Tuorein Hifimaailma-lehti

^Tuossa on pointtinsa. Etenkin tuo viivotinjuttu on naurettava, mutta totta.

Minusta kuitenkin esim. Stereophilen linja, jossa subjektiivisen arvion lisäksi myös mitataan on ihan toimiva.

Ja itseasiassa jopa hauskaa lukea niitä valmistajien itkupotkuraivareita, jos perinpohjaiset mittaukset osoittavat suunnittelun heikkoudet. Ja vice versa kiva lukea, kun mittaukset osoittavat valmistajan sanoilla olevan katetta. Useinhan mittauksissa ja kuuntelussa löytävät kiinnostavia korrelaatioita.

Pitäisikin taas tilata tuo lehti.
 
Ja itseasiassa jopa hauskaa lukea niitä valmistajien itkupotkuraivareita, jos perinpohjaiset mittaukset osoittavat suunnittelun heikkoudet. Ja vice versa kiva lukea, kun mittaukset osoittavat valmistajan sanoilla olevan katetta. Useinhan mittauksissa ja kuuntelussa löytävät kiinnostavia korrelaatioita.

Pitäisikin taas tilata tuo lehti.
Joskus lehden mittauksissa voi myös olla huomattamista tai mittaustapa on muuten vaan erilainen kuin valmistajalla.

Asiakaskohtaisten integroitujen piirien testit pitää mennä asiakkaan määrittelemistä testeistä läpi. Jos eivät mene, niin valmistaja korjaa tuotteen ja tarvittaessa yhdenmukaista tuotantotestausmenetelmänsä asiakkaan kanssa, tai tiukenta testien hyväksyntärajoja.
Onkohan ammattiaudiopuolella yhtään niin isoa asiakasta, joka voisi sanella valmistajalle speksejä tai tuotannon toleransseja toleransseja?
 
Viimeksi muokattu:
Kaksosen Sepolle tiedoksi että sekä Cenya Signature että Supreme mitataan Hifimaailma-lehden toimesta. Eronen haki alkuviikosta molemmat, tosin yhden kpl kumpaakin.
Eli eihän sitä esim. äänikuvallisia finenssejä ilmeisesti ole mahdollista mitata, kun niihin testeihin ”riittää” 1kpl kaiutin.
Olipa muuten hyvä lehti! Kiitos asianosaisille tekijöille!
 
Ja itseasiassa jopa hauskaa lukea niitä valmistajien itkupotkuraivareita, jos perinpohjaiset mittaukset osoittavat suunnittelun heikkoudet. Ja vice versa kiva lukea, kun mittaukset osoittavat valmistajan sanoilla olevan katetta. Useinhan mittauksissa ja kuuntelussa löytävät kiinnostavia korrelaatioita.

Pitäisikin taas tilata tuo lehti.

Ei tuo minusta hauskaa ole. Mittauksista näkee kuinka 'yleispätevä' toistin on, vaikka pelkkä taajusvaste ei paljoa kerro niin mittaukset eri kulmiin kertoo kuinka hallittu suuntaavuus on saavutettu ja tehovasteesta voi päätellä jotta missä kohtaa kuumotta, tai kuinka hyvin sitten onkaan onnistuttu tuonkin suhteen.

SE että kaiuttimen mittaukset eivät anna odottaa sijoituksen ja musiikkigenren suhteen yleispätevää lopputulosta, ei suoraan tarkoita sitä että kaiutin olisi täysin epäonnistunut. Jollakin sijoituksella sopivassa tilassa, akustiikassa, kykenevällä vahvistimella kaiutin voi tuottaa mielyttävämmän ja kuuntelunautintoa tarjoavan toiston kuin mittautuva veljensä.

Itse katselen noita mittauksia siksi etten jaksa ylettömästi harrastaa, ei ole halua/varaa ostaa kallista elektroniikkaa ja hyvin mittautuvalla kaiuttimella saavutetaan tiettyä yleispätevyyttä vaikka kaiutin ei koukuttasikaan syventäviin arvosteluihin, punaviinitermein kaikkein herkimpien sävyjen toistajaksi.
 
Vain uusinta lehteä koskevaa kirjoittelua tähän osioon, kiitos.

