Kuopattiinko Ortoperspekta keskeneräisenä?

Tämän talven projekti tulee olemaan SOP ... onhan tuossa pöydän kulmalla jo muutaman viikon ollut Salon toimittama piirikortti.
Putkilla siis mennään ..

Markus Kantola sanoi:

Tämän talven projekti tulee olemaan SOP ... onhan tuossa pöydän kulmalla jo muutaman viikon ollut Salon toimittama piirikortti.
Putkilla siis mennään ..

Napsauta laajentaaksesi...

SOP vaatii asennemuutoksen

Mukava juttu, että muutamat harrastajat alkavat vähitellen kiinnostua SOP-stereosta. Näyttää vahvasti siltä, että innostuneet kaverit ovat perinteisiä putkimiehiä, jotka ovat silloin vanhaan hyvään aikaan kokeilleet Köykän OP-stereoitakin, joten heillä on näiden oikeiden stereoiden perusasiat selvillä. OP-stereosta SOP-stereoon siirtyminen on hyvin luontevaa ja helppoa.

Myös perinteistä kaksikanavaista stereota käyttävien harrastajienkin kannattaisi kokeilla avarasti soivaa SOP-stereota, mutta se vaatisi heiltä melkoisen asennemuutoksen. Sellaiset käsitteet kuin kuuntelukolmio ja spotti ovat SOP-stereoiden käyttäjille aivan tarpeettomia, sillä SOP-stereossa ei ole mitään spottia, jossa kuuntelu olisi nautinnollisinta. Kuuntelukolmiostakaan ei tarvitse välittää mitään, koska musiikki soi luonnollisesti ja avarasti koko kuuntelutilassa. Jo Köykkä yritti aikoinaan opettaa harrastajia käyttämään edistyksellisempää OP-stereota, mutta menestys ei ollut hyvä. Harrastajat pitivät silloinkin parempana kaksikanavaista stereota, koska sitä käytettäessä voitiin leikkiä spoteilla ja kuuntelukolmioilla eli kuuntelu haluttiin tehdä hankalammaksi kuin OP-stereolla.

Olen nyt vajaan vuoden kuunnellut autotallissani SOP-stereota ja olen hyvin tyytyväinen sen avaraan sointiin. SOP-stereo sopii vallan mainiosti taustamusiikin kuunteluun, sillä musiikki soi luonnollisesti koko huonetilassa. Mistään spoteista eikä kuuntelukolmioista tarvitse välittää mitään, joten huonetilassa voi vapaasti tehdä kaikkia hommia missä tahansa, ja koko ajan voi nauttia hyvin toistuvasta musiikista. Kaksikanavaisella stereolla tämä ei ole mahdollista, vaan siinä oikea tunnelma saavutetaan vain spotissa.

Tämä korona-aika on huomattavasti hankaloittanut SOP-stereon esittelyä. Vielä viime talvena oli tarkoitus saada SOP-stereo esittelyyn syksyn 2020 HiFi-messuille, mutta eihän siitä nyt mitään tullut. SOP-stereo olisi nyt teknisesti valmis systeemi, mutta eihän sitä voi nyt isoissa yleisötapahtumissa esitellä, koska niitä ei voida järjestää. SOP-harrastajat taitavat nyt vain työskennellä SOP-säätöyksikköjen kanssa kammioissaan ja suorittavat sitten kotioloissa soittokokeiluja. Kyllähän asia menee silläkin konstilla eteenpäin, mutta olisihan se kunnollinen messuesittely tehokkaampi tapa.

Ensi viikonvaihteessa yksi soitonopettajana toimiva sukulaistyttö saattaa tulla meille kuuntelemaan SOP-stereotani. Keskitymme kuuntelemaan sellaista musiikkia, jossa puhallinsoittimet ovat hyvin esillä. Mukava on saada oikein muusiikin ammattilaisen arvio SOP-stereon avarasointisuudesta. Keskitymme erityisesti arvioimaan sitä, miten luonnollinen tilantuntu kuuntelussa saavutetaan. Olemme tässä jutussa luonnollisesti äänittäjien armoilla. Jos musiikki on huonosti äänitettyä (tila-ääntä ei ole riittävästi), niin eihän sitä SOP-stereollakaan saa nautinnollisesti kuulumaan.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka

Soittotuokio onnistui hyvin

SOP-stereon soittotuokio musiikin ammattilaisen kanssa onnistui ihan mukavasti. Kuunteluissa tulivat esiin juuri ne seikat, jotka olen aiemmin itsekin havainnut ja jotka ovat SOP-stereossa paremmalla mallilla kuin tavallisessa 2-kanavaisessa stereossa. Keskityimme kuuntelemaan puhallinsoittimia ja erityisesti vaskipuhaltimia, sillä sukulaistyttöni opettaa konservatoriossa käyrätorvensoittoa.

Kuuntelusession aikana tuli selvästi ilmi, että puhallinsoittimia ei saa tavallisella 2-kanavaisella stereolla kuulumaan riittävän avarasti. Jo Köykkä aikanaan mainosti OP-stereon avaraa sointia, mutta ei hän saanut suuria massoja mukaansa. Ihmiset pitivät silloinkin parempana 2-kanavaisen stereon ping-pong sointia, jossa sopivalla äänitystekniikalla pystyttiin tallennus suorittamaan niin, että soittimet tuntuivat kuuluvan selkeästi eri suunnista. Tilantuntua ja avarasointisuutta ei silloin kauheasti arvostettu.

Toinen seikka, joka tuli esiin kuuntelusession aikana oli se, että musiikin ammattilaisen mielestä SOP-stereo toisti myös rummut ja muut lyömäsoittimet paljon 2-kanavaista stereota luonnollisemmin, vaikka kaiuttimieni taajuustoisto oli vain 100 Hz - 10 kHz. Kaiuttimeni eivät siis toista kunnolla alle 100 Hz taajuuksia, mutta siltikin myös patarumpu tuntuu soivan muhevammin kuin 2-kanavaisessa stereossa. Tämä johtuu siitä, että rumpujen lyöntiääni sisältää melkoisen suuriakin taajuuksia, jotka kuuluvat keskikaiuttimien lisäksi jotenkin korostetusti myös sivukaiuttimista. Tällöin rummut tuntuvat soivan paljon täyteläisemmin, vaikka rumpukalvon matala perustaajuus toistuisikin vähän heikommin. Bassotoisto tuntuisi silloin olevan kokonaisuutena huomattavasti parempi, mitä kaiuttimien bassotoisto edellyttäisi.

Kuuntelimme välillä myös niin, että sivukaiuttimet olivat kokonaan pois päältä eli kuuntelimme pelkästään L- ja R-kanavan summasignaalia keskikaiuttimesta. Sukulaistyttöni mielestä toisto oli silloin aivan kauhea ja tunkkainen, joten ääni tuntui tulevan jostakin siivouskomerosta. Kun sitten sivukaiuttimet laitettiin kesken soiton päälle, niin kertaheitolla lennähdettiinkin avarasointiseen konserttisaliin. Totesin silloin, että nykyisin valtaosalla ihmisistä on tapana kuunnella tukahtunutta ääntä vain kahdesta kaiuttimesta eli kahdesta siivouskomerosta, jolloin oikea avarasointinen stereoääni jää heiltä kokonaan kokematta. Jo Köykkä aikoinaan varoitteli harrastajia tästä tukahtuneesta 2-kanava-monosta. Yllättävän sitkeästi ihmiset vieläkin 2-kanavaisia stereolaitteita hankkivat, vaikka niiden toisto-ongelmat ovat jo kauan olleet yleisesti tiedossa.

