C-Kasetti formaattina ja harrastuksena. Kaikkea siihen liittyvää tänne... :)

Miten korjasit tuon hammasrattaan? Omassa Walkman DC2 on myös tämä tyyppivika.
Oliko myös konkissa vikaa vai vaihdoitko muuten vaan?
 
Oon mä niitä koittanut korjatakin vaihtelevalla menestyksellä, mutta täydellistä en ole onnistunut tekemään. Nykyään käytän pelkästään näitä Marianin rattaita. Tyyppivika on kaikissa DD-malleissa, paitsi DD9, johon materiaali vaihtui. https://fixyouraudio.com/product/sony-wm-dd-walkman-new-center-gear-repair-kit/

Konkat tulee yleensä vaihdettua muuten vaan, mutta on noita tullut vastaan arvonsa menettäneitäkin näissä vehkeissä.
 
  • Tykkää
Reaktiot: MPS
^^ Niiden pitäisi oleman Canonin valmistamat. Edeltäjämallin B-710:n päät oli Sonylta. Ettei olisi turhan yksinkertaista, lähes kaikki Sonyn amorfiset päät eivät olleet Sonyn omia vaan Canonin tehtaalta...
 
Aijai... Kai se on liityttävä joukkoon hurjaan, varsinkin kun C- kasetti oli lapsuuden formaatti nro. 1. Silloin ei tosin äänenlaadusta tajunnut tuon taivaallista ja kasetit olivatkin pääasiassa markettilaatua. Mutta oli se vaan kätevä, helppo ja mielettömän kestävä formaatti. Sitä se on muuten yhä, kun ottaa huomioon sen helppouden nauhoittaa, eikä ainoastaan toistaa.

Noh, nyt sitä sitten on herätetty homma täälläkin uudelleen henkiin. Onneksi olen pitänyt kyvyn ko. formaattiin kaikki nämä vuodet yllä. Tällä hetkellä ainoa "dekkini" tosin on B&O:n BeoCenter 9500:n integroitu. Eikä ole ihan huono äänenlaadun suhteen Pentojen kanssa.
Mutta lähipäivinä olisi tuloillaan erillinen dekki... Itse asiassa vielä tällä viikolla. Ei nyt ehkä vielä aivan huippu, mutta hyvä peruslaadukas Alpine AL-60 80- luvun alkuhämäristä. Lisäksi viikonlopun aikana käyn hakemassa vanhaa B&O:ta lisää ja siinä kasassa tulee BeoCord 5500.

Tuon Alpinen sijoitan 19" räkkiin ja sillä on tarkoitus ruveta nauhoittelemaan sellaista materiaalia mihin en raaski käyttää kelanauhaa tai Elcaset- nauhaa... Eli lähinnä radiosta tulee sitten jatkossa vedettyä C- kasetille niin kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Summa summarum, hieno ja täysin aliarvostettu formaatti!
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reaktiot: JMK
Foorumin myyntipalstalle näkyy ilmaantuneen myyntiin vahvistimien ja virittimien sekaan sangen mielenkiintoinen kasettidekki. Rahamiehelle.
 
No joo, näköjään.. Hieno peli eittämättä. Hankalassa raossa vaan sikäli, että tuolla rahalla saa jo aika huippua avokelavehjettäkin. Mutta miksei oikein vannoutunut C- kasettimies/nainen voisi ns. "loppuelämän" hankinnan tehdäkin. Mene ja tiedä.
 
501989.jpg

Nyt niitä saa, myös täältä. C60-pituutta ei oikeastaan kannata enää ostaa, koska C90 on hinnoiteltu niin maltillisesti, että äänitettyä minuuttia kohden C90 tulee selvästi edullisemmaksi. Pigmentti on kertaalleen päivitetty noin vuosi sitten ( MOL 1-1.5 dB parannus).

