Ongelmani on että en ikinä ole osannut kuunnella analyyttisesti, siis tavalla jossa voidaan kuuntelun jälkeen todeta että 3,2kHz kohdalla on pieni korostuma.
Lähinnä siis olen hakenut esityksellistä eheyttä, tilaa, läsnäoloa, sävyjä, tulkintaa, emootiota äänestä.
Siinä vaiheessa kun kaksi ensimmäistä on kohdallaan pääsen rauhassa kuuntelemaan noita muita.
Musiikin kuunteluni ei ole mitään erityisten kilahdusten bongaamista, mutta nuo kilahdukset kiinnostavat minua musiikin rytmisen rakenteen luojina.
Toistuuko kilahdus, kuinka usein, mitä muu bändi tekee silloin? Siis esityksen aksentteja ja painotuksia.
Tai saatan kiinnittää hetkellisesti huomiota johonkin tiettyyn kuvioon jollain instrumentilla. Ihastella miten laulun sanoituksen tunnelmaa korostetaan orkestraation jousien pienoisella värinällä.
Tätä musiikin kuuntelu on minulle parhaimmillaan. Ei bongata eri suunnista tulevia ääniä vaan sitä miten ne muodostavat kokonaisuuden.
Jaa milloin tämä alkoi, se on tullut hiljalleen, pala kerrallaan, isoimmat palat ovat Accun vahvistin ja kaiuttimien nykyinen sijoittelu.
Seuraavaksi parasta kuuntelussa on se kun pitää esim. astioiden tiskaamiselta siirtyä olohuoneeseen soittamaan hetkeksi ilmabassoa/rumpua tms.
Välillä tosin kuunnellessa miettii miksi jotkin äänet on pitänyt miksata kiinni kaiuttimiin...