Tämän kuuntelutuokion jälkeen tuli sellainen ajatus, että jatkossa minun pitäisi hankkia koelaitteistooni laadukkaampi etukaiutin, jonka taajuustoisto olisi luokkaa 30 Hz -15 kHz, mutta sivukaiuttimiin riittää taajuusalueeksi nykyinen 100 Hz - 10 kHz. Itse en enää korkeita ääniä hyvin kuule, mutta nuoremmat kuuntelijat pitäisivät varmasti laajemmasta toistoalueesta, vaikka se ei stereoefektin kannalta tarpeellista olisikaan. DIY-miehillä kaikki asiat tahtovat olla aina vähän keskeneräisiä, joten suppeammallakin toistoalueella voidaan pärjätä vielä pitkäänkin.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka

Uusi kehittyneempi SOP-säätöyksikkö

Olen viimeisten kuukausien aikana melkoisesti soittanut musiikkia SOP-stereolla, joten minulle on tullut jo hyvä käsitys sen käytettävyydestä. Muuten laitteisto toimii hyvin, mutta SOP-säätöyksikköä oli vielä syytä parantaa, jotta käytettävyys tulisi ihan kiitettävälle tasolle. Nyt joulupukkia odotellessa olenkin tehnyt SOP-säätöyksikköön merkittäviä käytettävyyttä parantavia muutoksia, jotka varmasti miellyttävät vaativimpiakin harrastajia.

Tutkimusteni mukaan SOP-stereon toisto on kaikkein luonnollisin, kun tilantunnunsäädin sijoitetaan mahdollisimman lähelle päätemuuntajaa. Tässä viimeisessä mallissa vahvistimet (3 kpl) ovat putkilla toteutettuja SE-vahvistimia. Vahvistimien rakennekin on hieman erikoinen, sillä putket on sijoitettu mahdollisimman lähelle kolmivaiheista päätemuuntajaa. Kaikessa on pyritty siihen, että SOP-stereo toistaisi äänen mahdollisimman luonnonmukaisesti ja viiveettömästi.

Tärkein käytettävyyttä parantava seikka SOP-säätöyksikössä on tilantunnunsäätimen potentiometrin korvaaminen helppokäyttöisemmällä joystickillä. Tutkimuksissani olen todennut, että joystickillä tilantunnun säätäminen optimaaliseksi on helpompaa ja tarkempaa kuin potentiometrillä. Tämän lisäksi joystickillä on myös terveyttä ja hyvinvointia parantavia vaikutuksia. Jos esimerkiksi on illalla soittanut SOP-stereoilla liiallisissa tunnelmissa reipasta musiikkia, niin silloinhan seuraavana aamuna käsissä voi esiintyä lievää tai voimakkaampaakin vapinaa. Kun seuraavana aamuna tarttuu vapisevilla käsillä tilantunnun joystickiin, niin silloin tilantuntuun tulee sellainen akustinen lisävibraato, joka edistää tervehtymisprosessia. Tämä on monesti todettu testisoittojen aikana.

Tämän lyhyen teknisen tiedotteen lopuksi toivottelen kaikille HiFi-harrastajille

https://drive.google.com/file/d/1-0vGZqGxVWtv5wHY2qYVxjF3WjdNHZKD/view?usp=sharing

SOP-uisaa Joulua ja Avarasointista Uutta Vuotta

Kalervo Kuikka

Voiko tällä sysdeemillä kuunnella mitään muuta nautinnollisen muhevasti kuin klassista musiikkia. Miltä sun autotallissa kuulostaa vaikka GnR Appetite For Destruction vuodelta 87?

Janne-ii sanoi:

Voiko tällä sysdeemillä kuunnella mitään muuta nautinnollisen muhevasti kuin klassista musiikkia. Miltä sun autotallissa kuulostaa vaikka GnR Appetite For Destruction vuodelta 87?

Napsauta laajentaaksesi...

Äänitystekniikka ratkaisee kaiken

Tottahan SOP-stereolla voi kuunnella vaikka minkälaista musiikkia, mutta yksi asia pitää kuitenkin olla kunnossa. Musiikki pitää olla äänitetty niin, että tilaääni on oikealla tavalla laitettu purkkiin. Jos äänite on tehty monella mikrofonilla käyttäen lähimikitystä, niin sellaista äänitystä on vaikea (mahdoton) saada soimaan avarasti ja nautinnollisesti. Tilantunnunsäätimellä soittoa ei saada kuntoon, vaan musiikki tuntuu olevan yhtä mössöä.

