Ääni jäi ja musiikki tuli

moukkunen

Hifiharrastaja
Liittynyt
31.7.2006
Viestejä
1 262
Kaupunki
Kärkölä
Kertokaapa omia kokemuksia siitä, kun uusi laitteisto/laite sai sinut kuuntelemaan ja innostumaan musiikista ilman äänen analysoimista ja äänitteiden äänenlaadun tutkimista?

Mitä siis laitteistossasi tapahtui? Löytyikö ne vanhat rakkaat, nuoruudessa palvotut bändit uudestaan?
 
Ensimmäisen kerran noin kävi kun hommasin Maggien MG-12-lankut.
 
Se mitä moukkunen sanoi on totta. Enää ei huonot äänitteet harmita tai vaikuta siihen mitä kuuntelet.
 
moukkunen sanoi:
Mitä siis laitteistossasi tapahtui?

Nimeksi tuli McIntosh... 8) musiikkia kuunnellaan, ja ihan sama millaisen levyn hyllystä nappaa, toimii!
 
Kun koko setti vaihtui oma tekoisiin putkilaitteisiin, sorvi "Linniksi" Benzin rasialla ja kajareina Living Voicet niin muutti kokonaan tapani kuunnella ja nauttia musiikista. Enää ei voisi vähempää kiinnosta spotissa bongailla yksittäisiä detaljeja ja ääniä (vaikka niitäkin setti tuottaa aiempaa enemmän). Nyt kuuntelen musiikkia.
Ja nautin siitä enemmän kuin koskaan. Ja silti istun spotissa, mutta rennommin ;)

It´s all about the music
 
Viimeinen sysäys klassisen musiikin ihmeelliseen maailmaan tuli elektroniikan päivityksestä.
 
Kaikattimien vaihto ht-wharfedaleista Dynaudioihin aiheutti WOW-elämyksen, ja himon kuunnella levyhylly läpi. Tekisi mieli panostaa kunnon 2-kanavavahvariin, mutta hellasärö ei salli. Tykkää näes ht:stä enemmän ???
 
Mä olen ihmetellyt tuota detaljien bongaamista ja nuottien spottaamista. Eikö musiikin kuuntelemisesta tule pikemminkin sellainen tekninen suorite kun tuollaista harrastaa? Kyllä itsekkin diggaan musiikkia kuunnellessa ja löhöillessä bongata sen yhden lempiriffin tai rumpusarjan, mutta en mitenkään kykenisi seuraamaan vaikka levyllistä Toolia tuolla tavalla.

Edit: ei ollut sitten tarkoitus aloittaa mitään kinaa, kukin tyylillään jne. >:D
 
10 laatikkoa Naimeja pois, samoin Lindemannit ja tilalle Mäkkärit.
Johan toimii. Ei tarvitse yksityiskohtia poimia ja muuta piiperrystä. Kuuntelee vaan musiikkia.

Joku varmaankin syyttää eläinrääkkäyksestä, kun vihdoin sain heittää jazz at pawnshopin kiekoilla vesilintuja.
 
täällä on kaksi kovaa tehnyt vaikutuksen ja pakottanut"innostanut" kahlaamaan levyjä läpi. viimeisin laitteiston päivitys McIntosh
merkkiseksi koko laitteiston osalta"ei kaiuttimet" ja sitten toinen kova on ollut gradient merkkiset monessa eri vaiheessa.
noista gradienteista on aina saanut iloa elämään. aina kun muu laitteisto paranee, niin gradienttien hyvyys nousee uudelle tasolle.
tuo edellinen koskee varmaan kaikkia muitakin merkkejä, mutta ennenkaikkea mun mielestä gradientteja :D
 
Aika monessa vastauksessa esiintyy McIntosh. Pakko kai se on uskoa ettei ne mäkkärit ihan huonoja ole :)

Omalla kohdalla siirtyminen tiukasta spottailusta ja tarkasta suuntaavuudesta toiseen ääripäähän, eli ympärisäteileviin äänilähteisiin, muutti suhtautumisen musiikinkuunteluun tyystin.
 
SE putket ja omega laajakaistat, ei nyt varsinaisesti muuttaneet tapaa kuunnella, mutta täydellistivät musiikin ytimen, sävyjen ja tunteiden kokemisen.
 