Tästäpä nyt debatin aihe, kannattaako tuota hankkia, kun toreilta ja turuilta löytyy vielä runsaasti vanhaa mediaa, sekä avaamattomana että kertaalleen äänitettynä. Tiedossa kuitenkin on, että myös c-kasetit voivat ikääntyessään ( 30v tai jopa vanhempia) kärsiä ominaisuuksiensa heikentymisestä. FOX on kuitenkin uutta nauhaa, eikä laadultaan ollenkaan huonoa. Linkki testiin oli tänne jo annettukin, mutta siis tämä.

Tätä tuli kokeeksi tilattua 20kpl. Tosin päädyin 60 minuutin nauhaan, koska tykkään ajatuksena tasaluvuista ja pidän tunnin mittaista (eli 30 min. per puoli) juuri sopivana omiin hommeleihini. Ensi viikolla pääsee varmaan testaamaan..
 
......Tuon Alpinen sijoitan 19" räkkiin ja sillä on tarkoitus ruveta nauhoittelemaan sellaista materiaalia mihin en raaski käyttää kelanauhaa tai Elcaset- nauhaa... Eli lähinnä radiosta tulee sitten jatkossa vedettyä C- kasetille niin kuin vanhoina hyvinä aikoina....

Muutaman viikon roikuskellut musiikin alkutuotannon foorumeilla (muusikoiden.net), tuli sattumalta siellä vastaan... Kaveri ollut keikkaileva muusikko ja varmaan paljon reissussa, niin hän oli ajastanut useita satoja c-kasetteja radionauhoitukselle, ja nostellut ne sitten hyllyyn, yhden nauhoituskerran jälkeen. Ehkä myöhemmin kuunteli nauhoitteen kerran, jos sitäkään. Pani nyt kasetit myyntiin, yhdessäkään ei mitään merkintöjä, ei kuorissa ei koteloissa.... Ostin häneltä neljä 10x laatikkoa Sony BHF 90 nauhaa, viiden ruuvin laadukkaat kuoret, ja nauha vastaa hyvin TDK-AD:ta, ihan kärkiluokkaa ja kohtuuhintaan. Hänellä on noita varmaan vieläkin sadoittain myytävänä, käytännössä uusia, vain suojakalvot poistettu;) En ole sortunut houkutukseen kuunnella, että mitä hän radiosta nauhoitti, satoja tunteja.. :rolleyes::unsure:


SONY_BHF_90.jpg
 
Muutaman viikon roikuskellut musiikin alkutuotannon foorumeilla (muusikoiden.net), tuli sattumalta siellä vastaan... Kaveri ollut keikkaileva muusikko ja varmaan paljon reissussa, niin hän oli ajastanut useita satoja c-kasetteja radionauhoitukselle, ja nostellut ne sitten hyllyyn, yhden nauhoituskerran jälkeen. Ehkä myöhemmin kuunteli nauhoitteen kerran, jos sitäkään. Pani nyt kasetit myyntiin, yhdessäkään ei mitään merkintöjä, ei kuorissa ei koteloissa.... Ostin häneltä neljä 10x laatikkoa Sony BHF 90 nauhaa, viiden ruuvin laadukkaat kuoret, ja nauha vastaa hyvin TDK-AD:ta, ihan kärkiluokkaa ja kohtuuhintaan. Hänellä on noita varmaan vieläkin sadoittain myytävänä, käytännössä uusia, vain suojakalvot poistettu;) En ole sortunut houkutukseen kuunnella, että mitä hän radiosta nauhoitti, satoja tunteja.. :rolleyes::unsure:



Ohoh, tuo juttuhan pitääkin katsastaa ;)
 
...
Ostin häneltä neljä 10x laatikkoa Sony BHF 90 nauhaa, viiden ruuvin laadukkaat kuoret, ja nauha vastaa hyvin TDK-AD:ta, ihan kärkiluokkaa ja kohtuuhintaan...
Niin kuin et tietäisi...? Siltikin, juuri parhaillaan kuuntelen vuonna -83 taltioimaani albumia Sony BHF:ltä. Pitkä tarina...