Kuuntelen pääasiassa klassista musiikkia, mutta eivät kaikki klassisen musiikin äänitteetkään soi kunnolla, koska äänitys on tehty liian pienessä äänitysstudiossa. Tällaisessa äänityksessä ei tilaääntä saada luonnonmukaisesti tallennettua, ja siksi nämä äänitteetkin soivat aika tukahtuneesti, eikä niillä päästä konserttisalin tunnelmaan. Minulla on melkoisesti 90-luvulla Anttilan alennuskorista ostettuja klassisen musiikin CD-levyjä, mutta vain harvat niistä soivat kelvollisesti. Useimmat levyt soivat hyvin tukahtuneesti, ja niitä kuunnellessa aivan selvästi havaitsee sen, että musiikki on äänitetty monella mikrofonilla liian pienessä tilassa. Oikeaa tilantuntua ei näillä äänitteillä voi saada.

Soittelen SOP-stereota eniten ULA-virittimellä ja kuuntelen aina YLE Radio 1 ohjelmaa. Olen tullut siihen tulokseen, että Radio 1 lähettää monipuolista musiikkia varsin hyvällä laadulla, ja monet kappaleet kuuluvat ULA-virittimellä paremmin kuin CD-levyltä. Koska soittelen SOP-stereolla taustamusiikkia, niin muutakin kuin klassista musiikkia tulee silloin kuunneltua.

En normaalisti kuuntele juuri jazzia, mutta kerran tuli radiosta niin mahtava äänitys jostakin jazzkonsertista, että se suorastaan sykähdytti. Konsertti oli äänitetty niin hyvin, että SOP-stereon tilantunnunsäätimellä sai autotalliin loihdittua oikean jazzklubin tunnelman. SOP-stereo soi silloin hyvin, kun konserttisalissa äänitetään konserttisalin tilaääni ja jazzklubilla jazzklubin tilaääni. Äänittäjät ovat siis avainasemassa kaikissa musiikkilajeissa.

Näihin äänitysteknisiin ongelmiin Köykän OP-stereokin aikoinaan kaatui. Jotenkin ihmiset ovat jämähtäneet niin tiukasti 2-kanavaiseen stereoon, että uudella tavalla ei uskalleta edes ajatella. Tavallisella stereolla tukahtuneet äänityksetkin saadaan soimaan aina jotenkin. Äänittäjät ovat pitäneet huolen siitä, että monella mikrofonilla saadaan aina tehtyä sellainen mixaus, että soittimet saadaan toistossa kuulumaan eri suunnista, kun istutaan tarkasti spotissa. Tällaisella menettelyllä ei tietenkään ole mitään tekemistä oikean avarasointisen stereon kanssa.

Mittausterveisin
Kalervo Kuikka

A-sound SOP menossa kokoon ... soittelemaan ei ihan vielä pääse kun puuttuu 2x500k potikka mutta vahvistinasteiden toimintapisteet sain tarkastettua. Putki 3 on biasoitu potikan liukujen kautta joten puuttuvan potikan tilalle piti juottaa tilapäiset vastukset.

***

Tulin vasta katsoneeksi tätä viestiketjua ja kun en jaksa näin pitkää ketjua läpi kahlata, niin kysyn, että löytyisikö tästä SOP:ista jonkinlainen periaatekaavio, josta näkyisi, mitä perussignaaleista R ja L muokattuja signaaleja siinä eri kaiuttimilla "kuunnellaan" ja miten nämä kaiuttimet sijoittuvat kuuntelutilaan?. Vanhassa ortoperspektassa nämä signaalit olivat kai R+L, R-L ja L-R.

acmn sanoi:

Tulin vasta katsoneeksi tätä viestiketjua ja kun en jaksa näin pitkää ketjua läpi kahlata, niin kysyn, että löytyisikö tästä SOP:ista jonkinlainen periaatekaavio, josta näkyisi, mitä perussignaaleista R ja L muokattuja signaaleja siinä eri kaiuttimilla "kuunnellaan" ja miten nämä kaiuttimet sijoittuvat kuuntelutilaan?. Vanhassa ortoperspektassa nämä signaalit olivat kai R+L, R-L ja L-R.

Napsauta laajentaaksesi...