Mittauksia yms. koskeva yleinen keskustelu HH:n palstan puolelle.

Yst,
Toimitus
 
^Tuossa on pointtinsa. Etenkin tuo viivotinjuttu on naurettava, mutta totta.

Minusta kuitenkin esim. Stereophilen linja, jossa subjektiivisen arvion lisäksi myös mitataan on ihan toimiva.
Olen tästä samaa mieltä, ja se on jopa lehdelle kannattavaa. Siis luoda jotain lisäarvoa sitä ostavalle asiakkaalle. Helpottaa yleensä lehden myyntiä. :)
 
Olen tästä samaa mieltä, ja se on jopa lehdelle kannattavaa. Siis luoda jotain lisäarvoa sitä ostavalle asiakkaalle. Helpottaa yleensä lehden myyntiä. :)
Näin toivomme :).

Mikäli lehdessä olisi vain mittaukset yhdellä sivulla ja valmistajan promokuvat toisella, niin tuskin levikki siitä ainakaan kasvaisi. Tuskin Playboytakaan kukaan olisi tilannut, mikäli se olisi ollut statistiikkaa alusasujen tai uimapukujen kangasmateriaaleista tai niiden teoreettisista ominaisuuksista ilman mitään muuta (muistutan mielensäpahoittajia siitä, että PB sisälsi alkuaikoina erittäin laadukkaiden ja hyvällä maulla toteutettujen kuvien ja kansitaiteen lisäksi asiasisältöä) :cool:(y).
 
Viimeksi muokattu:
Olipas todella mielenkiintoinen ja hauskaa hifinippelitietoa ja historiaa sisältävä raportti / kirja-arvio teoksesta Näkymättömyysviitta (Gei Fei). Juttu avaa aasialaista harrastuskulttuuria mukavasti. Lukekaahan kaikki kenellä uusin numero käsillä.
 
Olipas todella mielenkiintoinen ja hauskaa hifinippelitietoa ja historiaa sisältävä raportti / kirja-arvio teoksesta Näkymättömyysviitta (Gei Fei). Juttu avaa aasialaista harrastuskulttuuria mukavasti. Lukekaahan kaikki kenellä uusin numero käsillä.

Tännekin tipahti. Täytyy huomenna opiskella jos ei mitään muuta ilmaannu.
 
Hyvä lehti kaikenkaikkiaan ja kiitokset vielä Penaudio- mittauksista. Lippulaivoista en mittauksia kaipaakaan luetun perusteella, en myöskään ole toden näköisesti varsinaista kohderyhmää, valmistajan toisaalla antamat mittaukset riittävät ihan hyvin.
 
Olipas todella mielenkiintoinen ja hauskaa hifinippelitietoa ja historiaa sisältävä raportti / kirja-arvio teoksesta Näkymättömyysviitta (Gei Fei). Juttu avaa aasialaista harrastuskulttuuria mukavasti. Lukekaahan kaikki kenellä uusin numero käsillä.
Mukava juttu. Kiinassakin on kaikenlaista harrastamista. Jokuvuosi sitten Pekingissä törmäsin paikkaan missä oli joku 12 kuunteluhuonetta. Taisin etsiä jotain eksoottisempaa kaapelia ja siitä tämä harharetki. Paikka oli ihan pikkukujalla ja keskellä ei mitään. Näillä ei ollut edes web sivuja. Löytyi parasta mitä rahalla saa: Boulder, B&W Nautilus, Marten, Avantgarde, Naim, Focal, Wilson, Kharma, McIntosh, Sonus Faber, Dartzeel, Magico ja tätärataa... Kaikkea edes muista enään mutta hyvinkin kattava kattaus "TOP 10" seteistä mitä maailmalta löytyy. Tämän lisäksi varmaan kaikenkaikkiaan >150 kaiutinta. Omistaja esitteli ja demosi mielellään. Ensimmäinen ajatus poistuessani oli: "no niin, sitten ei tarvitse muissa hifikaupoissa käydäkkään".
 
