Wimp/Tidal vs Qobuz?

^^

Olen havaitsevani kirjoittelussa ristiretkimäisiä " pyhä sota " piirteitä. Niin, ja jonkin verran myös uskonnollisuuteen liittyvää paatosta kuten myös muiden valintojen jatkuvaa dissaamista, jonka viimeksimainitun koen aika ikäväksi piirteeksi. Motiivinsa kirjoitteluun kullakin.

Soundin arvioinnissa koen ainakin omalta kohdaltani olevan kyseessä illuusiosta. Aika harva lienee ollut studiossa äänityshetkellä ja näin omaisi "oikean" kuulomuistijäljen, johon aivot vertaisivat lp:n,CD:n tai muun lähteen soundia. Ja kun oikeaa kuulomuistijälkeä ei ole niin aivot vertaavat korviin tulevaa soundia kuulijan luomaan illuusioon siitä miltä musiikin pitäisi kuulostaa. Tästä seuraakin sitten se, että esim. Tidal MQA.n jatkuva kivittäminen väärästä äänenlaadusta perustuu, .. : niin mihin "alkuperäiseen / oikeaan lähteeseen / muistijälkeen / " se perustuukaan ? Mikä onkaan se kunkin äänitteen oikea soundi ?

Elämä on kovin raskasta, jos kantaa kovin huolta asioista, joihin itse ei voi vaikuttaa.

Nyt soi Krall / When I look into Your eyes. Tidal Master-tasoisena.

Pertti
 
En kyllä tunnista itseäni edellisestä viestistä. Ylipäätään koko MQA on minulle ihan tutkimaton asia ja nyt vasta ensimmäistä kertaa koko asiaa mietin. Ihmettelen vaan kun MQA ja tietynlainen soundi tuntuvat liittyvän yhteen omien havaintojeni pohjalta.

Harmi kun en ole löytänyt yhtään tuttua levyä, joka olisi sekä flac, että MQA tasoisina Tidalissa. Tidalissa on kyllä ollut jo Wimpin ajoista saakka vaihtelua streamin laadussa, äänellisesti.
 
^Moikka. Ei pertti sinnepäin suuntaa, jos sallit kommentin. Jos yhtään uppoaa, niin voin suositella testaamaan vertailumielessä Tony Allenin Sourcen tai Blakey tribuutin sekä vaikkapa Carla Bleyn Trio Musicin. Viimeisen Masteriin olin niin tyytyväinen, että jätin vinyylin kauppaan.
 
^Moikka. Ei pertti sinnepäin suuntaa, jos sallit kommentin. Jos yhtään uppoaa, niin voin suositella testaamaan vertailumielessä Tony Allenin Sourcen tai Blakey tribuutin sekä vaikkapa Carla Bleyn Trio Musicin. Viimeisen Masteriin olin niin tyytyväinen, että jätin vinyylin kauppaan.
Kiitoksia, täytyypä kokeilla.

Mites minusta tuntuu että ennen Tidalissa oli paljonkin levyjä molemmilla formaateilla. Enää ei meinaa löytyä. Ylipäätään äärimmäisen harvoin tulee katsottua millä formaatilla musa soi. Nyt on tullut seurattua tämän viimeisimmän ihmettelyn ansiosta.

Pitäis kuunnella pelkkää vinskaa...
 
