Kuinka paljon ajattelette itse äänitettä, tekotapaa, äänitystilaa jne. kun analysoitte laitteistojenne äänikuvia ? Paljonko ajattelette, että esim. perus rock/pop levyllä X on ajateltu äänikuvan piirtymistä kotilaitteistoissa ? Monilla on hienoja ideoita miten oman laitteiston äänikuvat kuuluisivat tulla esiin, mutta vastaako se levyä ? Vielä sama asia korostuu, kun puhutaan äänikuvan korkeudesta ja syvyydestä.
Omasta levyhyllystä löytyy sellaisia levyjä, joiden sisällöt/tekotavat tunnen niin tarkkaan, että voin sanoa hyvinkin millaisia äänikuvia levyillä on haettu.
Karrikoituja esimerkkejä:
1. Kirkossa äänitetty mieskuoro: jokaisen henkilön sijainti tarkkaan harkittu laulajan äänen perusteella, tarkka äänikuva hyvinkin tärkeä asia, ja tuotu hvyinkin tarkasti myös levylle.
2. Suuremman budjetin rock levy: Hyvät studio olosuhteet. Levy sisältää myös klassisia instrumentteja, jotka on käyty äänittämässä täysin eri tilassa, jotta klassisten instrumenttien avarampi ääni saadaan paremmin esiin. Tällöin äänen aukeaminen tilaan on tärkeää, mutta varsinainen soundstage on studio-henkilöiden käsissä.
3. Pienemmän budjetin rock-heavy levy: Äänitys tilat lievästi akustoidut koti-studio olosuhteet ja musiikki tyyli suoraviivaista garage rockia, jossa ei millään tasolla ole pyritty mihinkään viimeisen päälle puhtaaseen ääneen, saatikka äänikuviin. Tärkein asia on saada kappaleiden "fiilis" välittymään kuulijalle.
Myös soolo-artistin lauluääni on vaikea. Omasta lähipiiristä ei vielä(työn alla) löydy tämän tyylistä artistia, jotta voisi tarkalleen sanoa miten TÄMÄ levy on tehty, mutta yleensä noiden artistien äänet tuodaan kaiken päälle esille ja siten, että artistin ääni tulee "joka suunnasta", ja musiikki lähinnä taustalla.
---
http://www.6moons.com/ramef/9.html
Loistava artikkeli studio vs. hifi äänikuvat.
---
"the audiophile is seeking to add to his musical experience, enhancing and broadening the musical soundstage often beyond the intent of the original recording."
"As mentioned above, the engineer does not want his soundstage to be overly live or reverberant. It could prevent him from hearing -- or interpreting correctly -- certain musical and aural nuances of the performance."
Tässä ne kaksi kohtaa mihin perustan oman näkemykseni asiasta, eli äänikuvan tulisi olla "liioittelematon". Tarkasti toistavalla laitteistolla äänikuvat avautuvat lähes itsestään, kun taas tietyiltä levyiltä niitä on turha edes hakea. Liian suuri äänikuva karsii omasta mielestä toistosta muita osia.
Jokaisen on löydettävä se oma tapa jolla nauttia musiikista, enkä yhtään tuomitse niitä, jotka haluavat laitteistollaan suuren soundstagen aina. Minulla on ääni-ihanteet selvillä mutta laitteistoja ei tunnu löytyvän. (mutta siitä tulee lähipäivinä uusi topic
)