006
Viestejä
1 362
Kaupunki
Kerava
Äänikuvan merkitys itselleni sinänsä on hävinnyt, ennen suurempi oli parempi. Itse musiikin kuuntelu alkoi hiipua ja lopulta melkein lopahti ensimmäistä kertaa elämässäni. Huomasin etten kuunnellut enää musiikkia vaan katselin stereokuvaa, mielenkiinto ja ilo hävisi. Nykyään stereokuvalla on häviävän pieni merkitys toki niitä on välillä mukava käydä katselemassa, äänen yhtenäisyys ja kuinka se täyttää tilaa taitaa olla se minun juttu.
Kaippa nämä on niitä yksilöllisisä eroja kuinka aivot toimii...
 

TMO

Hifiharrastaja
Liittynyt
20.8.2009
Viestejä
250
Äänikuvalla ei ole oikeastaan koskaan ollut omassa musiikin kuuntelussa mitään isompaa merkitystä. Kyllähän laitteistokohtaiset erot äänikuvan muodostumisessa huomaa hyvinkin helposti, mutta mitään kummoista painoarvoa ei niille tule kyllä laitettua.
 

Jyri

Käyttäjä
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
5 543
Kaupunki
Nurmijärvi
Pink Floyd - Pulse kunnon monikanava vehkeillä on ihan huikeeta kuunneltavaa. Sellaista mihin mikään, eikä minkään hintainen sterosetti pääse edes lähelle.

Kyllä niin hieno äänikuva vetää ihan mykäksi.

Sabatin haudan lapset voin kuunnella ihan tyytyväisenä noksun kännystä. Eli on ja ei.

Jyri
 

holpoti

Hifiharrastaja
Liittynyt
20.12.2006
Viestejä
1 952
Kaupunki
Espoo
Kyllä äänikuvalla ja sen koollakin on minulle merkitystä. Illuusio oikeasta keikasta kotona olisi herkullista kuultavaa.
Tärkeämpää on kuitenkin miten soittimet soivat ja etenkin miten ja mitä niillä soitetaan.

Täydellisyyttä ei taida olla nykyvehkeillä saatavissa, mutta nuo yhdistettynä draiviin ja hyvään tunteen välityskykyyn, nirvana olisi lähellä :).
 

moukkunen

Käyttäjä
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 082
Kaupunki
Kärkölä
Äänikuvalla ja äänen koolla on mielestäni suuri merkitys toiston mielekkyyteen. Äänikuva pitää olla olemassa, mutta se pitää olla tietenkin huomaamaton ja sulautua toistoon.

Äänen koon pitää mielestäni olla suhteellisen kookas, mutta se pitää jäljitellä äänitteitä ja kasvaa orkesterin koon myötä joka suuntaan.

Ehkä tärkein juttu äänen koossa ja äänikuvassa on mielestäni se, että ääni sulautuu kuunteluhuoneeseen ja äänikuvan "tila" liittyy ja sulautuu yhteen mahdollisimman huomaamattomasti kuunteluhuoneen kanssa.
En voi oikeastaan sietää toistoa, joka kuulostaa vain toistetulta äänitteeltä tai jos äänitteen muodostama tila muuttuu erilliseksi "kuplaksi" jota tarkastetaan ikään kuin ulkopuolelta kuunteluhuoneesta.
 

isojussi

Hallituksen jäsen
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
17 362
Kaupunki
Hellsinki
On sillä merkitystä prättipaavollekkin vaikkei se ihan ykkösasia olekkaan. Ihan sama millasia kuvat on jos setissä ei ole prättiä, ainakin rytmimusiikilla. Itse haen sellaista saundia joka kuulostaa isolta ja livemäiseltä joten sellainen lattiantasolla piipittävä ja kaukaa tuleva saundi ei ole ehkä mun juttu. Örrimörrillä tarvii mun mielestä sellaisia fiiliksiä että musiikki täyttää koko huoneen ja soi siinä lähellä eikä jossain sadan metrin päässä. Ei toteudu kovin monessa setissä tuo. Toki jossain pienimuotoisemmassa musassa on plussaa jos voit katsella missä kukakin soittaa ja mitä soittaa mutta tuolla taas ei tee mitään jos musiikki ei rullaa ja mene eteenpäin, mitä se ei myöskään joka setissä tee.
 

