Käärmeöljyketju - räikeimmät esimerkit

Toisessa ketjussa ei edes sotketa kuuntelua hyvän teoretisoinnin joukkoon.
En tiedä, miksi ylipäätäänkään sotkevat kuuntelua koko hifiharrastukseen. Hifimessuillakin, mikäli sellaisia johonkin maailmanaikaan vielä joskus on, voisi olla pois keskustelua häiritsevä musiikki ja olla esillä vain laitteet, kytkentäkaaviot ja simulaatiot. Tai oikeastaan parempi, jos vain kaksi jälkimmäistä, että voidaan sulkea laitteen ulkonäön vaikutus pois.

Vakavammin puhuen itselläni on sellainen käsitys, että diy-toimijat ja audiovalmistajat (esim. Linn) ainakin väittävät tekevänsä komponenttivalintoja myös kuuntelun perusteella. Olen kylläkin epätekninen ihminen.
 
En tiedä, miksi ylipäätäänkään sotkevat kuuntelua koko hifiharrastukseen. Hifimessuillakin, mikäli sellaisia johonkin maailmanaikaan vielä joskus on, voisi olla pois keskustelua häiritsevä musiikki ja olla esillä vain laitteet, kytkentäkaaviot ja simulaatiot. Tai oikeastaan parempi, jos vain kaksi jälkimmäistä, että voidaan sulkea laitteen ulkonäön vaikutus pois.

Vakavammin puhuen itselläni on sellainen käsitys, että diy-toimijat ja audiovalmistajat ainakin väittävät tekevänsä komponenttivalintoja myös kuuntelun perusteella. Olen kylläkin epätekninen ihminen.
Kyllähn sitä toki voi lähteä jonkun tietyn suosikkikomponentin ympärille jotain rakentamaan. Omissa DIY-harrastuksessa olen mieltynyt Markaudion elementteihin ja niiden ympärille tulee rakenneltua paljonkin asioita kun tietää mitä saa ja ymmärtää mitä elementeiltä on odotettavissa.

Mutta.... Ei se suinkaan tarkoita sitä, että lätkäisen summamutikassa elementin koteloon ja alan kuuntelemaan, että tuliko hyvä. Ennen sitä pistettä tulee tehtyä kymmeniä tunteja ( tai nykyisen FAST-konseptin kaikkien reviisioiden tapauksessa satoja tunteja ) simulointia, suunnittelua, teoreettista pohdintaa jne. Ja nyt puhutaan siis kaiuttimista, jotka ovat huomattavasti elektroniikkaa armollisempia suunnitteluvirheille. Yksi vastus väärässä paikassa kytkentää voi pilata vahvistimen äänen täydellisesti.

Jotenkin tuntuu, että osalla harrastajista on sellainen kummallinen käsitys, että näitä vehkeitä rakennettaisiin jotenkin näppituntumalla. No tosin on sanottava, että kun noita joitain high-end dacien sisuksia on auottu, niin tosiaan tulee paikkapaikoin semmonen fiilis, että niin ne nimeomaan on toteutettu, joka lähinnä on osoitus digivermeiden rubustiudesta, kuin metodin toimivuudesta.
Kukaan ei väsää korkealaatuista A-luokkaista vahvistinta ilman varsin syvällistä ymmärrystä elektroniikasta. Syvällinen ymmärrys elektroniikasta taas tarkoittaa matematiikkaa ja fysiikkaa, vaikka noita toki harva enää paperilla ja laskimella laskeekaan. Kuitenkin jokaisen elektronisen laitteen lähtökohta on PUIMURI eli P=U*I ja U=R*I, vaikka tietokoneet sen siellä simulaattorissa laskevatkin.

On hyvä muistaa, että vaikka kytkentöjä, opareita tai putkia saatetaan vahvistimiin valita "tunnesyistä" 99% lopusta on täysin fysiikan sanelemaa toimintaa, eikä siinä ole lainkaan mahdollisuutta tulkinnalle. Jos suunnittelija kuitenkin näin kuvittelee, niin sitten tulee vaffi joka on kuraksi helposti tunnistettavissa ihan suoraan mittaamalla.
 
^Ja kaikesta tästä huolimatta sunnittelijoilla, etenkin alalla mainetta niittäneille, on sangen paljon toisistaan eroavia näkemyksiä siitä mikä vahvistimen äänenlaadun kannalta on merkitsevää.
 
Ja koodaajilla on kaikilla kovasti eriäviä näkemyksiä siitä miten tietyt asiat koodataan oikein. Silti lopputulos tuottaa hyvin samanlaisen lopputuloksen.

Näitä mielipide-eroja löytyy aina roppakaupalla kaikista aloista, mutta siitä huolimatta lopputulos on usein sama... Ei hifi tässä mitenkään poikkeava ala ole.
 
Ja koodaajilla on kaikilla kovasti eriäviä näkemyksiä siitä miten tietyt asiat koodataan oikein. Silti lopputulos tuottaa hyvin samanlaisen lopputuloksen.

Näitä mielipide-eroja löytyy aina roppakaupalla kaikista aloista, mutta siitä huolimatta lopputulos on usein sama... Ei hifi tässä mitenkään poikkeava ala ole.
Tuo on hyvä pointti. Itse kuitenkin rinnastaisin tätä keskustelua myös jonnekin tieteen filosofian sellaiseen lokeroon, että miten ihmisten havainnointia voi (edes jollain tavalla) yhteismitallisesti tutkia.

Mutta juuri mielipide-erot vs. lopputulos on se syy, miksi omat mieleipiiteet, painotukset ja valinnat voivat olla toistenkin kannalta kiinnostavia, koko ketju. Siksi itse kerron fiiliksiäni laveasti, jotta joku eri mieltä oleva saa siitä kiinni. Tarkoituksenani ei ole väittää olevani oikeassa, vaan kertoa, miksi ajattelen sillä tavalla kun milloinkin ajattelen...
 
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
Tuo on hyvä pointti. Itse kuitenkin rinnastaisin tätä keskustelua myös jonnekin tieteen filosofian sellaiseen lokeroon, että miten ihmisten havainnointia voi (edes jollain tavalla) yhteismitallisesti tutkia.

Oman aistimuksen välittäminen toiselle ihmiselle on itse asiassa mahdotonta. Tarvetta tähän välittämiseen kuitenkin monellakin elämän alueella on ja silloin tulee apuun mahdollisimman tarkka kielellistäminen ja jonkinlaisten asteikkojen rakentelu. Sitten kun tutkitaan suurta joukkoa ihmisiä ja heiltä kysellään saadaan jotain sormituntumaa asiasta, mutta lopultakin jokaisen aistimus on vain hänen omaisuuttaan ja sellaiseksi jää.

Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi:
1. Selän kipumittaukset kipuasteikkoineen. Tietyllä vakiopaineella painetaan jostain kohtaa ja potilas kuvailee annetulla asteikolla kivun määrää. Asteikko loppuu kipuun, joka on 'sietämätön'. Varmasti epätäydellistä mutta minkäs teet, on pakko yrittää.
2. Viininystävien tarinat jossain maistajaisissa. Viinien kuvailuun on kehitetty oma terminologia ja adjektiivijoukko ja sen jälkeen kun kieli on opittu alkaa kielen omaksunut väki kuvailla tiettyä viiniä suurin piirtein samoin sanoin. Tulee mieleen että sellainen se viini sitten varmaankin on vaikka aistimus sinänsä ei välity vaan ainoastaan kielikuva. Onhan se mukavaa maistella viiniä, jossa on sitä 'tallintakuisuutta' ja joka on 'rustiikkinen'
3. Hifiharrastus. Tervetuloa vaan kertomaan minulle kuinka joku setti soi 'ilmavasti'. Kuuloalueeni loppuu noin 10 kHz kohdalla ja ilmavuus asuu sen yläpuolella jossain. Minulta ei kannata kysyä mielipidettä näistä ilmavuusasioista. Jos vahvistin soi 'elävästi' ja 'rytmikkäästi' tunnistan sen mielestäni kyllä, joku toinen ehkä ei. Sitten kielellistän kokemukseni jollekin joka yrittää osaltaan samaa. Kun kerran olemme erilaisia tämän kielen osalta ja aistielimiemme puolesta muutenkin sekä kokemuksenkin puolesta ja suoranaisen taidonkin ehkä seuraa usein pientä erimielisyyttä miten se asia onkaan...
 
Tuo on hyvä pointti. Itse kuitenkin rinnastaisin tätä keskustelua myös jonnekin tieteen filosofian sellaiseen lokeroon, että miten ihmisten havainnointia voi (edes jollain tavalla) yhteismitallisesti tutkia.

Eli kuulo on mahdoton tutkittava ( joka ihmisellä on vielä kaiken lisäksi aika heikko ). Mutta esimerkiksi näköaisti osalta pystytään tekemään varsin tarkkaa tutkimusta siitä, että mikä on näkyvän valon aallonpituuden spektri, millainen on silmän erottelukyky jne.. En kyllä purematta niele tuollaista väitettä....
 
Edelleen puhun havainnoista. Kyllä näköaistissakin on paljon ihmeellisyyksiä, kuten erottelukyvyn ”epäloogisuus”, yksityiskohdat vs. kokonaisuus, aivojen korjaava toiminta, tulkinnat värinäössä. Eivät näkö ja kuulo toisistaan niin kauheasti eroa... Mutta rupeaa menemään vähän OT:ksi tässä ketjussa.
 
Audion laadun arvionnissahan kuuleminen, kuten se esim. audiogrammilla määritellään, ei sinänsä ratkaise sitä, kuuleeko laitteiden välisiä eroja vai ei. Sen määrittelee kuullun ymmärtäminen, eli ihmisen persoona ja koko kokemusmaailma. Tässähän on valtavia yksilöiden välisiä eroja. Tämä tietenkin selittää mm. sen, miksi "käärmeöljyjutut" aiheuttavat osalle suurta intohimoa lytätä ne huuhaaksi, vaikka kokenut hifisti löytää ketjusta paljon kokeilemisen arvosta ja jopa hyväksi todettuja twiikkejä audion laadun parantamiseksi.
 
Jotenkin tuntuu, että osalla harrastajista on sellainen kummallinen käsitys, että näitä vehkeitä rakennettaisiin jotenkin näppituntumalla. ----Kukaan ei väsää korkealaatuista A-luokkaista vahvistinta ilman varsin syvällistä ymmärrystä elektroniikasta.
Jos puhutaan diy-toiminnasta, niin monet varmaan seuraavat esim. nimimerkki Legiksen blogia. Siinä saa käsityksen, mitä osaamista tekniikka vaatii. Itselleni on muodostunut käsitys, että ko. blogissa toiminnan päämäärä ja kriteeri on koko ajan se, miltä laitteet tulevat kuullostamaan, josta lukijakin on voinut saada jotakin käsitystä youtube-videoilta formaatin sallimissa rajoissa. Blogi-isäntä osaa tietenkin kertoa asian parhaiten. Itse iloitsen siitä, että täällä on monia insinöörejä tai vast., jotka hyvin ymmärtävät hifiharrastuksen kokemuksellisen puolen merkityksen.
Toinen omanlaisensa esimerkki alan kokonaislogiikasta, missä tekninen järjestelmä rakennetaan ihmisestä lähtien: Rakennetaan tekninen malli, joka on työkalu tilaäänentoistomenetelmien kehittämisessä ts. mallilla voidaan arvioida menetelmän muutosten vaikutuksia toistetun äänen tilavaikutelmaan. Malli perustuu ihmisen binauraaliseen kuulojärjestelmään (joka sivumennen sanoen on epälineaarinen suodatin): siinä yhdistettiin eri tumakemallien ulostuloista saatavat suuntavihjeet, jotta kokonaisuuden ulostulo vastaa psykoakustista tietoa kuulojärjestelmän toiminnasta. https://www.akustinenseura.fi/wp-content/uploads/2013/08/ap2013_submission_18.pdf