Itseä jäi hiukan kummastuttamaan Penaudio Kareliassa tuo yläbassojen kumeus, jonka jokainen kuuntelija jollain tasolla kuuli. Jos kaiuttimet maksaa lähes 85000eur, niin eikö tuohon rahaan voisi saada jumpperilla valittava bassotason määrä painottuen ylempiin bassoihin? Tuo ylemmän basson korostus ei taida olla mikään harvinainen juttu dipolibassoissa. Oletan ainakin, että tuon tason high-end seteissä ei välttis ole dsp:tä millä lanailla vasteita.
 
Olipas todella mielenkiintoinen ja hauskaa hifinippelitietoa ja historiaa sisältävä raportti / kirja-arvio teoksesta Näkymättömyysviitta (Gei Fei). Juttu avaa aasialaista harrastuskulttuuria mukavasti. Lukekaahan kaikki kenellä uusin numero käsillä.
Mulla on tässä pöydällä juuri odottamassa lukemisen aloittamista kyseinen kirja.
 
Itseä jäi hiukan kummastuttamaan Penaudio Kareliassa tuo yläbassojen kumeus, jonka jokainen kuuntelija jollain tasolla kuuli. Jos kaiuttimet maksaa lähes 85000eur, niin eikö tuohon rahaan voisi saada jumpperilla valittava bassotason määrä painottuen ylempiin bassoihin? Tuo ylemmän basson korostus ei taida olla mikään harvinainen juttu dipolibassoissa. Oletan ainakin, että tuon tason high-end seteissä ei välttis ole dsp:tä millä lanailla vasteita.
Eikös Penttilä hienosäädä kaiuttimensa korvakuulolla. Jospa tuo on tekijänsä näkemys hyvästä soundista. Tietääkseni monissa lippulaivoissa on ns. talon soundi.
 
Eikös Penttilä hienosäädä kaiuttimensa korvakuulolla. Jospa tuo on tekijänsä näkemys hyvästä soundista. Tietääkseni monissa lippulaivoissa on ns. talon soundi.
Näin se varmaankin on. Oikeastaan taidetaan yllättävän monikin kaiutin hienosäätää kuuntelemalla. Mittaukset on usein lähtökohta.Tuon takia joissain kaiuttimissa onkin 2-3db hienosäätö bassoille, 1-2db säätöä diskantille. Ja toisaalta.. tiedän ihan kokemuksesta, että dipolissa/kardioidissa pieni korostuma ei välttämättä kuullosta läheskään niin pahalta kuin koteloidussa kaiuttimessa.
 
Kaipaako kukaan muu hieman syvemmälle meneviä juttuja kuin mitä Hifimaailma nyt tarjoaa? Kovin kauan ei mene aikaa niin lehden on lukenut läpi. Usein tuntuu siltä, että esimerkiksi kuuntelukuvaukset jäävät hyvin lyhyiksi.

Nyt hyvä stoori oli Eräpuun pienestä laajakaistasta tehty kirjoitus, vaikka tuote ei sinänsä minua kiinnostakaan. Luin jutun mielelläni ja siitä jäi hyvä fiilis.

Hyvin mielenkiintoinen oli juttu Penaudion massiivisesta uutuuskaiuttimesta, harmi että homma juostiin aika nopeasti läpi. B&W:n langattomista kaiuttimista riitti asiaa sivun verran enemmän. Dynaudion pikkukaiuttimen juttuun käytettiin sivuja yhtä paljon kuin Penaudion juttuun. Kuvat tosin veivät Dynaudion saamasta tilasta suurimman osan.

Striimerijutussa ei äänenlaatuasioita käsitelty lainkaan. Ei itse striimerin eikä dacin osalta. Nyt nousi mieleeni negatiivisessa mielessä vanha Hifi-lehti, jossa jutut olivat usein tuote- ja ominaisuuslistauksia.

Pro-jectin levysoitinesivahvistimen jutussa oli hyvin tekstiä ja kuulokokemuksia, mutta niitä ei verrattu mihinkään toiseen laitteeseen. Olisi ollut kiva tietää mikä oli referenssi, ja kumpi sitten oli parempi. Hyvistä kuvista plussaa.

Toiveeni voisi summata ehkä seuraavasti: vähemmän tuote-esittelyjä, enemmän varsinaisia testejä kuuntelukokemuksineen. Enemmän tekstiä, vähemmän kuvia.
 
Back
Ylös