C-Kasetti formaattina ja harrastuksena. Kaikkea siihen liittyvää tänne... :)

rare sanoi:
Onko kenelläkään tietoa Akain, ainakin 70 luvun malleissa käyttämästä A.D.R. system -järjestelmästä? Komeasti sitä etupaneeleissaan Dolbyn logon vieressä mainostivat mutta sen toiminta on jäänyt ainakin itselleni hämärän peittoon. Jonkinlainen särönpoistopiiiri se ilmeisesti on mutta miten se toimii ja onko Dolbyyn kytköksissä? Joskus yritin sitä selvitellä mutta ei oikein auennut.
Napsauta laajentaaksesi...
Se oli myös lyhenteellä A.D.R.S. (S="system). Se on melko tarkkaan sama kuin Tandbergin DynEQ, joka äänityksessä muuttaa aktiivisesti ekvalisointia musiikin sisällön (korkeat äänet) mukaan.

Muistetaan, että AKAI oli Tanbergin kanssa yhteistyössä 60-/70-luvuilla. Akain ristikenttäesimagnetointi ("cross-field" = x-field) oli Tandbergin keksimä, joka oli myös joissakin Tandbergin nauhureissa käytössä.

akai-adr-system_79432-650x875.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Mielenkiintoista uutta tietoa. Miksiköhän siitä luovuttiin? En ainakaan muista uudemmissa laitteissa sitä etupaneelissa mainostetun.
 
Veikkaan, että äänipäiden ja nauhapigmenttien kehitys (mm. Type II nauhat) olivat syynä ainakin ristikenttäesimagnetoinnista luopumiseen. Systeemi oli kömpelökin, kun nauhan selkäpuolelle nojasi liikkuvan varren päässä oleva ylimääräinen esimagnetointipää.

Tandbergilla DynEQ menestyi hyvin ja jatkoi NADien tekniikassa aina 90-luvulle. Vähän mysteeri, kuinka NAD pääsi kiinni Tandbergin patentteihin. Niiden NADien etuluukussa lukee selvällä norjankielellä DynEQ 😁
 
Näissä kasettinauhureissa on jokin toisenlainen systeemi käytössä. "Focused field".
Se varsinainen ristikenttäjärjestelmä taitaa olla vain kelakoneissa.
 

Liitteet

  • 20210416_221545.jpg
    20210416_221545.jpg
    101,3 KB · Katsottu: 8
agfanauhat_isuni.jpg

Märkäkorva taas irtopähkäilee, viikkoon ketjua lukematta.

Taannoin ketjussa taas kerran mollasin Agfan nauhamalleja, ferrojaan. Agfan Ferrocolor, sehän oli 70-luvun jälkipuoliskolla surkeinta, mitä tuli tunnettujen brändien budjettinauhoihin. Alleen ei enää päässyt edes Scotchin edullisin ferronauha.

Agfan Ferrocoloria C60+6 muistaakseni myytiin 3 kasetin satsina 10 markalla, ja noita sai jopa Ärrältä. Kasettietikettien värit olivat sininen, vihreä ja viininpunainen, joka viimemainittu itseasiassa oli stydin värinen. Agfan Ferrocoloreita sen parikymmentä erehdyin ostamaan, ja noille nauhoittelin Ylen radio-ohjelmia sekä huonosti kuuluvia ulkomaisia radioasemia. Erehdyin myös nauhoittamaan kolme LP-levyä. Lienee sanomattakin selvää, että äänentoistosta on turha enää rapiat 40 vuoden jälkeen puhua, noiden kolmen älppärikopsun kohdalla.

Mutta oli Agfalla ensiluokkaisiakin nauhamalleja. Agfan ferrokromimalli Carat tuli markkinaan jo 70-luvun puolivälissä. Kokemillani pieksi Agfan silloisen krominauhan. Vuonna 1978 Agfalta ilmestyi premium-luokan kromivastaava Superchrom. Ja tuo oli helekutin tasokas krominauha. Tallennusjäljeltään aivan pärjäsi Basfin, Maxellin, Sonyn ja TDK:n parhaille kromimalleille.