Tietoa löytyy helposti

Vastaukset kysymyksiisi löytyvät helposti tästä ketjusta. Jos selaat seuraavat viestit oikein ajatuksen kanssa, niin saat hyvän käsityksen SOP-stereon ideasta. Sukulaisuus tavalliseen Köykän OP-stereoon on ihan ilmeinen joka suhteessa. SOP-stereon säädettävyys on kuitenkin paljon parempi kuin perinteisessä OP-stereossa.







Mittausterveisin
Kalervo Kuikka

Kiitos.

Tässä operaatiovahvistimilla toteutettu SOP-yritelmä. Siinä sivukaiuttimille menevät signaalit säätyvät kaavoilla:

VE = 2kR-R+L
OE = 2kL-L+R,

missä k = 0…1.

k = 0 >> VE = L-R ja OE = R-L
k = 0.5 >> VE = L ja OE = R
k = 1 >> VE = L+R ja OE = L+R.

Ymmärtääkseni tällä tilantunnun säädöllä siis haetaan sopiva vaihtoehto ortoperspektan ja monotoiston välistä niin, että
k=0 >> ortoperspekta
k=0.5 >> stereo
k=1 >> mono.

Korjasin pienen muodollisen virheen tuossa SOP:in piirikaaviossa. Signaalien kL ja KR kaksintaminen kannattaa yksinkertaisuuden vuoksi tehdä vasta lopussa. Se myös vähentää yliohjautumisen vaaraa.

acmn sanoi:

Ymmärtääkseni tällä tilantunnun säädöllä siis haetaan sopiva vaihtoehto ortoperspektan ja monotoiston välistä niin, että
k=0 >> ortoperspekta
k=0.5 >> stereo
k=1 >> mono.

Napsauta laajentaaksesi...

Toteutustapa on vapaa

Ihan oikein olet ymmärtänyt SOP-stereon idean. SOP-säätöyksiköllä tehdään mahdolliseksi säätää tilantuntua täysin portaattomasti välillä mono - stereo - ortoperspekta. Ennen SOP-stereoiden kanssa leikkimistä pitää kuitenkin luopua siitä ajatuksesta, että kanavaerotus olisi jotenkin pyhä asia, josta täytyy pitää kiinni kynsin ja hampain. Tärkein tavoite luonnonmukaisessa ja avarasointisessa toistossa (SOP-stereo) on se, että merkittävä osa heijastuneista äänistä tulee suunilleen oikeista suunnista.

SOP-säätöyksikön voi jokainen tehdä omalla tyylillään. Ennen vehkeen tinailemista täytyy vain tajuta tilantunnunsäätimen toiminta-idea. Hetken miettimisen jälkeen jokainen harrastaja huomaan sen, että SOP-säätöyksikkö onkin aivan simppeli asia.
Käytännössä SOP-säätöyksiköllä saadaan kuitenkin erittäin suuri parannus soinnin avaruudessa. Ennen varsinaisten soittokokeilujen aloittamista kannattaa kuitenkin vielä lukea seuraavat postaukset tästä ketjusta.


https://foorumi.hifiharrastajat.org...kta-keskeneräisenä.163379/page-2#post-2111574




Mittausterveisin
Kalervo Kuikka

Taas esitän tyhmiä kysymyksiä. Eli monellako potikalla tuossa kokonpanossa ääntä ohjaillaan? SOP:issa on tietysti tilantunnun potikka, mutta näkyy olevan myös kaksi muuta, joista toinen (stereopotikka) säätelee sivukaiuttimille menevien signaalien voimakkuutta ja toinen (monopotikka) keskikaiuttimelle menevän signaalin voimakkuutta. Mutta täytyy kai olla myös ns. "master volume"-potikka, jolla säädetään äänenvoimakkuutta keskitetysti, että ei tarvitse käydä kahta potikkaa pyörittelemässä, jos haluaa äänen tasoa nostaa tai laskea. Senhän on kai pakko olla stereopotikka SOP:in tulopuolella. Vai?

O, Tästä kuvasta näkyy vastaus löytyvän. SOP-yksikössä on vain tilantunnun potikka ja jokaisella kolmella vahvistimella on oma volume-potikka. Vaan ei ole "master volume"-potikkaa ilmeisesti.