On hyvä muistaa, että vaikka kytkentöjä, opareita tai putkia saatetaan vahvistimiin valita "tunnesyistä" 99% lopusta on täysin fysiikan sanelemaa toimintaa, eikä siinä ole lainkaan mahdollisuutta tulkinnalle.
En tiedä, mitä "tunnesyyt" tarkoittaa. Opareita ja putkia varmaankin harrastajat vaihtelevat insinöörejä myöten siksi, että vaihdon myötä systeemi kuullostaa jonkin verran erilaiselta kuin aiemmin ja siksi, että käytännössä tuo tapahtuu aika vaivattomasti.
Epäteknisenä ihmisenä minulla on käsitys, että tekniikka on 100 %:sti fysiikkaa. Se, miltä hifilaite kuullostaa, eli mitä varten se on rakennettu, arvioidaan 100%:sti koekuuntelussa havainnoimalla.
 
Viimeksi muokattu:
Audion laadun arvionnissahan kuuleminen, kuten se esim. audiogrammilla määritellään, ei sinänsä ratkaise sitä, kuuleeko laitteiden välisiä eroja vai ei. Sen määrittelee kuullun ymmärtäminen, eli ihmisen persoona ja koko kokemusmaailma. Tässähän on valtavia yksilöiden välisiä eroja. Tämä tietenkin selittää mm. sen, miksi "käärmeöljyjutut" aiheuttavat osalle suurta intohimoa lytätä ne huuhaaksi, vaikka kokenut hifisti löytää ketjusta paljon kokeilemisen arvosta ja jopa hyväksi todettuja twiikkejä audion laadun parantamiseksi
Jos tuon tummennetun vaihtaisi ilmaisuun "kuuntelukokemuksen parantamiseksi", niin oisin ihan samaa mieltä. Sitä en taas niele, että esim. joku Schumannin pöristin muuttaa itse audion laatua yhtään mihinkään.
 
Akustisesti läpinäkyvä hifilaite.

Termi nousee esiin keskusteluissa aika ajoin.

Miten voimme todeta että laite on akustisesti läpinäkyvä? Mikä olisi referenssi, tavoite jota kohti suunnistaa? Viisaammat kertokaa.

Akustisesti läpinäkyvä laite tai setti ei ole ajatuksena minulle edes erityisen kiinnostava. Niin kuin useimmille meistä, minullekin on vuosien saatossa rakentunut oma äänentoiston ihanne, jota kohti suunnistan tekemällä valintoja laitteiden, akustiikan, kaapeleiden ja twiikkien parissa. Ihanne rakentuu erilaisista osasista: musiikin draivi, soittimien seurattavuus, äänen luonnollisuus, tilantuntu, musiikin läsnäolon tuntu jne. Näitä äänen osasia yhdistää se, että monia niistä on vaikeata tulkita mittalaitteilla. Itse arvioin niitä omin tuntemuksin. Nyt varmaan monista tuntuu että mennään hifiharrastamisessa heikoille jäille. Ymmärrän.

Tunnistan melko helposti muutamien eri valmistajien tunnussoundin. Havainto lienee peruskauraa monille. Naim soi eri tavalla kuin McIntosh. Regassa on omat hyveensä verrattuna Bowiin. MBL ja Avantgarde eroavat toisistaan kuin vesisänky ja futon. Vertailua voi jatkaa loputtomiin. On syntynyt koulukuntia merkkien ja tiettyjen soundi-ihanteiden ympärille. Minusta tällainen monimuotoisuus on harrastusta rikastuttava asia. Soundin värittämisen perusajatuksessa ollaan suorastaan hifiharrastamisen ytimessä. Kyyninen leimaa valmistajan tunnussoundin heikoksi suunnittelun laaduksi. Taas on epäonnistuttu pyrkimyksessä akustiseen läpinäkyvyyteen.

Neutraali ei ole kiinnosta tavoite, kun puhutaan elämän suurista nautinnoista. Mietipä. Valitse ensin asia joka tuottaa sinulle suuren mielihyvän. Kuvittele sitten miltä se tuntuisi koettuna mahdollisimman neutraalisti ja värittymättä. Kiitos, mutta ei kiitos.

Vasta puitteet, tilanne ja tulkinta tekee kokemuksesta elämyksen. Tai lattean. Lopputulos riippuu siitä miten hyvin on settinsä ja huoneensa rakentanut.
 
Tämän ketjun kontekstissa ongelma on valheellisilla väitteillä markkinointi. Jostain syystä hifiin on onnistuttu luomaan markkinat mystiikalle ja esoteerisuudelle, joka on suoranaista huijausta. Se, että eri valmistajilla on ns. talon soundi, tai laite ei toteutukseltaan edes pyri seuraamaan hifin alkuperäistä korkean uskollisuuden (high fidelity) periaatetta ei sinänsä ole väärin kun tehdään sitä, mitä asiakkaat haluavat ostaa. Näiden laitteiden markkinoinnissa on harmittavan usein tapana hyödyntää mielikuvaa, että niissä olisi teknisesti erittäin hyvä suorituskyky ja ylisuunniteltu rakenne kuluja säästämättä, kun todellisuudessa "talon soundi" luodaan nimen omaan teknisen suorituskyvyn kustanuksella ja ylisuunnittelu rajautuu lähinnä koreisiin ulkokuoriin. Pahimmillaan komponentti perustuu puhtaasti odotusten ja mielikuvien aiheuttamaan psykologiseen vaikutukseen.

Sitten kun tällaista laitetta aletaan tarkastelemaan tarkemmin ja huomataan sen tekniset vajavaisuudet, tullaan helposti siihen, että laitetta/merkkiä arvostavat harrastajat kokevat tulleensa loukatuiksi tai nolatuiksi. Minusta tämä pitää käsitellä henkilökohtaisena ja yleisenä asiana erikseen. Se, että raskaan äänentoiston ympärille on päässyt syntymään käärmeöljykauppiaiden markkinat on minusta pelkästään negatiivista. Taas se, että yksittäinen harrastaja rakentaa laitteistonsa itselleen puhtaasti kuulokokemustensa perusteella, vaikka sitten käärmeöljyä nautiskellen, on hänen asiansa. Jos laitteisto tuottaa nautintoa, niin siinä ei ole mitään väärää.

Tämän ketjun tarkoituksena on käsitykseni mukaan nostaa esiin tuotteita, joita markkinoidaan valheellisilla väitteillä ja joiden tekninen toteutus tai toiminta on kyseenalaista. Ylisuunniteltu, luksussegmenttiin sijoitettu, tai muuten vain hinnaltaan korkea laite tai komponentti ei yksin tee siitä käärmeöljyä.
 
Kyllähän hifiharrastuksen kehittyessä myös mieltymykset muuttuvat kun kokemus, tieto ja ymmärrys lisääntyvät. Esim. aiemmin huppuhienosti soinut cd-soiton kuulostaisi nyt melko suttuiselta ja säröiseltä.

Laitevalmistajilla on tietysti omat käsityksensä siitä, miltä hyvän soundin pitää kuulostaa. Se on kaikilla valmistajilla eri ja siitä tulee nämä valmistajakohtaiset ominaissoundit. Variaatiota on niin valtava määrä, että hifiharrajasta eli kuluttaja on yleensä vain vaikeuksissa järkyttävän laajan tarjonnan edessä: mistä lähdetään, mihin pyritään ja millä perusteella.

Kaikkeen markkinointiin liittyy lieveilmiönsä ja nykyään markkinointi lienee hyvin pitkälle mielikuvamarkkinointia. Luodaan brändi ja sitä tuetaan lähinnä mielikuvilla. Kumpi vahvistin kiinnostaa enemmän 1) Tämä vahvistin porautuu ainotlaatuisella tavalla musiikin ytimeen ja tarjoaa unohtumattomia musiikkielmyksiä. 2) tämän vahvistimen särö on 00000000000000,1%? Käärmeöljyjutut hyödyntävät myös mielikuvia ja audion laadun parantumista perustellaan varsin mielikuvituksellisilla selityksellä. Itse en ole koskaan perehtynyt näihin, vaan omat ajatukseni tuotteesta ratkaistaan koekuutelemalla, ei millään muulla tavalla. Ja mielpiteen syntyminen on riippumaton muiden mielipiteistä tai teknisistä selityksistä.