Yli 40 vuoden iässäkin, Agfan nauhamalleille Carat ja Superchrom tekemäni albumitallenteet yhä soivat hienon hifisti. Agfan kärkimallien kasettimekanismi ei ollut yhtä luotettava ja vakaa kuin olivat etenkin Sonyn ja TDK:n kasettimekanismit. Mainitsemissani Agfan nauhamalleissa kummassakin oli kyseenalainen Security Mechanism.

-ilkka
 
Pitkästä aikaa cd:ltä musiikkia kasetille. Tällä viikolla alkanut kesäautokausi nostaa taas äänitysintoa. Tällä viikolla huolsin loppuun myös pari DD:tä, jotka jääneet vähemmälle huomiolle kokoelmassa hieman mystisempien vikojen takia.

31F4C2F6-FEBC-417C-943C-BFBC7B0133E3.jpeg
 
rare sanoi:
Onko kenelläkään tietoa Akain, ainakin 70 luvun malleissa käyttämästä A.D.R. system -järjestelmästä? Komeasti sitä etupaneeleissaan Dolbyn logon vieressä mainostivat mutta sen toiminta on jäänyt ainakin itselleni hämärän peittoon. Jonkinlainen särönpoistopiiiri se ilmeisesti on mutta miten se toimii ja onko Dolbyyn kytköksissä? Joskus yritin sitä selvitellä mutta ei oikein auennut.
Napsauta laajentaaksesi...
Yritin kaivella tietoa Tekniikan Maailmoista, ja haku palautti laajan artikkelin numerosta 11/1975, jossa aihetta sivuttiin. Neljän aukeaman juttu
"Hi-Fi -järjestelmän kuopus kasettidekki"
"Tavallaan kohinan vaimentamiseen vaikuttavat ns. särönvaimennusmenetelmät, jotka sallivat hyvin paljon suuremman signaalivoimakkuuden äänittämisen kuin ilman niitä. Ajatus perustuu siihen että musiikin keskimääräinen sisältö on suhteellisen tasapaksua, siinä esiintyy vain hetkellisesti hyvin voimakkaita piikkejä. Jos nuo piikit äänitetään hiljaisempina kuin ne pitäisi, voidaan keskimääräistä äänitystasoa nostaa, jolloin seurauksena on keskimääräisen signaalikohinasuhteen paraneminen. Tästä toimintatavasta käytetään hyvin sekalaisia nimityksiä: ADR (Automatic Distrotion Reduction, Akai), Level Limiter (Pioneer) ym., mutta aina on kuitenkin kyse voimakkaimpien äänihuippujen vaimentamisesta"

Mielestäni tuo on kuitenkin ollut hieman kyseenalainen ratkaisu sillä kuvattu toimintatapahan kaventaa tavallaan dynamiikkaa vaikka toisessa vaakakupissa onkin parantunut (keskimääräinen) häiriöetäisyys ja pienentynyt särö (koska signaalihuiput on vaimennettu).
Noin minä ainakin lukemani ymmärsin... Ja taas tuli lisää kirjaviisautta, uutta oli tämä minullekin. Olisiko nauhojen ja äänipäätekniikan kehittyminen tehnyt ko. järjestelmät lopulta tarpeettomiksi?

Varhaisin viittaus tuohon oli mainoksessa vuodelta 1973. Akai GXC-46D:
"3 rautaista etua samassa kasettinauhurissa: 1. Akain GX-äänipää jossa 10 vuoden kulumattomuustakuu. 2. Dolby kohinan vaimennus ja 3. ADR automaattinen särönpoisto" ... Kromidioksidinauhalla taajuusaluetta luvattiin jopa lukemaan 18000Hz.

Vuonna 1976 mallissa GXC-325D puhutaan jo kolmesta GX-äänipäästä, kaksoisakselivedosta... Akai taisi ainakin 70-luvun puolivälissä kulkea kehityksen etunenässä, em. artikkelissa oli luettelo Suomessa tuolloin markkinoilla olleista dekeistä suoritusarvoineen ja vain parhaat Sonyt ja Technicsit olivat suunnilleen samalla viivalla. Esim. kaksoisakseliveto oli tarjolla vain Tandbergilla ja Sonylla, Technicsiltä löytyi jo suoravetoa.
"Erityisratkaisuin on muutamiin kalliisiin kasettidekkeihin saatu mahtumaan erilliset äänipäät - esim. Nakamichi 1000:een - mutta tämäkin dekki maksaa Suomeen tuotuna noin 10000 markkaa, mikä on monien mielestä aivan liikaa"
 
Viimeksi muokattu:
Eikös tuo kuullosta pitkälti dbx:n toimintaperiaatteelta?
Ainakin olettaen että käänteisfunktio on käytössä toistossa.
 