holpoti

Hifiharrastaja
Liittynyt
20.12.2006
Viestejä
1 952
Kaupunki
Espoo
^^Samaa mieltä. Läsnäolo on olennainen osa illuusiota konsertista. Musiikin pitää ympäröidä kuulijansa.
^Noi munakkuudet ja pratit on toki myös tärkeitä. Slämmiä ja nopeutta pitää olla muniinpuhaltelussakin!
Toisille vaan ei mikään riitä :D
 

ahaapalainen

Hifiharrastaja
Liittynyt
1.8.2006
Viestejä
11 289
Kaupunki
Oulu
Olin perjantaina kirkossa konsertissa ja voisi sanoa, että se tila oli oikeastaan yksi instrumentti muiden joukossa. Akustisen soittimien ääni leijaili kauniina ja aineettomana kirkkoakustiikassa. Jos vastaavaa musiikkia soittaa kotona niin tilan tulee kyllä välittyä kunnollisesti jotta musiikkinautinto olisi kohdallaan.
 

kaksonen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
22 570
Kaupunki
Korvessa
moukkunen sanoi:
Äänikuvalla ja äänen koolla on mielestäni suuri merkitys toiston mielekkyyteen. Äänikuva pitää olla olemassa, mutta se pitää olla tietenkin huomaamaton ja sulautua toistoon.

Äänen koon pitää mielestäni olla suhteellisen kookas, mutta se pitää jäljitellä äänitteitä ja kasvaa orkesterin koon myötä joka suuntaan.

Ehkä tärkein juttu äänen koossa ja äänikuvassa on mielestäni se, että ääni sulautuu kuunteluhuoneeseen ja äänikuvan "tila" liittyy ja sulautuu yhteen mahdollisimman huomaamattomasti kuunteluhuoneen kanssa.
En voi oikeastaan sietää toistoa, joka kuulostaa vain toistetulta äänitteeltä tai jos äänitteen muodostama tila muuttuu erilliseksi "kuplaksi" jota tarkastetaan ikään kuin ulkopuolelta kuunteluhuoneesta.

Entäpä läsnäolo ja kuuntelutilan täyttyminen kuullusta äänestä?
 
J

Jigsaw

Iso, livemäinen äänikuva on meitin juttu. - Mun mielestä on kamalaa, jos äänikuva jaa matalaksi, ikään kuin kasa kääpiöitä olisi keskenään yhdessä klimpissä. - Samoin äänikuvassa pitää olla elävyyttä.
 

Svoo

Käyttäjä
Liittynyt
26.10.2006
Viestejä
1 796
Mitä useampi seikka on kohdallaan, sitä paremmalta kuulostaa. Valtavin soundstageirrottelu on lähtenyt täällä Zu Druideilla ja Audion Silvernight MK II 300B Set-päätteellä. Vähempikin olisi tietyssä mielessä riittänyt, vaikken noita ikinä ihan nykyisen "osaamiseni" rajoille virittänytkään. Ei tuo äänikuva kyllä ole kaikki kaikessa. Etenkin voisin painottaa noiden kokosuhteiden liioittelun vievän rankalla kädellä realismin tuntua. Joillakin levyillä tietty ylikaiuttaminen tekee jo valmiiksi mittasuhteista täysin yliampuvat. Tämä harrastus kyllä omaa helposti ahneudelle ominaisia tunnusmerkkejä, etten sanoisi. Joissakin asiayhteyksissä, tietyillä instrumenteilla / soundeilla, tuo äänikuva voi olla kerrassaan upeaa kuultavaa. Sehän on tietyssä mielessä parhaimmillaan sekä masteroinnin, taltioinnin, että itse musiikin esittäjien sievoinen taidonnäyte.

Yst. Terv.
-svoo-
 

moukkunen

Käyttäjä
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 082
Kaupunki
Kärkölä
Seppo Kaksonen sanoi:
Entäpä läsnäolo ja kuuntelutilan täyttyminen kuullusta äänestä?
Mielestäni äänitteen tilan "sulautuminen" kuunteluhuoneeseen luo juuri sitä läsnäoloa puhtaan toiston kanssa.
Kuuntelutilan täyttyminen äänestä on myös mielestäni tärkeä seikka. Tarkoitan nimenomaan sitä, että ääni lähtee instrumentista paikantuen, mutta ääni ikäänkuin leviää ja täyttää sitä "sulautunutta"(äänitteen + kuunteluhuoneen) tilaa laajemmalti , eikä siis jää vain pistemäiseksi merkiksi kaiuttimien väliin. Tämä luo tietenkin läsnäoloa entisestään.
Molemmat tekijät luovat vahvan konsertissa olemisen fiiliksen.
 

elviz

Hifiharrastaja
Liittynyt
20.2.2007
Viestejä
5 659
Kaupunki
Tappara
On merkitystä. Mutta mielestäni liiallisuuksiin voi myös mennä. Kumpaankin suuntaan. Tarpeeksi heikko akustiikka "auttaa" toki tässä asiassa, ja isossa, akustoimattomassa tilassa on aina 360 asteen äänikuva oli kaiuttimet minkälaiset ja miten tahansa sijoitettu. Äänikuvan koko menettää varmasti myös merkityksensä, jos on mahdollista luukuttaa musiikkia tarpeeksi lujalla. Itselläni ei ole tätä mahdollisuutta.

Omia kokemuksia, omasta tilassa, omilla laitteilla:

Itse muuttelen äänikuvaa lähinnä kaiuttimien välisellä etäisyydellä ja toe-in:llä. Ei ole hajua noista Alspen linkittämistä härveleistä.

Äänikuvaa kaventaessa liikaa musiikki alkaa kuulostaa yhdeltä äänipatsaalta ja esim. laulun sanojen seurattavuus kärsii, koska laulajan kanssa samasta pisteestä tulee kaikki soittimetkin. Myös tallenteessa oleva tilainformaatio lakkaa välittymästä, koska se hukkuu muun äänen sekaan tai ainakin menettää funktionsa. Ihmettelee vaan, että "mikähän feidaus tuokin oli" vaikka se onkin oikean ja vasemman kanavan välistä tilainfoa. Ääni saattaa myös muuttua liian keskialuevetoiseksi.

Jos taas äänikuvaa leventää liikaa, laulajan ääni (keskellä) alkaa ohentumaan ja stereokuva muuttuu "kolmipisteääneksi", jossa äänet tulevat vasemmalta laidalta, oikealta laidalta ja aivan keskeltä, mutta ei niiltä väleiltä. Myös yksittäistä keskeltä tulevaa ääntä on hankala seurata (esim. tv selostajan ääni), koska ääni tuntuu liikkuvan sivusuunnassa pienienkin pään sivuttaisliikkeiden mukaan. Eli stereokuva käy levottomaksi.

Omasta mielestä semmoinen äänikuva on kooltaan sopiva, missä nuo edelliset asiat eivät toteudu. Eli riittävän irtonainen äänikuva, joka ei ole kuitenkaan rikkonainen vaan realistisen yhtenäinen.
 

Antzas

Käyttäjä
Liittynyt
1.10.2007
Viestejä
43
Kaupunki
Ulkomaat
Kuinka paljon ajattelette itse äänitettä, tekotapaa, äänitystilaa jne. kun analysoitte laitteistojenne äänikuvia ? Paljonko ajattelette, että esim. perus rock/pop levyllä X on ajateltu äänikuvan piirtymistä kotilaitteistoissa ? Monilla on hienoja ideoita miten oman laitteiston äänikuvat kuuluisivat tulla esiin, mutta vastaako se levyä ? Vielä sama asia korostuu, kun puhutaan äänikuvan korkeudesta ja syvyydestä.

Omasta levyhyllystä löytyy sellaisia levyjä, joiden sisällöt/tekotavat tunnen niin tarkkaan, että voin sanoa hyvinkin millaisia äänikuvia levyillä on haettu.

Karrikoituja esimerkkejä:
1. Kirkossa äänitetty mieskuoro: jokaisen henkilön sijainti tarkkaan harkittu laulajan äänen perusteella, tarkka äänikuva hyvinkin tärkeä asia, ja tuotu hvyinkin tarkasti myös levylle.

2. Suuremman budjetin rock levy: Hyvät studio olosuhteet. Levy sisältää myös klassisia instrumentteja, jotka on käyty äänittämässä täysin eri tilassa, jotta klassisten instrumenttien avarampi ääni saadaan paremmin esiin. Tällöin äänen aukeaminen tilaan on tärkeää, mutta varsinainen soundstage on studio-henkilöiden käsissä.

3. Pienemmän budjetin rock-heavy levy: Äänitys tilat lievästi akustoidut koti-studio olosuhteet ja musiikki tyyli suoraviivaista garage rockia, jossa ei millään tasolla ole pyritty mihinkään viimeisen päälle puhtaaseen ääneen, saatikka äänikuviin. Tärkein asia on saada kappaleiden "fiilis" välittymään kuulijalle.

Myös soolo-artistin lauluääni on vaikea. Omasta lähipiiristä ei vielä(työn alla) löydy tämän tyylistä artistia, jotta voisi tarkalleen sanoa miten TÄMÄ levy on tehty, mutta yleensä noiden artistien äänet tuodaan kaiken päälle esille ja siten, että artistin ääni tulee "joka suunnasta", ja musiikki lähinnä taustalla.