Itse ajattelin kokeilla (aluksi) kahdella integroidulla stereovahvistimella, joista toinen syöttää sivukaiuttimia ja toisen vaikkapa oikea kanava keskikaiutinta. Äänenvoimakkuuden säätely kahta volume-nuppia pyörittelemällä ei ehkä ole niin tuskallista kuin ajattelin, vaikka samalla tulee kyllä väistämättä muutettua tilantuntuakin jonkin verran.
Lähetän SOP-kortin failit ensi viikolla valmistajalle kunhan olen ensin varmistanut kytkennän olevan ok.

Mä eilen ajankulukseni kolvasin normaaliin 2 kanavaiseen stereoon lisäsäätimen. Visatonin laajakaistaelementtien suuntaavuus vähän häiritsee. Kanavaerotusta on jotenkin liikaa. Heh. Olin viimeksi jotakin säätäessäni laittanut kaiuttimet vastakkaisiin vaiheisiin, toinen ”väärinpäin”. Ei ihme, että oli ”tilantuntua”.

Vaiheistuksen korjaaminen ei ollut se juttu.

Mutta nyt siihen mun säätimeeni, joka on suorastaan erinomainen. Levysoittimen, jossa on Riaa sisällä ja pääteasteen välillä on nyt lisänä 10k lineaarinen stereopotentiometri siten, että toisen liu’un päissä on L ja R ja toisessa just päinvastoin. Liu’ut on lähdöt kanaviin. Potikan säätöalue on normaali stereo kaventuen monoksi ja takaisin stereoksi, mutta samalla vaihtavat L ja R paikkaa. Melko joutuisaan nuppi hakeutui pikkuisen päälle mono asentoon normaalilla L ja R järjestyksellä, joka alkoi kivasti häivyttää Visatonien kuulumista kahtena erillisenä. Vanhaa ylen stereotestiä kokeilin myös. Kyllä naksutus kuuluu vasemmalta tai oikealta, mutta ei niin vahvasti kuin vakiona. ”Ääneni pitäisi kuulua nyt epämääräisestä suunnasta...” kuuluu puolustaan ihan samasta kohtaa kuin muutkin, mutta pikkuisen vaimennettuna.

Värkki jää käyttöön. Toimii näillä kaiuttimilla tässä tilassa hyvin. Ei tarvitse säätää äänitteiden välillä.

Olkoon vaikka JOP.

slant sickness sanoi:

Mä eilen ajankulukseni kolvasin normaaliin 2 kanavaiseen stereoon lisäsäätimen. Visatonin laajakaistaelementtien suuntaavuus vähän häiritsee. Kanavaerotusta on jotenkin liikaa. Heh. Olin viimeksi jotakin säätäessäni laittanut kaiuttimet vastakkaisiin vaiheisiin, toinen ”väärinpäin”. Ei ihme, että oli ”tilantuntua”.

Vaiheistuksen korjaaminen ei ollut se juttu.

Mutta nyt siihen mun säätimeeni, joka on suorastaan erinomainen. Levysoittimen, jossa on Riaa sisällä ja pääteasteen välillä on nyt lisänä 10k lineaarinen stereopotentiometri siten, että toisen liu’un päissä on L ja R ja toisessa just päinvastoin. Liu’ut on lähdöt kanaviin. Potikan säätöalue on normaali stereo kaventuen monoksi ja takaisin stereoksi, mutta samalla vaihtavat L ja R paikkaa. Melko joutuisaan nuppi hakeutui pikkuisen päälle mono asentoon normaalilla L ja R järjestyksellä, joka alkoi kivasti häivyttää Visatonien kuulumista kahtena erillisenä. Vanhaa ylen stereotestiä kokeilin myös. Kyllä naksutus kuuluu vasemmalta tai oikealta, mutta ei niin vahvasti kuin vakiona. ”Ääneni pitäisi kuulua nyt epämääräisestä suunnasta...” kuuluu puolustaan ihan samasta kohtaa kuin muutkin, mutta pikkuisen vaimennettuna.

Värkki jää käyttöön. Toimii näillä kaiuttimilla tässä tilassa hyvin. Ei tarvitse säätää äänitteiden välillä.

Olkoon vaikka JOP.

Napsauta laajentaaksesi...

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Oisko periaatekuvaa tarjolla?