Voisko tuo Tidalin MQAn käyttäminen olla pskn kiillottamis yritys joissain kohdin. Todettu että tää ny kuulostaa niin kauheelta, että vedetääs tuo MQA tähän kohtaan. Saadaan kiillotettua...
Vaikea uskoa että Mastereita jotenkin erikseen muokattaisiin johonkin tiettyyn suuntaan, ehkä kokemasi on enemmänkin toistoketjusi, etenkin DA-muunnoksen ominaisuus käytettäessä korkeampaa näytteenottotaajuutta.
Jos nyt ajatellaan että alkuperäinen studiomaster on HR-materiaalia niin siitä kooderin läpi ajamalla saadaan MQA-tiedosto jossa siis bittejä on hukattu psykoakustisesti valikoiden, aivan kuin mp3 mutta paremmin, kun taas sama masteri CD-tasoiseksi uudelleen näytteistämällä hukkaa myös bittejä mutta toisin kuin MQA, ei mitään harkintaa tai arviointia käyttäen. Kumpi sitten on parempi tapa, vaikuttaa olevan monelle asennekysymys.
Tottakai tiedostan ettei MQA ole tasan sama kuin alkuperäinen studiomaster mutta minulle se on CD-laatua parempi ääninautinto jonka otan ilolla vastaan, miksipä en ottaisi? Jos taas joku tulee tarjoamaan alkuperäistä studiomasteria niin en kyllä sitäkään vieroksuisi. Tidal sellaista ei tarjoa mutta en siitäkään uniani menetä, varsinkaan kun en koe mistään paitsi jääväni.
 
Viimeksi muokattu:
Jäin miettimään mitä tarkoittaa alkuperäinen studiomaster. Ja mistä tiedämme mistä alkuperäistiedostosta MQA-tiedosto on tehty?

Ehkä paree olla vetämättä liian lopullisia johtopäätöksiä. Kuuntelemalla selviää miltä kuulostaa. Pitäydyn kuitenkin havainnossani.
 
Jäin miettimään mitä tarkoittaa alkuperäinen studiomaster. Ja mistä tiedämme mistä alkuperäistiedostosta MQA-tiedosto on tehty?
Eipä sitä voi tietää mutta arvailla voi... Jos äänite on CD:n historian alkuajoilta niin silloin todennäköisesti myös alkuperäinen master on CD. Sitä edeltävältä aikakaudelta analogisilta nauhoilta peräisin olevasta lähteestä. Uudemmat sitten luultavasti digitaalisesta hires masterista.
 
Mielenkiinnosta, miten digitaalinen äänitys tehtiin CD:n alkuaikoina, mikä oli ”master-nauha”, DAT? Ja oliko reso suurempi kuin 16/44?
 
Jäin miettimään mitä tarkoittaa alkuperäinen studiomaster. Ja mistä tiedämme mistä alkuperäistiedostosta MQA-tiedosto on tehty?

Ehkä paree olla vetämättä liian lopullisia johtopäätöksiä. Kuuntelemalla selviää miltä kuulostaa. Pitäydyn kuitenkin havainnossani.
Sitähän me emme tiedä mitä siellä studiossa on puuhasteltu.
Studiomasterilla, minä, tarkoitin että oletettavasti tallenne on jossain high resoluutio muodossa joko alunperin digitaalisena tai sitten joltain analogiselta tallenteelta digitoituna, kuitenkin CD-tasoa korkeampilaatuisena. Toki on joissain tapauksissa mahdollista ettei CD-laatua parempaa versiota ole saatavilla/olemassa mutta silloinhan mitään HR-tiedostoa tai MQA-masteria on ihan turha lähteä tekemään kun kaikki mitä on saadaan siinä CD-tasoisessa flac-tiedostossa streamattua.
 
Mielenkiinnosta, miten digitaalinen äänitys tehtiin CD:n alkuaikoina, mikä oli ”master-nauha”, DAT? Ja oliko reso suurempi kuin 16/44?
Nyt ollaan aika kaukana itse ketjun aiheesta mutta vastaan silti...
Muistaakseni 70-luvulla ainakin Denon käytti digitaalisena massatallennusvälineenä videonauhaa. Resoluutio digituotannon alkupäivinä on mahdollisesti ollut ns CD-laatua 16/44,1 vaatimattomampaa.
 
Tulee vähän sama fiilis kun vinyylejä prässätään alkuperäistä huonommalla soundeilla mutta 180g.
 
Mielenkiinnosta, miten digitaalinen äänitys tehtiin CD:n alkuaikoina, mikä oli ”master-nauha”, DAT? Ja oliko reso suurempi kuin 16/44?
Offtopic / En tiedä, sanon se suoraan :)
Mutta...yhden artistin (Neil Young) kirjoja lukenut ja hän kovasti murehtii näitä saundi ja resoluutio asioita. Sain sen kuvan, että hän aikalailla alkuvaiheessa alkoi käyttää digitaalista tallennusta studiossa, jotain sonyn multitrackkiä, se ainakin oli 16bittinen. Tuon ajan hänen kaikki masterit ovat 16/44.1. Hän, jos joku, olisi kaivanut raidat nykyään uudestaan korkeammalla resolla jos vain mahdollista, kuten hän on tehnyt analogisista nauhoista.
 