Sonyn ferrosarja AHF, BHF, CHF oli omilla kokemillani ehkä tasokkain 70-80 -lukujen taitteen ferrosarjoista, varauksella TDK. Basfilla ferroistaan kokemillani tasokas oli vasta vuoden 1979 vihreäkuosinen Ferro Super, joka tallenneautenttisuudellaan kokemillani oli ferronauhojen parasta A-luokkaa, lievine Basf-mekanismidilemmoineen. C-kasetin luojalla, Philipsillä, oli jo 60-luvun lopulla hyvätasoisia ferronauhoja, mutta vasta vuoden 1978 Super Ferro ns. räjäytti pankin:
ferronauhaksi tolkuttoman tasokas, aivan kromitasoa. Ja myös herkkä sekä herkkä, mikä jälkimmäinen seikka valitettavasti on ilmennyt läpikopioitumisena.
...

Tuo edellämainittu omilla kokemillani. Sonyn 70-luvun lopun ferronauhoista BHF mielestäni... On siinä ja siinä, kuka on viisaampi ja kauniimpi:
Sony AHF...BHF vai Basfin Ferro Super tai Philipsin Super Ferro, vai TDK AD.

Megabrändeistä Agfan ferronauhoista ei juurikaan kehuttavaa. 70-luvun loppupuoliskon Super Ferro Dynamic tuoreeltaan oli varsinkin diskanttipäältään mallikas, mutta omissa feronauhoissani Agfa on vuosikymmenien myötä korvinkuultavasti kadottanut diskanttejaan. En vastaavaa diskanttivaimentumaa ole ainakaan brändien Basf tai Sony, TDK paremman pään ferronauhoissa kokenut.
...

70-luvun puoliväliltä 80-luvun puolivälille asti pyrin kokeeksi ostamaan mahdollisimman monia nauhamalleja mahdollisimman monilta brändivalmistajilta, kun hain optimaalisia nauhamalleja omille dekeilleni.

Sonyn nauhoja paljonkin harrastin, 70-luvun puoliväliltä ja pääasiassa 90-luvun taitteelle asti. Dekkini suurelta vai valtaosin olivat Sonyja: ekaa mallia en muista, TC-188SD, 199SD, 206SD, TC-K81, TC-K71 ja vielä 90-luvulta tähän päivään useita Sony-dekkejä. Ferronauhasarjastaan AHF-BHF-CHF ehkä eniten kuitenkin pidän halvimmasta mallistaan CHF.

Diskanttivaste CHF:llä ei ollut kirkkainta päätä, mutta omilla tallenteillani CHF on dynaamisuus nautittava ja vinyylilevyluokkaa. En enää jaksa muistaa, millä dekeillä tai millä levareilla//rasioillaan olen 70-luvun lopulla Sony CHF:lle albumeita nauhoittanut, mutta soundistaan olen jo vuosikaudet pitänyt ehkä enemmän kuin nauhamallien AHF ja BHF soundista. Soundista - ei yksiselitteisesti toistovasteestaan.

-ilkka
 
Niin, tuota vanhaa, hyvää lyijyllistä tinaa tulee käytettyä. Tuo helvetin uusi "tina", jota käytetään "vie roskiin-laitteissa", on erittäin altis tinarutolle enkä oikeastaan ikinä käytä sitä. Harmi vaan, että vanhan ajan tina on hävinnyt kaupoista.
Wellerin juotin oikeiden kärkien kanssa on aivan mahtava.
Kyllä lyijyllistäkin tinaa edelleen saa esim Triopakista, mutta pitää ostaa jollekin yritykselle. Japanista saisi ilmeisesti ainakin laadukasta tinaa, merkkiä en muista.
 
Viimeksi muokattu:
Onneksi tuota perinteistä on jäljellä loppuelämäksi. RoHS-tinan hankalin puoli on noiden nykyisten kiina-osien vaihtaminen vahingoittamatta piirilevyn kalvoja. Saa olla tavallisen tarkkana lämpötilojen kanssa.
 
Tuli mieleen tämä video, missä kiinassa tehdää feikki chippejä. Videon pitäisi alkaa tuosta kohdasta, jossa näytetään miten niitä tehdään. Piirejä saatetaan myydä noin kolmen euron hintaan postituksineen, mikä järki.

 
^^ Niiden pitäisi oleman Canonin valmistamat. Edeltäjämallin B-710:n päät oli Sonylta. Ettei olisi turhan yksinkertaista, lähes kaikki Sonyn amorfiset päät eivät olleet Sonyn omia vaan Canonin tehtaalta...

Niin, 100% "pure" Canon. Täysin sama pää kuin Yamaha K-1020:ssa, tosin hieman erilainen kiinnitys.
Noista amorfisista Sonyn päistä, ne olivat ihan Sonyn tekemiä malleissa kuten TC-K444, TC-K700, näyttävät tältä (kuvissa tosin feriitti-sendust B-710:sta, mutta ovat kyllä kaikki aivan samannäköisiä):
IMG_0643.JPG
Tosin kuin Canonin päissä, näillä on rako luku- ja tallennuspään välillä, aivan kuin Nakan discrete head.
 
Ajattelin aloittaa josko tällaiselle keskustelulle olisi tarvetta. En äkkiseltään löytänyt c-kaseteille omistettua harrastekeskustelua, joten tadaa! Tänne saa kirjoitella kaikkea c-kasetteihin ja dekkeihin liittyvää, c-kasettiharrastuksesta ja kaikesta tähän formaattiin liittyvästä. Täällä saa esitellä myös niitä omia kasettidekkihelmiä. :) No niin, aloitetaan!

Itsellä c-kasetit ovat kuuluneet elämään aina, enemmän tai vähemmän. Muksuna ja teininä tuli kuunneltua melko paljonkin kasetteja, olihan se nuoruus sitä c-kasettien kulta-aikaa. Silloin tuli nauhoiteltua vinyyliltä ja CD:ltä, kuin myös radiostakin biisejä kaseteille. Nyttemmin jatkojalostuksena olen liittänyt vahvistimeeni myös tietokoneen, ja kasettidekin luonnollisesti, niin olen nauhoitellut tietokoneella digitaalista musiikkia analogiseen muotoon eli c-kaseteille. Joko CD-rippauksia tai ostamaani musaa. Nykyään rippaan kaikki CD:t järjesin koneelle ja teen sen flac-muodossa, ja niistä kun tekee nauhoituksia kaseteille tulee aika hyvää jälkeä. Spotify on myös iso osa omaa c-kasettiharrastuskenttääni, nauhoittelen Spotifystä kaseteille paljon musaa. Se kun on periaatteessa ilmaista, maksat vain kiinteän kuukausimaksun ja saat rajattomasti kuunnella musaa, minä myös nauhoitan rajattomasti. C-kasettien toisto on vuosien varrella parantunut paljon, mutts eipä ne vanhatkaan dekit ollenkaan huonoja ole. Eivät suinkaan.

Paras dekki jonka olen koskaan omistanut on JVC KD-A66 B.E.S.T. -tietokoneella varustettu Super ANRS-dekki. Tuo on peräisin 1980-luvun alusta. JVC on isäni peruja, hän lahjoitti sen minulle aikoinaan, ja on todella sitä raskaampaa hifiä. Kuulemma maksoi 1980-lvun alussa jotain 3000 markkaa kai... Se painaa Hifiengine-sivuston mukaan sellaiset 7,9 kiloa, itse en ole tätä punninnut. Ja se on pelkkä dekki se. Todella hyvälaatuinen dekki on kyseessä.

Toinen hyvä kasettidekki jonka omistan on Technics RS-B665 Dolby HX Pro NR B/C -nauhuri, ja se on todella laadukas myös hintaansa nähden. Se odottelee hihnaremonttia ensikuun alussa toteutettavaksi, joten saan senkin varmasti aika pian käyttööni taas. Tuo Technics ei ole ihan yhtä raskasta hifiä painoltaan kuin tuo JVC on, mutta riittää minulle. Maksoin tuosta Technicsistä aikoinaan käytettynä 100 euroa. Jannen Huoltomyynti Salossa saa rempata sen sitten. :)

C-kasetti on samanlainen fornaatti kuin vinyylikin, siinä on sitä sielukkuutta. C-kasetit ovat kuuluneet vinyylien tavoin miltei aina elämääni, en voisi kuvitella eläväni ilman näitä kahta formaattia. Mahtaakohan c-kasetit tehdä samanlaisen paluun kuin vinyylit? Ehkäpä, jos olosuhteet ovat suotuisat, mutta luulen että sitä saamme kuitenkin odottaa vielä tovin. Tällaisia aatoksia. :) Alla vielä JVC KD-A66 -linkki Vintagecassette.com-sivustolle:

http://www.vintagecassette.com/jvc/kd_a66
Ajattelin aloittaa josko tällaiselle keskustelulle olisi tarvetta. En äkkiseltään löytänyt c-kaseteille omistettua harrastekeskustelua, joten tadaa! Tänne saa kirjoitella kaikkea c-kasetteihin ja dekkeihin liittyvää, c-kasettiharrastuksesta ja kaikesta tähän formaattiin liittyvästä. Täällä saa esitellä myös niitä omia kasettidekkihelmiä. :) No niin, aloitetaan!

Itsellä c-kasetit ovat kuuluneet elämään aina, enemmän tai vähemmän. Muksuna ja teininä tuli kuunneltua melko paljonkin kasetteja, olihan se nuoruus sitä c-kasettien kulta-aikaa. Silloin tuli nauhoiteltua vinyyliltä ja CD:ltä, kuin myös radiostakin biisejä kaseteille. Nyttemmin jatkojalostuksena olen liittänyt vahvistimeeni myös tietokoneen, ja kasettidekin luonnollisesti, niin olen nauhoitellut tietokoneella digitaalista musiikkia analogiseen muotoon eli c-kaseteille. Joko CD-rippauksia tai ostamaani musaa. Nykyään rippaan kaikki CD:t järjesin koneelle ja teen sen flac-muodossa, ja niistä kun tekee nauhoituksia kaseteille tulee aika hyvää jälkeä. Spotify on myös iso osa omaa c-kasettiharrastuskenttääni, nauhoittelen Spotifystä kaseteille paljon musaa. Se kun on periaatteessa ilmaista, maksat vain kiinteän kuukausimaksun ja saat rajattomasti kuunnella musaa, minä myös nauhoitan rajattomasti. C-kasettien toisto on vuosien varrella parantunut paljon, mutts eipä ne vanhatkaan dekit ollenkaan huonoja ole. Eivät suinkaan.

Paras dekki jonka olen koskaan omistanut on JVC KD-A66 B.E.S.T. -tietokoneella varustettu Super ANRS-dekki. Tuo on peräisin 1980-luvun alusta. JVC on isäni peruja, hän lahjoitti sen minulle aikoinaan, ja on todella sitä raskaampaa hifiä. Kuulemma maksoi 1980-lvun alussa jotain 3000 markkaa kai... Se painaa Hifiengine-sivuston mukaan sellaiset 7,9 kiloa, itse en ole tätä punninnut. Ja se on pelkkä dekki se. Todella hyvälaatuinen dekki on kyseessä.

Toinen hyvä kasettidekki jonka omistan on Technics RS-B665 Dolby HX Pro NR B/C -nauhuri, ja se on todella laadukas myös hintaansa nähden. Se odottelee hihnaremonttia ensikuun alussa toteutettavaksi, joten saan senkin varmasti aika pian käyttööni taas. Tuo Technics ei ole ihan yhtä raskasta hifiä painoltaan kuin tuo JVC on, mutta riittää minulle. Maksoin tuosta Technicsistä aikoinaan käytettynä 100 euroa. Jannen Huoltomyynti Salossa saa rempata sen sitten. :)

C-kasetti on samanlainen fornaatti kuin vinyylikin, siinä on sitä sielukkuutta. C-kasetit ovat kuuluneet vinyylien tavoin miltei aina elämääni, en voisi kuvitella eläväni ilman näitä kahta formaattia. Mahtaakohan c-kasetit tehdä samanlaisen paluun kuin vinyylit? Ehkäpä, jos olosuhteet ovat suotuisat, mutta luulen että sitä saamme kuitenkin odottaa vielä tovin. Tällaisia aatoksia. :) Alla vielä JVC KD-A66 -linkki Vintagecassette.com-sivustolle:

http://www.vintagecassette.com/jvc/kd_a66

Hola! Hieno alustus!!! Kasetti-hifistely alkoi mullakin uudestaan aika monen vuoden tauon jälkeen.
Nyt kokeilussa Denon DR-M3 direct drive dekki (kuva). Soundit ovat parhaimmillaan erinomaiset. Hankin dekin osittain myös ajatellen äänitys- ja masterointikokeiluja. Lisäksi mulla Hifiin ja laitteisiin äänen sävyjen ohella liittyy myös esteettisyys. Sen verran paljon oon 70- luvulla katsellut sen ajan laitteiden eleganssia. T: MikkoIMG_20201021_222002.jpg
 
Hola! Hieno alustus!!! Kasetti-hifistely alkoi mullakin uudestaan aika monen vuoden tauon jälkeen.....

Holahola! Siitä se lähtee menemään... (y)(y)

Niin, 100% "pure" Canon. Täysin sama pää kuin Yamaha K-1020:ssa, tosin hieman erilainen kiinnitys. Noista amorfisista Sonyn päistä, ne olivat ihan Sonyn tekemiä malleissa kuten TC-K444, TC-K700, näyttävät tältä (kuvissa tosin feriitti-sendust B-710:sta, mutta ovat kyllä kaikki aivan samannäköisiä):
Tosin kuin Canonin päissä, näillä on rako luku- ja tallennuspään välillä, aivan kuin Nakan discrete head.

Juu, niinpä! Tuosta amorfisuudesta. Mulla on käsitys, että amorfinen materiaali on vain aivan ääniraon läheisyydessä ja pinnassa, nehän ampui laserilla siihen ääniraon seutuun valmistusprosessissa, Pioneer ainakin. Laserilla rikottiin äänipäämateriaalin kiderakenteen yhdensuuntaisuus siinä pinnassa, ja samalla lämpö myös hitsasi kiteet yhteen sillä tavalla, että saavutettiin:
a) parempi kulutuskestävyys
b) magneettisten dipolien erisuuntaistaminen teki äänipäästä "nopeamman" magneettikentässä. Magneettikentän polariteetin muutokset nauhan kulkiessa ääniraossa magnetoitsevat myös hieman äänipäätä itseään, mutta amorfisessa rakenteessa tällainen magneettinen "vitka" on vähäisempi.

Amorfisuus ei siis ole niinkään tietty materiaali, vaan käsittelymenetelmä...
 
^ Hyvää infoa. Olen ollut siinä käsityksessä että kyseessä olisi jokin tietynlainen äänipään hiontatapa tai pinnoitus. Äänipäistä on vaikea saada tietoa ja niissä on käytetty paljon eri materiaaleja ja erilaisia profiileja ym. menetelmiä jotka eivät välttämättä äänenlaatuun vaikuta mutta ovat kuitenkin mielenkiintoisia asioita harrastajille.
Äänipäiden kulutuskestävyyksissä on ymmärtääkseni paljonkin eroja, vaikka olisi käytetty samanlaista materiaaliakin niin eroja tulee valmistusmenetelmistä, äänipään muodosta, onko käytössä painintyynyn nostinta vai ei ym. asioista.
Nykypäivänä kun uusia paremman luokan dekkejä ei enää valmisteta niin sekin on mielestäni ajattelemisen arvoinen asia että ottaako hieman parempi äänisen laitteen huonommalla äänipään kestolla vai toisinpäin.
 
Back
Ylös