Tuosta soundin neurtaliuudesta. Itse ainakin ymmärrän, että hifilaitteet eivät ole kitaravahvistimia eivätkä efektilaitteita. Tietinkin on mielyttävää kunnella vähän säröistä ambien-soundia ja suurta stereokuvaa. Mutta mielestäni on vielä miellyttävämpää kuunnella instrumenttien kristallintarkaa,
yksityskohtaista ja helposti seurattavaa musisointia, jokaista soitinta erikseen tai yhdessä, miten vaan. Siinä tuppaa tuo ns. soundi unohtumaan kokonaan, kun hämmästelee virtuoosien käsittämätöntä taituruutta.
 
Kumpi vahvistin kiinnostaa enemmän 1) Tämä vahvistin porautuu ainotlaatuisella tavalla musiikin ytimeen ja tarjoaa unohtumattomia musiikkielmyksiä. 2) tämän vahvistimen särö on 00000000000000,1%?
En tiedä sijoititko pilkun tuohon tarkoituksella vai vahingossa. Kyllähän jälkimmäisestä jää mielikuva, että on teknisesti kova laite.

Alla olevan lehden artikkelissa mainittiin, että ei ole todennäköistä, että 0,01 % säron omaava vahvistin kuulostaa puhtaammalle kuin 0,1 % särön omaava, mutta ainakin se kuulostaa paremmalle markkinointiosastolla.
https://worldradiohistory.com/UK/Wireless-World/80s/Wireless-World-1981-02.pdf (sivu 38.)
 
Jossain vanhassa HIFI-lehdessä testailtiin harmonisen särön kuulokynnyksiä signaalitiehen lisättävällä säädettävällä särögeneraattorilla, ja muistaakseni yli puolen prosentin piti ainakin mennä ennen kuin sokkona kuuntelijat havaistivat edes jotain eroa, ja vasta prosentin paikkeilla koettu muutos alettiin tunnistamaan säröksi.
 
  • Tykkää
Reaktiot: K.K
Oliko ei-maadoitettu Paukkulanka Komparaattori käytössä?
Minun mielestäni se suorastaan tihkui käärmeöljyisenä.
 
Minulle ei ole enää kyseistä lehteä joten en voi tarkistaa, puhtaasti muistikuvien perusteella väittäisin että komparattoria ei ollut, vaan signaalitiellä oli vain kyseinen säädettävä generaattori ja testattiin eri asetuksia muutaman kuuntelijan paneelilla.

Olisikohan ollut peräti niin, että generaattorin rakennusohje löytyy Tee itse Hifi-laitteita -kirjassa.
 
ansuz.jpg

Hifi-ovenkahvako se siinä on?
Ei vaan Ansuz Acoustics resonator:
Sound is movement of air caused by pulsation and vibration of a material. The quality of the sound is determined by the resonance of the given material. Different materials have different resonance characters, why a certain degree of resonance control is to prefer. In the strive for optimizing the quality of sound in a particular direction, resonance control is crucial. Therefor Ansuz has created the Rezonator. This bar provides mechanical grounding and creates a cleaner and more natural environment for your music experience.
 
Hifi-ovenkahvako se siinä on?
Ei vaan Ansuz Acoustics resonator:
Kyllähän nyt resonanssitkin maadottaa pitää? Ehkä tuota resonaatioiden maadoitustankoa saa eri värisinä vaihtoehtoina niin että myös parempi puolisko rauhoittuu ja ymmärtää paremmin hifiharrastuksen edellyttämiä uhrauksia (ts. hifiharrastus aiheuttaa positiivisempia resonansseja)?
 
Back
Ylös