Toki on joissain tapauksissa mahdollista ettei CD-laatua parempaa versiota ole saatavilla/olemassa mutta silloinhan mitään HR-tiedostoa tai MQA-masteria on ihan turha lähteä tekemään kun kaikki mitä on saadaan siinä CD-tasoisessa flac-tiedostossa streamattua.
Näin minäkin sen näkisin, mutta CD-laatuisestakin masterista tehtyä MQA:ta löytyy:
 
Tulee vähän sama fiilis kun vinyylejä prässätään alkuperäistä huonommalla soundeilla mutta 180g.
Tuohon pitää sikäli yhtyä että samaa mieltä soundeista (digi?) ja siitä että 180g on hype. Paljon kierrätysvinyyliä (180g) vaiko vähemmän mutta "virgin vinyl", kumpiko oikeasti olisi äänen kannalta parempi, ei tarvitse kauan miettiä.

"Denon's parent company, Nippon Columbia, using Denon equipment, made the first U.S. commercial digital recording, in late 1977."
"Research Laboratory of Japan's NHK broadcast network. Engineers there developed a monophonic PCM audio recorder in
1967, and by 1969 they had a working 2-channel stereo recorder. The NHK system featured a 32kHz sampling rate and 13-bit resolution. It used an industrial helical-scanning videotape recorder as its storage medium"

Jep.
Näin minäkin sen näkisin, mutta CD-laatuisestakin masterista tehtyä MQA:ta löytyy:
Näköjään, kovin hyvin ei selvinnyt mikä tuossa on idea.
 
Viimeksi muokattu:
Näköjään, kovin hyvin ei selvinnyt mikä tuossa on idea.
Niinpä. Nuo MQA-kuviot ovat oma juttunsa, mutta jos haluaa syystä tai toisesta kuunnella normaalia 44.1/16 CD laatutasoa niin se onnistuu kyllä, mutta rajallisesti. Purkamaton MQA striimi on bittisyvyydeltään joko 24 tai 16. Harmi kyllä tätä ei mistään Tidalin omista sovelluksista näe, mutta muilla sovelluksilla ja joillakin verkkosoittimilla kyllä.

24bit MQA ymmärtääkseni sisältää red book CD 16bit datan sellaisenaan. Tällainen soi CD-laadulla, ellei MQA dekooderia ole käytössä tai jos sen ohittaa esim. valitsemalla Tidal hifi laadun masterin sijaan.

16bit MQA on ilman MQA dekoodausta CD:tä huonompi. Jos studiotallenne on 80-luvulta, silloin MQA on hyvällä todennäköisyydellä tehty 44.1/16 masterista. 16bit MQA voi kyllä olla peräisin jostakin muustakin lähdelaadusta.

Mutta jos Tidal säilyy tarjouksineen kilpailijoita halvempana niin tämä on näin normikuuntelijalle - ilman haluja investoida MQA kalustoon yli 500€ - ihan ok. Sillä rahalla tilaa jo vaikka Qobuzin kolmeksi vuodeksi ja pärjää peruslaitteilla.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo mconnect appi näyttää yleensä 44.1/24 tai 48/24, mutta tätä MQA16bit materiaalia löytyy myös. Ellei MQA-lisenssoitua laitetta ole niin ulos saatava taso on siinä tapauksessa sitten kai vain 44.1/13
Tietokoneen appin kautta soittaessa resoluution pitäisi olla 96/24, mutta siitä korkeampaa resoa on MQA:lta saatavilla vain lisenssoidulla raudalla.

Mun dac näyttää kyllä 24bit 96kHz. Mutta ei sen enempää, tuon yli tarvitaan MQA-approved laite.
Näin juuri.
 
Back
Ylös