---

http://www.6moons.com/ramef/9.html
Loistava artikkeli studio vs. hifi äänikuvat.

---

"the audiophile is seeking to add to his musical experience, enhancing and broadening the musical soundstage often beyond the intent of the original recording."

"As mentioned above, the engineer does not want his soundstage to be overly live or reverberant. It could prevent him from hearing -- or interpreting correctly -- certain musical and aural nuances of the performance."

Tässä ne kaksi kohtaa mihin perustan oman näkemykseni asiasta, eli äänikuvan tulisi olla "liioittelematon". Tarkasti toistavalla laitteistolla äänikuvat avautuvat lähes itsestään, kun taas tietyiltä levyiltä niitä on turha edes hakea. Liian suuri äänikuva karsii omasta mielestä toistosta muita osia.

Jokaisen on löydettävä se oma tapa jolla nauttia musiikista, enkä yhtään tuomitse niitä, jotka haluavat laitteistollaan suuren soundstagen aina. Minulla on ääni-ihanteet selvillä mutta laitteistoja ei tunnu löytyvän. (mutta siitä tulee lähipäivinä uusi topic :D)
 

moukkunen

Käyttäjä
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 082
Kaupunki
Kärkölä
Antzas sanoi:
Kuinka paljon ajattelette itse äänitettä, tekotapaa, äänitystilaa jne. kun analysoitte laitteistojenne äänikuvia ? Paljonko ajattelette, että esim. perus rock/pop levyllä X on ajateltu äänikuvan piirtymistä kotilaitteistoissa ? Monilla on hienoja ideoita miten oman laitteiston äänikuvat kuuluisivat tulla esiin, mutta vastaako se levyä ? Vielä sama asia korostuu, kun puhutaan äänikuvan korkeudesta ja syvyydestä.

Omasta levyhyllystä löytyy sellaisia levyjä, joiden sisällöt/tekotavat tunnen niin tarkkaan, että voin sanoa hyvinkin millaisia äänikuvia levyillä on haettu.

Karrikoituja esimerkkejä:
1. Kirkossa äänitetty mieskuoro: jokaisen henkilön sijainti tarkkaan harkittu laulajan äänen perusteella, tarkka äänikuva hyvinkin tärkeä asia, ja tuotu hvyinkin tarkasti myös levylle.

2. Suuremman budjetin rock levy: Hyvät studio olosuhteet. Levy sisältää myös klassisia instrumentteja, jotka on käyty äänittämässä täysin eri tilassa, jotta klassisten instrumenttien avarampi ääni saadaan paremmin esiin. Tällöin äänen aukeaminen tilaan on tärkeää, mutta varsinainen soundstage on studio-henkilöiden käsissä.

3. Pienemmän budjetin rock-heavy levy: Äänitys tilat lievästi akustoidut koti-studio olosuhteet ja musiikki tyyli suoraviivaista garage rockia, jossa ei millään tasolla ole pyritty mihinkään viimeisen päälle puhtaaseen ääneen, saatikka äänikuviin. Tärkein asia on saada kappaleiden "fiilis" välittymään kuulijalle.

Myös soolo-artistin lauluääni on vaikea. Omasta lähipiiristä ei vielä(työn alla) löydy tämän tyylistä artistia, jotta voisi tarkalleen sanoa miten TÄMÄ levy on tehty, mutta yleensä noiden artistien äänet tuodaan kaiken päälle esille ja siten, että artistin ääni tulee "joka suunnasta", ja musiikki lähinnä taustalla.


---

http://www.6moons.com/ramef/9.html
Loistava artikkeli studio vs. hifi äänikuvat.

---

"the audiophile is seeking to add to his musical experience, enhancing and broadening the musical soundstage often beyond the intent of the original recording."

"As mentioned above, the engineer does not want his soundstage to be overly live or reverberant. It could prevent him from hearing -- or interpreting correctly -- certain musical and aural nuances of the performance."

Tässä ne kaksi kohtaa mihin perustan oman näkemykseni asiasta, eli äänikuvan tulisi olla "liioittelematon". Tarkasti toistavalla laitteistolla äänikuvat avautuvat lähes itsestään, kun taas tietyiltä levyiltä niitä on turha edes hakea. Liian suuri äänikuva karsii omasta mielestä toistosta muita osia.

Jokaisen on löydettävä se oma tapa jolla nauttia musiikista, enkä yhtään tuomitse niitä, jotka haluavat laitteistollaan suuren soundstagen aina. Minulla on ääni-ihanteet selvillä mutta laitteistoja ei tunnu löytyvän. (mutta siitä tulee lähipäivinä uusi topic :D)
Tuo on nimenomaan erittäin tärkeätä omastakin mielestä. Toista pitäisi mielestäni "nojautua" kyseiseen seikkaan mahdollisimman tarkasti.
Aikaisemmin mainitsinkin näin, joka viittaa juuri tuohon kyseiseen asiaan: Äänen koon pitää mielestäni olla suhteellisen kookas, mutta se pitää jäljitellä äänitteitä ja kasvaa orkesterin koon myötä joka suuntaan.

Edellä mainittu asia ei kuitenkaan estä mielestäni sitä, ettei ääni voisi sulautua kuunteluhuoneeseen, jotta läsnäolontunne toteutuisi. Äänen tai äänikuvan koollakaan ei ole tuohon asiaan merkitystä, jos toisto pysyy yhtenäisenä ja äänensuhteet pysyvät toisiinsa nähden oikeina(siis sellaisina kuin äänitteessä ne ovat).
 

elviz

Hifiharrastaja
Liittynyt
20.2.2007
Viestejä
5 659
Kaupunki
Tappara
Antzas sanoi:
Kuinka paljon ajattelette itse äänitettä, tekotapaa, äänitystilaa jne. kun analysoitte laitteistojenne äänikuvia ? Paljonko ajattelette, että esim. perus rock/pop levyllä X on ajateltu äänikuvan piirtymistä kotilaitteistoissa ? Monilla on hienoja ideoita miten oman laitteiston äänikuvat kuuluisivat tulla esiin, mutta vastaako se levyä ? Vielä sama asia korostuu, kun puhutaan äänikuvan korkeudesta ja syvyydestä.
...
Jokaisen on löydettävä se oma tapa jolla nauttia musiikista, enkä yhtään tuomitse niitä, jotka haluavat laitteistollaan suuren soundstagen aina. Minulla on ääni-ihanteet selvillä mutta laitteistoja ei tunnu löytyvän. (mutta siitä tulee lähipäivinä uusi topic :D)

Sorry jo etukäteen. Taas tätä samaa paasausta... :D

Levyä tekee yleensä kaksi instanssia

1. Artisti: joka tuskin piittaaa siitä, että onko jollakin erilaiset hifit/soundit kuin heillä studiossa. Yleensä artisti yrittää välittää musiikin kautta jotain muuta kuin äänikuvia. Enemmänkin tarinoita, rytmejä ja tunnetta. Artisti on tyytyväinen, jos kuuntelija ostaa levyn, pitää levystä ja jos se jollain tasolla koskettaa kuuntelijaa.

2. Ääni-insinööri: joka miksaa levyn ja monesti ulkopuolisten käskystä tai potkujen pelossa pilaa monesti levyn yli-kompuroimalla sen aivan sohjoksi. Insinöörin tehtävänä on myös hanskata masterointi ja samalla myös ne keinotekoiset efektit mitä levylle tulee. Vaikka Eput toisin väittääkin insnöörit ovat kaukana täydellisyydestä ja monesti eteen tulee mitä kummallisemmalla tavalla miksattuja levyjä. Muutenhan lähestulkoon kaikki levyt olisivat hyvin miksattuja ja masteroituja, jos nämä ääni-insinöörit osaisivat asiansa. Nykysukupolvi ääni-insinöörejä ei osaa enää muuta kuin kompuroinnin jalon taidon hyvin ja siitähän he myös palkkansa saavat. Ääni-insinööri ei myöskään työstä levyjä motiivinaan "taiteellinen näkemys", vaan niin, että levy soi jotenkuten hifeillä, mp3 soittimella ja auto-stereoilla ja tietenkin mahdollisimman lujalla.

No niin, nyt sitten katsotaan, että kummanko mukaan hifini säädät, jos toinen pitäisi valita. Muuttaisinko hifieni äänikuvan, ääni-insinöörien luoman "oikean" äänentoiston vuoksi? En! Niille ronteille en enää anna senttiäkään periksi. Ovat jo sen verran vahinkoa saaneet aikaan. Tärkeintä on se tunteen, tarinan ja immersion välittyminen musiikkia soittaessa. Hifeillä vaan avataan se kanava omaan aivokuoreen, kukin omalla tavallaan, jossa sitten tulkitaan sitä artistin luomaa teosta. Väittäisin, että itselle sopivalla äänikuvan koolla tämä tulkinta onnistuu helpommin kuin jonkun toisen määrittelemällä äänikuvan koolla. Sitä se teoksen luoja haluaa ja tuskin piittaa siitä, että välittyykö teos taajuus vs taajuus samalla lailla kuin ääni-insinöörin monitoreilla.
 
Ylös