Äänenvoimakkuus, tehontarve (se teoreettiseenkin sortuva ketju)

[terae]

Melkein kirjottelin jo vastausta tonne väärälle alueelle, vaan ehdinpäs korjata virheeni.

3 dB (noin tuplateho) on aika iso määrä lisää tehoa äänenpaineeseen, mutta silti ihminen kuulee/havaitsee äänenvoimakkuuden varsinaisesti nouseen noin 10 dB lisäyksellä eli muistikuvani mukaan kyseeseen tulee dB-asteikolla karkeasti 10-kertanen teho.

Näinpä esimerkiksi 100W:stä (sata Wattia) todellista tehoa olisi seuraava täysillä luukuttaessa kunnolla voimakkuuden lisääntymisenä kuultava teholuokka noin 1000W (tuhat Wattia) luokkaa laskennallisesti logaritmisella desibeliasteikolla ja sillä keskimääräisellä faktalla että ihmisen kuulo on melko kuuro pienemmille muutoksille ja sopeutuu hetkessä niihin.

dB-asteikko on aika outo hahmottaa ja Watit ei nekään kerro juuri mitään... vaikka 3dB lisä on tehotupla, ei vielä 10dB teholisäkään kuulosta tuplasti kovemmalta ääneltä, vaan on vasta selkeästi havaittavissa äänenpaineen (äänen voimakkuuden) nousuksi. Joillakin taajuusalueilla, joilla ihmisen kuulo on hyvin epäherkkä, tuo tehon tarve verraten kuuloaistimuksen muutoksiin on vielä suurempi, vastaavasti tietenkin herkimmällä alueella saattaa huomata pienempiäkin eroja selkeästi. Helposti todennettavissa vaikkapa miksauspöydässä vääntelemällä +-6dB nappuloita, jolloin on helpompi huomata +6dB asennosta muutos 0-asentoon kuin 0-asennosta muutos +6dB asentoon. Teholisä triplatehona (+6dB eli 4-kertainen teho) ei välttämättä ole millään tapaa huomattavissa vaikkapa bassoilla, jos ei esim vahvistimet kyykähdä siinä kohden ja särökäyttäytyminen muutu radikaalisti, tule hurjaa huoneen tuottamaa teholisää bassokuminana tms...

Ihminen siis aistii hyvin epätarkasti ja huonosti tehon lisäystä, sen sijaan tehon vähenemistä aistii hyvinkin paljon helpommin. Näin siinä tapauksessa että tehon lisääntymiseen ei kytkeydy sitä ja sen huomaamista huomattavasti voimistavia tekijöitä, kuten erilaisia huoneresonansseja ja mahdollisesti laitteiston toiminnan muutoksia äärirajoilla.

Ps. desibeli-aiheinen linkki: http://www.aanipaa.tamk.fi/voima_1.htm

Korjatkaa asiavirheeni, jos niitä on, myöhemmässä ketjussa - pyydän.

 

[jjahifi]

Ihminen siis aistii hyvin epätarkasti ja huonosti tehon lisäystä, sen sijaan tehon vähenemistä aistii hyvinkin paljon helpommin. Näin siinä tapauksessa että tehon lisääntymiseen ei kytkeydy sitä ja sen huomaamista huomattavasti voimistavia tekijöitä, kuten erilaisia huoneresonansseja ja mahdollisesti laitteiston toiminnan muutoksia äärirajoilla.

Yksi hauska piirre tuohon voimakkuuden aistimiseen liittyy. Kannattaa kokeilla esimerkiksi kahden identtisen soittimen vertailemista siten, että mittarilla säätää äänenpaineen toisen soittimen tapauksessa vaikkapa noin 1db suuremmaksi kuin toisella. Suuremmaksi säädetty kuulostaa selvästi tarkemmalta ja paremmalta... Siksi mahdollisimman saman äänenpaineen käyttö vertailussa on aika lailla oleellinen juttu.

t. jjahifi

 

[Pesonen]

3 dB (noin tuplateho) on aika iso määrä lisää tehoa äänenpaineeseen, mutta silti ihminen kuulee/havaitsee äänenvoimakkuuden varsinaisesti nouseen noin 10 dB lisäyksellä eli muistikuvani mukaan kyseeseen tulee dB-asteikolla karkeasti 10-kertanen teho.

Korjataan nyt kun pyydettiin. Sähkötehon tuplautuminen vastaa kolmea desibeliwattia, mutta ihmisen kuuloaistin kannalta äänenvoimakkuuden tuplautuminen (kokeellisesti määriteltynä) edellyttää noin 10 desibelin voimakkuuden kasvattamista. Tosin JJ tuossa totesikin että pienet erot kuullaan helposti äänenlaadullisina eroina. Osittain tästä syystä myös pienitehoiset vahvistimet (ilman erittäin herkkiä kaiuttimia) jäävät voimakkuutta nostettaessa selvästi isompien jalkoihin jo ennen leikkautumista.

Lisätään tähän nyt vielä, että ihminen toki havaitsee hyvin pieniä äänenvoimakkuuden muutoksia. Esimerkiksi 0,1 dB muutos on useimpien henkilöiden kohdalla havaittavissa. Olet ilmeisesti sotkenut eri tietolähteitä keskenään ajattelematta niitä tarkemmin?

 

[K J Manner]

Ihminen siis aistii hyvin epätarkasti ja huonosti tehon lisäystä, sen sijaan tehon vähenemistä aistii hyvinkin paljon helpommin.

Tätä jo korjattiinkin. Tarkoitat ilmiselvästi vain sitä, että kuulo adaptoituu tiettyyn äänenpaineeseen. Se adaptoituu myös äänenpaineen vähenemiseen, mutta hitaammin. Tehoa vähennettäessä on siis ikäänkuin osin kuuro tovin. Tuo tovi on sitä pitempi, mitä pitempään kovassa äänenpaineessa on oltu.

Kun vähennetään äänenpainetta aina hiljaisemmaksi, tulee hyvin selväksi myös kuulon heikko toiminta ja herkkyys matalille äänille (myös korkeille - "loudness-ilmiö").

 

[Littunatelkkari]

3 dB (noin tuplateho) on aika iso määrä lisää tehoa äänenpaineeseen...

On se sillä lailla paljon, että se riittää toisille radioasemille koko ohjelman lähettämiseen ; )

-128-

 

[terae]

Korjataan nyt kun pyydettiin. Sähkötehon tuplautuminen vastaa kolmea desibeliwattia, mutta ihmisen kuuloaistin kannalta äänenvoimakkuuden tuplautuminen (kokeellisesti määriteltynä) edellyttää noin 10 desibelin voimakkuuden kasvattamista. Tosin JJ tuossa totesikin että pienet erot kuullaan helposti äänenlaadullisina eroina. Osittain tästä syystä myös pienitehoiset vahvistimet (ilman erittäin herkkiä kaiuttimia) jäävät voimakkuutta nostettaessa selvästi isompien jalkoihin jo ennen leikkautumista.

Lisätään tähän nyt vielä, että ihminen toki havaitsee hyvin pieniä äänenvoimakkuuden muutoksia. Esimerkiksi 0,1 dB muutos on useimpien henkilöiden kohdalla havaittavissa. Olet ilmeisesti sotkenut eri tietolähteitä keskenään ajattelematta niitä tarkemmin?

Eli todetaan näillä perustein asian olevan hieman eri kahdelta erilaiselta kannalta lähestyessä;

case 1 - pohditaan miten pelkkä teholisäys vaikuttaa (ketjun lähtökohta):
- enemmän äänenpainetta
- tuplateholla siis noin 3dB lisä, havaittavissa mahdollisesti äänen ominaisuuksien muutoksena, ei niinkään paineen lisänä
- enemmän lisää tehoa, 10x teholisällä jo huomaa äänenpaineenkin kasvavan havaittavasti nk. tuplautuminen, mikä ei toki hitaasti tehoa nostaessa tunnu oikeastaan missään, kun kuulo ehtii adaptoitua

case 2 - pohditaan miten tehonlisäys vaikuttaa kuuloaistimukseen kokonaisuutena:
- äänestä tulee helposti isommilla tehoilla selkeämmän tai muutoin paremman kuulonen, pieninä lisäyksinä annosteltuna
- ihminen aistii jopa 0,1dB eroja, vaikka ei niihin varsinaisesti ajatustasolla reagoisi ja yhdistäisi äänenpaineeseen

Ja sitten vielä jonkinlaista yhteenvetoa tähänastisesta:
Ensiksikin, puhuttiin nyt hieman eri lähtökohdista osin, muistelen esitelleeni kytköksen toisen ketjun viesteihin joissa puheeksi tuli lähinnä silkka Watti-lisäys ja sen merkitys (äänenpaineen lisänä, maksimipaineiden 3dB lisänä). Tämä nyt ei ole niin oleellista, tässä tuli jo paljon kaikenlaista "hyvä tietää ja sisäistää" -materiaalia esille.

Kiitoksia Jani näistä korjauksista.

Desibelistä yleistä tietoa sen perusteella mitä olen lueskellut:
Skalaari yksikkö, joka vertailee suureiden suhteita logaritmisella asteikolla.
Desibeli (dB) = 10*10-kantanen logaritmi mittatehon suhteesta vertailutehoon.

Desibeliasteikko kuulon kannalta perustuu asteikkoon jossa 0dB vastaa kuulokynnystä ja 110dB on jotakuinkin ihmisen kirjaimellinen kipuraja. Itselläni taisi olla viimeisessä mittauksessa pari vuotta sitten herkimmällä alueella noin 0,5dB vaimenema vertailutasoon nähden, mikä ei siis ole juuri mitään kuulon kannalta.

Lisäpohdintoja:
Käsittääkseni sähkösuureena dB-asteikolla tehon lisäys ja sen suhde dB-asteikolla kuultavaan asteikkoon on lineaarinen, näinpä 3dB lisä Watteihin = kaksinkertainen teho vertailukohtaan nähden = 3dB kuultavaa äänenpainetta lisää. Niinpä ei ole turhaan tarvetta ilmaista hienosti näiden olevan eri asia, kun +3dB (+3dBu, +3dBW, riippuen missä kohden laitteistoa) = +3dB kuultavaa äänenpainetta, vaikka se ei kuulohavaintona olekaan kaksinkertaiseksi voimistumiseksi havaittavissa vaan sitä vastaa kokeellisesti osoitettuna noin +10dB samalla asteikolla, ihmisen korvan ja aivojen toiminnan luonteen vuoksi? Ihmisen kuulon kannalta äänenvoimakkuuden tuplautuminen on siis sama kuin selkeästi kuulohavainnosta ajatustasolla voimakkuuden lisäykseksi havaittava määrä, noin kymmenkertainen teholisä millä ei ole varsinaisesti tekemistä mittatulosten ja asteikkojen lineaarisuuden kannalta, vaan kyse on lähinnä lisähuomiosta joka tulee ottaa huomioon kun pohditaan eri seikkojen vaikutusta käytännön tasolla.

Teoriassa siis ihmisen kuulolle tuplateho = +10dB, kuulohavaintoon perustuen. Laitteistotasolla se tarkoittaa että tarvitsee irroittaa vertailukohtaan nähden 10-kertainen teho (+10dBW), jolloin jos 100W vahvistin tuntuu kovin pieneltä niin tarvitaan jo 1000W (1kW) vahvistin korvaajaksi - mikäli todella kyse on vain tästä maksimitehosta. Siinä ei ole vielä merkitystä edes sillä, vaikka 100W ei irrotettaisi kuin max 80W ja tällöin 1kW vahvistimesta vain 800W - silloin pysytään suunnilleen samoilla kohdin vahvistimen toimintaa ja ne vastaavat myös dB-asteikolla toisiaan. Vertailukohteen lähtötasolla kun ei ole merkitystä puhuessa dB-lisäyksistä tai vähennyksistä.

Jos ja kun ihminen reagoikin 0,1dB eroihinkin siinä samalla, voidaan ehkä todeta ettei ne maksimitehot kuitenkaan ole se tärkein asia. Etenkään kun niiden kasvattaminen ei ole mielekkyyden rajoissa kotona, lähes jokainen transistorivahvistin antaa nykyisin noin 100W ja siitä seuraava askel lähentelisi jo 1000W reserviä tai yli... Toisaalta eihän siitä nyt ole haittaa kuin kukkarolle, jos siirtää asteikon lähtemään eri kohdasta ja hankkii vaikkapa 400-800W vahvistimen - kuka käskee luukuttaa täysillä ja voihan se optimaalinen toiminta löytyä juuri sopivalta kuunteluvoimakkuudelta?

Kaikkiaan pohdin siis mielekkyyttä ja sitä mitä vain brutaali teholisä tuo...ja toisaalta onko kyse puhtaasti tehon lisästä puhuttaessa sittenkin oikeasti jostakin ihan muusta, kun se teholisäys mikä tulee kyseeseen (esim. 100W + 100W = 200W) ei korreloi juurikaan siihen ettäkö sitä pitäisi sillä tavoin aistia...

 

[Pesonen]

- tuplateholla siis noin 3dB lisä, havaittavissa mahdollisesti äänen ominaisuuksien muutoksena, ei niinkään paineen lisänä
- enemmän lisää tehoa, 10x teholisällä jo huomaa äänenpaineenkin kasvavan havaittavasti nk. tuplautuminen, mikä ei toki hitaasti tehoa nostaessa tunnu oikeastaan missään, kun kuulo ehtii adaptoitua

Nyt menee vieläkin vähän väärin. Tuplateholla saadaan toki 3dB lisäys myös äänenpaineeseen, joka myös kuuluu selkeästi äänenpaineen muutoksena. Äänenpaineen kaksinkertaistuminen on jo todella suuri hyppäys. Kun puhutaan useista desibeleistä ei ehkä kannata puhua korvan adaptoitumisesta, koska kyse on kuitenkin musiikista, joka useimmiten sisältää huomattavia voimakkuusvaihteluita sellaisenaan.

- ihminen aistii jopa 0,1dB eroja, vaikka ei niihin varsinaisesti ajatustasolla reagoisi ja yhdistäisi äänenpaineeseen

Ei desibelin kymmenyksiä ei havaita äänenpaineen muutoksina, mutta kokenut kuuntelija toki osaa yhdistää ilmiön siihen.

Käsittääkseni sähkösuureena dB-asteikolla tehon lisäys ja sen suhde dB-asteikolla kuultavaan asteikkoon on lineaarinen, näinpä 3dB lisä Watteihin = kaksinkertainen teho vertailukohtaan nähden = 3dB kuultavaa äänenpainetta lisää.

Ei aivan lineaarinen, vaan riippuvainen taajuudesta.

Jos ja kun ihminen reagoikin 0,1dB eroihinkin siinä samalla, voidaan ehkä todeta ettei ne maksimitehot kuitenkaan ole se tärkein asia. Etenkään kun niiden kasvattaminen ei ole mielekkyyden rajoissa kotona, lähes jokainen transistorivahvistin antaa nykyisin noin 100W ja siitä seuraava askel lähentelisi jo 1000W reserviä tai yli...

Mielekkyys riippuu täysin olosuhteista ja käytetyistä kaiuttimista. Akustoitu tila syö helposti useita desibelejä, ja käytännössä tuplaa vaadittavan vahvistintehon. Jos kuunnellaan kompressoitua musiikkia pärjätään hyvin pienillä teholukemilla, klassisen musiikin suhteen tilanne on aivan toinen. On täysin eri asia pyrkiä kuuloaistin kannalta tuplaäänenvoimakkuuteen kuin sähköisellä signaalilla varmistaa riittävä yliohjausvara. Tätä asiaa et ilmeisesti päätelmässäsi ole sisäistänyt. Kuunteluvoimakkuus valitaan poikkeuksetta muulla perusteella kuin käytetyn vahvistimen antotehon mukaan. Lähtökohtaisesti tehoa on kuitenkin oltava tarpeeksi, jotta signaali pysyy puhtaana ja kaiuttimet kunnossa. Äänenlaadun kannalta asia on hieman erilainen. Suuritehoinen vahvistin (hyvin toteutettuna) mahdollistaa äänenlaadullisesti lineaarisemman toiminta-alueen käytön halutulla tehoalueella. Esimerkiksi 100 W ja 200 W päätettä vertaillessa se +3 dB yliohjausvara jää usein kokonaan käyttämättä. Ja tässä ei vielä huomioida edes sitä, että kaiutin ei ole resistiivinen kuorma. Asiaa sotkee vielä sekin, että kaikki samantehoiset vahvistimet eivät ole äänenlaadullisesti samanarvoisia keskenään.

 

[Toisinkuulija]

Ja tässä tullaan aktiivisen systeemin mielekkyyteen.

Teho kaiuttimessa hukkuu usein pahasti passiiviseen jakosuotimeen.

Usein aktiivisesti ohjattu kaiutin tarvitsee vain murto-osan tehosta samaan
äänenpaineeseen. Näin selvitään huomattavasti pienemmillä vahvistimilla.

Muistaakseni Linn suhteutti aiemman aktiivisuotimensa (Aktiv Crossover) manuaalissa omaan
Keltik huippukajariinsa, että vastaavaan äänenpaineeseen, joka saatiin
sata wattisilla päätteillä (3 kpl), olisi tarvittu tuhat wattinen pääte
passiiviajossa.

Kokoäänialueen kaiutin siis hyötyy juuri samasta ilmiöstä ja siksi pieniwattisten
vahvistinten käyttäjät varmasti tykkäävät niistä.

Ossi

 

[Toisinkuulija]

Suuremmaksi säädetty kuulostaa selvästi tarkemmalta ja paremmalta... Siksi mahdollisimman saman äänenpaineen käyttö vertailussa on aika lailla oleellinen juttu.

t. jjahifi

Se riippuu siitä, mitä kuuntelee arviointiperusteena.

Jos kuuntelet "tarkkuutta ja paremmuutta", saattaapi noin ollakin.
Samoin, jos kuuntelet "sävyjä" tai "ärsyttävyyksiä".

Mutta jos kuuntelet ammattimaisemmin musiikin rakenteiden toistumista, nuottien ulostuloa
ja ajoituksia, ei volyymillä olekaan juuri minkäänlaista merkitystä. Kunhan kaikki kuuluu.
Siinä Tune demmin salaisuus juuri onkin. Edes tilalla ei ole sen enempää
merkitystä, kuin mitä tilan ominaisuudet merkitsevät itse musiikin rakenteiden toistumiseen.
Ei eri kajareilla, ei eri vahvistimilla... Kaikki ovat vertailukelpoisia sellaisenaan.

Ossi

 

[jjahifi]

Teho kaiuttimessa hukkuu usein pahasti passiiviseen jakosuotimeen.

Koska tässä ketjussa saa olla teoriaa, niin teeppä meille tietämättömille pieni laskelma siitä mihin se teho oikeasti häviää...

t. jjahifi

 

[punssi]

Joopa joo, ihan en purematta tuota niele.Tarkoittaako Ossi kenties tehon polttamista vastuksiin vai mitä?

 

[Pesonen]

Jos esimerkiksi diskanttielementin herkkyys joudutaan tasaamaan keskiäänisen kanssa, niin siinä tyypillisesti käytetään vastusjakoa. Ilmeisesti aika usein tähän myös joudutaan (DIY-ammattilaiset voivat kertoa tarkemmin, minähän en tästä oikeasti mitään tiedä). Jos herkkyyttä alennetaan vaikkapa 2 dBV niin hukkaanhan sitä tehoa tosiaan menee. Toinen mikä varmaankin hukkaa tehoa on kolmitiekaiuttimissa käytetyt isot sarjakelat. Niissä kun tuppaa olemaan sitä lankaa sen verran että resistanssiakin löytyy jo kohtuullisesti. En rupea laskemaan mikä todellinen vaikutus on, koska minulla ei satu olemaan yhtään käytännön esimerkkiä käsillä. Joku DIY-harrastaja voinee auttaa tässäkin. Vai pystyykö nuo näkemään jo WinISD:n simuloinneista suoraan? Oleellinen etu tehontarpeen suhteen aktiivikaiuttimilla on eri alueiden vahvistus erikseen. Siis siitä kun sen diskanttia ohjaavan signaalin ei enää tarvitse ratsastella hurjasti amplitudia syövän bassosignaalin aallonharjoilla...

 

[punssi]

Aktiivisissa systeemeissä etuina tulee ykkösenä mieleen elemettikohtaisesti räätälöidyt vahvistimet tai lähinnä niiden elementtien kykyjen mukaan sovitetut vahvistimet.Ei niinkään vastusjaot ja resistanssit.Resistanssit on harvemmin ongelma vaikka niissä siitä hukkaa syntyykin ovat sen verran pieniä ellei vartavasten joku systeemin osanen sitä tarvitse.Pienessä kaksitiessä jossa bassokeskarin herkkyys on pieni,yleensä diskanttia vaimennetaan kuten jo mainitsitkin monesti usemman desibelin.
Mutta jos puhutaan;
Teho kaiuttimessa hukkuu usein pahasti passiiviseen jakosuotimeen.
Usein aktiivisesti ohjattu kaiutin tarvitsee vain murto-osan tehosta samaan
äänenpaineeseen. Näin selvitään huomattavasti pienemmillä vahvistimilla.
Minä ymmärrän tuon niin että monimutkainen passiivinen jakosuodin jossa muokkauksia täytyy suodon ja halutunlaisen vasteen saamiseksi tehdä, syö hyötyherkkyyttä mikä on tietysti aivan totta mutta niinhän sitä joutuu tekemään aktiivisestikin jos käytetyt elemetit olisivat vastaavanlaiset.Aktiivisuushan ei poista korjausten tarvetta mikäli niitä ilmenee.
Tehoeron ei pitäisi olla edes suuri saman äänenpaineen saadakseen ja eikä varsinkaan murto-osaa.Jos ajatellaan vaikka aktiivisysteemin soivan watilla 90desibelin edestä ja passiivinen 10 watilla saman äänenpaineen saadakseen, pitäisi melkoinen määrä vaimennusta olla passiivissa kaiuttimissa eli hukata suotimen osiin tehoa mikä tarkoittaisi aivan tolkuttomia resistansseja.Vai mitä tässä muuta tarkoitetaan?

Nykyaikana elementtien laatu alkaa olla niin hyvällä tasolla laadun ja herkkyyden suhteen ettei älyttömän monimutkaisia suotimia tarvitse vaan ihan peruskytkennöillä suurinpiirtein pärjää.Niinpä nykytasolla etu aktiivisella, verrattuna passiiviseen systeemiin on huomattavasti kaventunut.

 

[Pesonen]

Aktiivisissa systeemeissä etuina tulee ykkösenä mieleen elemettikohtaisesti räätälöidyt vahvistimet tai lähinnä niiden elementtien kykyjen mukaan sovitetut vahvistimet.

Niin vahvistin voidaan mitoittaa siihen asti mitä elementti kykenee halutuissa rajoissa (särö, äänenpaine..) toistamaan. Muutoinhan aktiivikaiuttimissa käytetään ihan samanlaisia elementtejä kuin passiivikaiuttimissakin. Vahvistin voisi toki olla myös kaistaltaan rajoitettu (ainakin halvempi toteuttaa), mutta en tiedä miten usein näin on käytännössä.

Minä ymmärrän tuon niin että monimutkainen passiivinen jakosuodin jossa muokkauksia täytyy suodon ja halutunlaisen vasteen saamiseksi tehdä, syö hyötyherkkyyttä mikä on tietysti aivan totta mutta niinhän sitä joutuu tekemään aktiivisestikin jos käytetyt elemetit olisivat vastaavanlaiset.

Riippuu mitä halutaan tehdä. Erilaiset hyllykorjaukset kyllä syövät herkkyyttä raskaasti. Imupiiri tuskin kovin paljoa, eikä ne yksinkertaiset loivat suodotkaan komponenttitasolla paljoa tehoa hukkaa. Murto-osa vahvistintehosta on tietysti liioittelua, mutta ajatus sinänsä on ok.

Aktiivisuushan ei poista korjausten tarvetta mikäli niitä ilmenee.

Ei, mutta korjauksen ei tarvitse kuluttaa lainkaan vahvistimen tehoa. Se voi jossain tapauksessa jopa vähentää tehontarvetta. Erikoistapauksissa lisätäkin, mm. dipolikorjaus.

 

[Toisinkuulija]

Kaiutinelementit eivät yleensä myöskään ole ns. vaikea kuorma. Se on se jakosuodin siellä.

Linnin aiemmassa Aktiv jakosuotimessa myös suotimen oma gain lisäys +5dB tietenkin
vähensi vahvistimen tehontarvetta ja ehkä sisältyi tuohon vertaukseen.

Ossi

 

[terae]

Kaiutinelementit eivät yleensä myöskään ole ns. vaikea kuorma. Se on se jakosuodin siellä.

Linnin aiemmassa Aktiv jakosuotimessa myös suotimen oma gain lisäys +5dB tietenkin
vähensi vahvistimen tehontarvetta ja ehkä sisältyi tuohon vertaukseen.

Ossi

Sinäänsä merkityksetön seikka, professional laitteissa on useimmiten +4dBu lähtötaso. Se tarkoittaa noin 1,22V jännitettä. Kuluttajalaitteissa vastaava lähtötaso on tavanomaisesti jotakin -20dBu ja 0dBu väliltä, esimerkiksi noin 0,7V. On voitu katsoa että yleisesti sen ajan laitteissa oli niin matala lähtötaso, että sitä on syytä nostaa 5dB pääteasteille, saadakseen mielekkäästi käsiteltävän signaalin. Tai sitten Linnillä on tavanomaista matalampi lähtötaso esiasteilla, minkä mielekkyyttä en kyllä ymmärtäisi (häiriöiden vuoksi, korkeampi signaalitaso on aina myös korkeammalla kaapeliin induktoituvia häiriötasoja).

Päätteissä yleensä on kompensointisäätö eli halvimmillaan pelkät säätöpotikat joilla voidaan vaimentaa (passiivivaimennus) liian korkea lähtötaso sopivaksi, nykyisin usein voi myös nostaa (aktiivinen etuaste integroituna) liian matalan taso korkeammaksi ja täten riittäväksi ilman että tavitsee aiheuttaa yliohjaus jo etuasteessa joissakin erikoistapauksissa.

 

[Toisinkuulija]

Ei se ilmeisesti heijasta matalaa lähtöä lähteistä, vaan luullakseni se on ollut
design suotimen vahvistinosassa, jotta on saatu mukavasti dippisäädöt
tason stemmaamiseksi eri jakoalueiden välille. Siis luulisin näin.

Uudemmissa versioissa valmistaja tekee asian toisin, sillä suodinkortit
pannaan monikanavapäätteiden sisään ja päätteen jokaisen kanavan
gainia voidaan säätää takalevystä. Kaikki on siis yhdessä boksissa.

Ossi

 

[Korva]

Yksi hauska piirre tuohon voimakkuuden aistimiseen liittyy. Kannattaa kokeilla esimerkiksi kahden identtisen soittimen vertailemista siten, että mittarilla säätää äänenpaineen toisen soittimen tapauksessa vaikkapa noin 1db suuremmaksi kuin toisella. Suuremmaksi säädetty kuulostaa selvästi tarkemmalta ja paremmalta... Siksi mahdollisimman saman äänenpaineen käyttö vertailussa on aika lailla oleellinen juttu.

t. jjahifi

Jos sopii, kirjoitan vaikkapa tähän vähän vanhempaan ketjuun. Tuossa lainauksessa mainittu asiahan lienee aika tuttu harrastajille. Lueskelin toisessa ketjussa linkitettyä kirjoitusta, jossa tuttuun ja mielestäni oikeaan tapaan korostettiin setin kykyä toistaa hyvin ja kuullostaa hyvältä eri desibelimäärillä. Kuitenkin toisaalta meille on tuttua myös esim. messuilta ja muutenkin eri demoista aika reippaanlainen volyyminkäyttö ja desibelimäärien kohoaminen. Mitä tärkeitä toisto-ominaisuuksia kovaa soittaminen mielestänne tarkemmin ottaen mahdollisesti peittää alleen, sellaisia toisto-ominaisuuksia, jotka olisi hyödyllistä kuulla ja tiedostaa?

 

[Legis]

Mitä tärkeitä toisto-ominaisuuksia kovaa soittaminen mielestänne tarkemmin ottaen mahdollisesti peittää alleen, sellaisia toisto-ominaisuuksia, jotka olisi hyödyllistä kuulla ja tiedostaa?

Riippuu kuinka puuroksi ääni menee kovempaa kuunnellessa. Ei kovempi vola ainakaan minusta välttämättä peitä sinällään mitään jos laitteisto ja huone vaan toimii ao. volalla eikä olla liikaa korvia tai itsessään ilmaa säröttävällä volalla. Mutta esim. se toimiiko systeemi ja huone hyvin myös hiljaa kuunnellessa selviää vain kuuntelemalla hiljaa.