Buffalo 32s DACin kanssa kävi näin. Heti DIY projektin päätyttyä kuuntelin musiikkia ensimmäisen mahdollisuuden tullen 12-15 tuntia putkeen, sen kummemmin miettimättä, että pitäisikö jotain olla eri tavalla. Tokihan siinä aluksi yritti performanssia testailla juuri rakennetulla laitteella, mutta musiikki vei mukanaan niissäkin biiseissä, niin ei sitten enää jaksanut särmätä. Mätsäsi ilmeisen hyvin kuuloanturieni kanssa.
 
Olo- eli kuunteluhuoneen järjestäminen uudelleen. Parissa edellisessä sijoittelussa oli aina jokin osa äänessä, joka häiritsi. Nyt löyty kaapeille paikat, ja musiikki soi.
 
E-merkkisen etupään kuuleminen ensimmäisen kerran avasi taivaan mulle samoin kuin H-merkkisten pönttöjen kuuleminen myöhemmin. Noilla on ihan sama mitä ja minkälaatuisena laittaa soimaan, aina toimii :).
 
Ongelmani on että en ikinä ole osannut kuunnella analyyttisesti, siis tavalla jossa voidaan kuuntelun jälkeen todeta että 3,2kHz kohdalla on pieni korostuma.
Lähinnä siis olen hakenut esityksellistä eheyttä, tilaa, läsnäoloa, sävyjä, tulkintaa, emootiota äänestä.
Siinä vaiheessa kun kaksi ensimmäistä on kohdallaan pääsen rauhassa kuuntelemaan noita muita.
Musiikin kuunteluni ei ole mitään erityisten kilahdusten bongaamista, mutta nuo kilahdukset kiinnostavat minua musiikin rytmisen rakenteen luojina.
Toistuuko kilahdus, kuinka usein, mitä muu bändi tekee silloin? Siis esityksen aksentteja ja painotuksia.
Tai saatan kiinnittää hetkellisesti huomiota johonkin tiettyyn kuvioon jollain instrumentilla. Ihastella miten laulun sanoituksen tunnelmaa korostetaan orkestraation jousien pienoisella värinällä.

Tätä musiikin kuuntelu on minulle parhaimmillaan. Ei bongata eri suunnista tulevia ääniä vaan sitä miten ne muodostavat kokonaisuuden.
Jaa milloin tämä alkoi, se on tullut hiljalleen, pala kerrallaan, isoimmat palat ovat Accun vahvistin ja kaiuttimien nykyinen sijoittelu.

Seuraavaksi parasta kuuntelussa on se kun pitää esim. astioiden tiskaamiselta siirtyä olohuoneeseen soittamaan hetkeksi ilmabassoa/rumpua tms.

Välillä tosin kuunnellessa miettii miksi jotkin äänet on pitänyt miksata kiinni kaiuttimiin...
 
Olen ilmeisesti purjehtinut hifi-taivaltani onnellisten tähtien alla, sillä en muista omistaneeni koskaan laitteistoa, jonka kanssa olisin vain analysoinut ääntä enkä nauttinut musiikkia. Laitteeni eivät ole koskaan olleet mitään hupputasoa eivätkä ole sitä nytkään, mutta puutteet eivät ole olleet sellaisia, että ne olisivat vieneet nautinnon musiikista tai estäneet siihen keskittymistä.

:) v-a
 
Kuuntelin taannoin musiikkia yhden viikonlopun nadin halpis cd-soittimella. Tämä oli hintaluokassaan varmasti parhaita laitteita ja monessa yhteydessä hyväksi todettu malli. Odotukset olivat siis varsin korkealla halvasta hinnasta huolimatta. Laite osoittautui varsin neutraaliksi yleissoittimeksi joka tietyntyyppisillä levyillä soi ihan mukaansatempaavasti. Itse musiikkiin keskittyminen oli jotenkin helpompaa kuin omalla referenssisoittimellani (nyt jälkeenpäin ymmärrän että miksi). Karu totuus kuitenkin paljastui aina kun lautaselle heitti jotain laadukkaampaa matskua. Verho tuli eteen eikä yksityiskohtia pystynyt enää erottamaan. Tilavaikutelma osittain hävisi. Yläpään raakuus häiritsi. Ei innostanut enää kuuntelemaan, virheet ja puutteet olivat sen verran pahoja. Ymmärrän sen että soitin oli halpa, eikä siihen hintaan voi kaikkea saada. Mutta jäin miettimään tuota musiikin toimivuutta ja kuunneltavuutta, vaikka toistossa oli puutteita. Toivon mukaan malliston seuraava malli tekee jo asioita paremmin eikä hukkaa niin paljon oleellista informaatiota. Silloin voin itsekin harkita sen hankkimista vaikka kakkossoittimeksi.
 
Back
Ylös