^ ^^ A.D.R.:n ja DynEQ:n, eikä sen puoleen HX-Pro:nkaan, vaikutus häiriöetäisyyteen ei ole järisyttävän suuri, ehkä pari dB. Käsittääkseni kaikilla noilla on ensisijaisesti pyritty vaikuttamaan c-kasetin suurimpaan ongelmaan eli korkeiden äänien toistokykyyn. Kaikista suurimman hyödyn sekä kohinanpoiston että korkeiden äänien toiston kannalta antavat kehittyneemmät kohinanpoistojärjestelmät alkaen Dolby-C, jonka "spectral skewing" laskostaa enkoodauksessa korkeimpia ääniä alaspäin ja nostaa dekoodauksessa takaisin. Dolby-B ei tätä ominaisuutta vielä sisällä (katso kuvassa).

Äänipäiden kehittelyllä, esim. juurikin Akain gx-päät, on varmasti ollut edullinen vaikutuksensa, koska ns. äänipääsaturaation taso on saatu loitommaksi.

lossy-page1-400px-Dolby_B-C_Noise_Analysis_Res_Lo.tif.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Allaoleva vertailu on juuri tehty omalla Pioneer CT-979 dekillä, jossa on HX-Pro erikseen poiskytkettävissä. Pesässä on tavanomainen ferronauha (Maxell UR), ja dekin omilta mittareilta seuraten on äänitetty reilusti punaisille ( +8dB) . Pystyasteikko kuvassa näyttää suhteellisen ( ei absoluuttisen) dB-eron. Huomion arvoista on, että korkeiden äänien tallentumisen ja toiston näkökulmasta Dolby-C kannattaa olla käytössä.

Dolby-C_and_HX-Pro.jpg
 
Viimeksi muokattu:
^ Saisiko kyseisen grafiikan tehtyä jollain laitteella jossa olisi Dolby S? Eli verrattaisiin off/B/C/S toisiinsa.
Minua kiinnostaisi myös Pioneer XD-toiminnon vaikutus verrattuna HX Pro:hon, graafisesti esitettynä.
 
Viimeksi muokattu:
^ Sopii kysyä Pioneerilta. Tosin ei ole varmaa, onko mun pinkki kohina aivan optimaalista. Yleensäkin, jos testataan pyyhkäisysignaalilla, tulee suorempia tuloksia, mutta enemmän on puuhaa graafien teossa silloin. Eihän tuokaan 40dB:iin vaimene kuin 3dB. Kyseessä kumminkin perusferro, silläkin voi olla osansa asiassa, ja signaali reilusti yliohjattu. Tuo alapään vaimentuma ei käytännössä ole korvallekaan kiinnostava.
 
Viimeksi muokattu:
Dolby-C vs Dolby-S.jpg

Mulla ei ole kuin neljä jäädytyspaikkaa mittaohjelmassa, niin ensin näytän, että Dolby-C vs Dolby-S ei mainittavaa eroa korkeiden äänien toistossa, eikä teoreettisesti pidäkään olla.

vertailu.jpg

Ja tässä varsinainen vertailu, Pioneer CT-95 ja signaali mittareilla +6 - +8dB, eli reilusti yliohjattu.
- huomion arvoista, että Dolby-B heikentää korkeiden äänien toistoa verrattuna pelkkä HX-Pro. Näin teoreettisesti pitääkin olla.
- Dolby-S on täysin ylivertainen verrattuna muihin. Korkeiden äänien tallentumisen/toiston kannalta Dolby-C/S kannattaa olla käytössä.
 
Viimeksi muokattu:
^^ Ajattelin vaan kun mun dekkivanhukseen mittasit ihan suoran vasteen myös matalilla taajuuksilla. Tarkemmin kun nyt katsoin, niin se olikin tiheämmällä pystyasteikolla.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös