Olen vuosikymmeniä kummastellut näitä ”ei pysy säädöissä” keskusteluja yhden sun toisen soittimen osalta. Jokainen voi tietysti olla mitä mieltä tahansa, mutta suurin keskustelijoiden massa taitaa olla sellaisia henkilöitä, jotka eivät koskaan ole omistaneet soitinta, josta puhuvat. Kyllähän keskustelua on käyty jo 80 luvulta ettei Sondek, Thorens, Michell tai vaikkapa Oracle pysy säädöissä – melkoista tarinaa. Yleensä suurin syy on siinä, ettei soittimen perussäätöjä ole saatu kohdalleen tai on vaan pitänyt heittää peruste sille, miksi soitin tuli vaihdettua. Onhan toki mahdollista, että jouset kuoleutuvat tai että kuminauhat kovettuvat ja soitin näin muuttaa olemustaan – siitähän kannattaakin ottaa stressiä.
Opettelin ensimmäisen kerran GyroDecin säätämisen muistaakseni vuonna 1987 – ensin modifioidulla Rega RB 300 varrella ja sitten SME IV varrella – kuten joku kirjoittikin SME ei välttämättä ole se juttu Michellissä, eikä näin ollut tuolloinkaan. Vaihdoin SME:n tilalle MØRCH:in varren. Menin harmikseni myymään laitteen ja tiedän sen soineen sellaisenaan aina vuoteen 2001, kunnes laite vaihtoi edelleen omistajaa. Jatkosta ei siis tietoa. Pari kertaa kävin vaihtamassa settiin rasian ja useamman kerran laakeriöljyn.
Toinen tarina onkin nämä modifikaatiot, innostuin Michellin jälkeen hankkiman Oraclen ja kuunneltuani aikani tahdoin jotain lisää. Meni pää sen verran sekaisin, että teetin välirunkoon demppimodit ja vaihdoin SME IV malliin V. Puoli vuotta meni siinä ”tikitysta ja ding dingä” kuunnellessa, olihan se tarkka vaan jokin häiritsi kaiken aikaa. Melkoinen urakka oli purkaa nuo dempit pois, mutta se kannatti. Tajusin vasta nyt, mikä oli Oraclen sointimaailma ja soittimen luonne. Sehän svengasi ihan kivasti, oli musikaalinen ja rytmikäs. Ei muuta kuin peli myyntiin. Hah, siitähän sai nyt vähemmän kuin mitä olisi saanut modattuna – ostajilla tuntui olevan tweak-maku suussa. Siinä meni monia vuosia Regojen kanssa ihmetellessä, Roy Gandyn kanssa oli sen verran hauska tehdä yhteistyötä.
No, tämähän ei jäänyt tähän – lukuisia soittimia tuli matkalla kuunneltua, kaikkihan ne ovat omalta osaltaan mainioita, jokaisessa oma luonteensa. Olin 90-luvun lopussa Brightonissa kapakassa hifituttujen kanssa ja ystäväni kaiutinsuunnittelija, joka silloin jo Celestionilla totesi, että huomenna tulet meille kuuntelemaan Michell GyroDecia. Harmaan aamun jälkeen singahdimme ottamaan savut perin englantilaisesta setistä. Tulin siihen tulokseen, että nyt on pakko ostaa taas Michell. Niinhän siinä sitten kävi, ostin 2004 Vähän erikoisemman version Michellin GyroDecista ja kasailin sen rauhassa skottivarrella. Olen viime vuodet keskittynyt lähinnä hyviin nauhoituksiin ja loistaviin prässeihin – musiikkia kuunnellen, ilman muuta. Öljyt tulee vaihdettua kerran vuodessa ja siinä samalla normaalia laajempi puhdistus. Rasian vaihdon yhteydessä tulee tehtyä muutamat säätökokeilut, jotta soittimen saa toimimaan valitun rasian kanssa korvaani miellyttävästi. Tätäkään ei tarvitsisi periaatteessa ihmetellä, jos pitäisi rasian aina samana.
Yhteenvetona, voihan se olla, että ikääntyvä korvani ei vaan kuule, että soitin muuttuu, mutta sen voin todeta, etten luule, että se muuttuu tai karkaa säädöistään. Soittimien modaus – juu, aina muuttuu ääni, vaan paraneeko laatu, ei ainakaan silloin kun alkuperäinen filosofia vaihtuu toiseksi.
No, kuka tykkää mistäkin – en haluaisi ikinä pyrkiä vaikuttamaan kenenkään makuasioihin, sillä jotkuthan tykkäävät jopa hapansilakasta.
Mukavaa ja musikaalista kesää kaikille.