C-Kasetti formaattina ja harrastuksena. Kaikkea siihen liittyvää tänne... :)

Foorumissa on musiikille erillinen osio, mutta sallittakoon tässä pieni harhailu, ensin teemana radiosta äänittäminen. Omia radioäänityksiä aloin nauhoittaa muistaakseni vuonna 1970 tai 1971, joka tapauksessa selvästi ennen mopoikää. Eihän silloin kasettidekkejä ollut paljon kellään, mutta minullapa oli ihka-oma kelanauhuri Philips N4304, tämä...
Mikäs, C-kasetistahan on kyse. Ja niinhän se oli, että varsinkin 70-luvun alulla vai puolivälillä [en muista] markkinaan tulleille kromikaseteille älppäreiltä tallentamalla sai tasokkaampia musakasetteja kuin tuolloiset valmisferronauhat.

Tällään kuvakombon neljästä musiikkikasetista.
...

Ensimmäisen kasettidekkini ostin vuonna -72 vai -73, en enää muista oliko JVC vai Natikka. Mutta ensimmäisen musiikkikasettini muistaakseni ostin vasta 1977. Pink Floydin vuoden 1973 menestysalbumin tuottajan Alan Parsonsin "Projectin" debyyttialbumi ilmestyi vuonna 1977. Albumi soi Yleisradion rinnakkaisohjelmassa Viikon pop-LP:nä, ja radiosta nauhoitin talteen. Albumi kuitenkin kolahti niin ankarasti, että koin tarpeeksi hankkia orkkiksena. Seuraavalla viikolla marssin Musiikki-Fazeriin, missä albumi oli saatavilla vain C-kasettina:
syytä en enää muista miksi oli saatavilla vain C-kasettina. No, kasetin ostin. Muutoin aivan ok-soundit ilmeisesti ferronauhalla, mutta pohjakohina oli järjetön ja kehnompi kuin omalla radiotallenteellani.

Viimeinen uutena tarkoitushakuisesti ostamani musiikkikasetti saattoi olla Womack & Womackin vuoden 1983 debyyttialbumi, jonka bongasin Anttilasta alehintaan 19,90 markkaa. Pohjakohina Elektra-Asulymin kasetilla on on marginaalinen, mutta diskanteissa leikkautumista:
lienee vielä ferronauhaa?
Sivuseikkana, Womack & Womackin kävin livenä 80-luvulla Tavastialla katsastamassa, ja kiertuepaitansakin tuolloin ostin ja yhä on jossain nurkissani.

Musiikkikasetteja tosin taisin ostaa 80-luvulla ja kai 90-luvullakin tuon jälkeenkin, jos sattui mukavasti kohdalle. Eiss...atana, mulla on valmiskasetteja kai enemmän kuin muistankaan.
...

Toistaiseksi viimeisimmät ostokseni ovat noin 10 vuotta sitten, kun parilla eurolla kipaleelta sain Wingsiä vinyylieni täytteeksi. Vuosien 1976 ja 1979 albuminsa:

Noista Wings-albumeista aiempaa juuri aloin kuunnella. Ei häiritsevää pohjakohinaa ilman dolbya kuunnellessa, mutta soundimaailma on tukkoinen ja vailla mainittavaa diskanttivastetta. Ferronauhaksi oletan.
...

Oikeasti, en muista mikä on viimeinen uutena ostamani musiikkikasetti. On tapahtunut kai 90-luvulla. Ensimmäiset radiosta nauhoittamiseni tein kai vuosilla 1968...1969, monokasettimankalla. Isosiskolla oli Hitachi, ja halusin itsekin kasettimankan. Vanhempani ostivat ekan kasettimankan, ja se oli vain paristokäyttöinen aivan kura, enkä malliankaan enää muista. Seuraava sitten oli JVC:n monomankka, jossa jopa oli äänitystason säätö ja tasomittari.

Valokuva on huono. En ole koskaan osannut kameroita en osaa kuvata, ja mulla on vain tuo 15 vuotta vanha pokkari.

-ilkka
musakasetit.jpg
 
Mun nauhuriharrastukseni alkoi joskus -77-78. Laautuvermeisiin tuplavedolla, säädöillä ja monitoroinneilla mentiin vuonna -80 tai -81. Valmiiksi äänitetyt kasetit ovat aina olleet kuraa verrattuna siihen, mitä itse pystyi tallentamaan. Tässä vaiheessa olin kyllä jättänyt jo Basfin ”värikasetit” ja TDK:n D:t jo taakseni. TDK:n AD, Maxellin (=Hitachi) UD ja Sonyn FeCr oli kait ne vähimmäisvaatimukset. Mielummin toki II-laatua. Neloset tulivat vasta paljon myöhemmin. Nauhan laadusta ei sopinut tinkiä. Radiosta äänittäminen oli nimenomaan se ”juttu” - se toinen oli kaverien levyjen kopioiminen. Valitettavasti mulla oli vähän ”erilainen” musiikkimaku kuin kavereillani, mutta kyllähän ne kavereiden levyt sitten lopulta avarsivat musiikkivalikoimaani. Valmisnauhat ovat kokoelmissani edelleen marginaalissa. Ei sellaista suttua kannattanut harrastaa edes silloin. Miksipä siis nykyäänkään?
 
Tietäisikö kukaan mistä saisi uudet painerullat Pioneer CT-A9 dekkiin? RXB-876 (oikea) ja RXB-877 (vasen).
Vasenta rullaa vielä eBaysta saa, mutta oikeaa ei tunnu löytyvän mistään. Voisikohan tuota vasenta rullaa käyttää jotenkin oikealla puolella:sneaky:
 
Tietäisikö kukaan mistä saisi uudet painerullat Pioneer CT-A9 dekkiin? RXB-876 (oikea) ja RXB-877 (vasen).
Vasenta rullaa vielä eBaysta saa, mutta oikeaa ei tunnu löytyvän mistään. Voisikohan tuota vasenta rullaa käyttää jotenkin oikealla puolella:sneaky:
Nuo alkuperäisosat myydään metallisine nostovarsineen (rulla+akseli+vipu yhtenä pakettina):

d72_93052rofo.jpg
Vasen rulla taisi olla paljon pienempi kuin oikea (??), oikealla puolella pieni rulla ei välttämättä edes tavoita perille asti epäsymmetrisen mekanismin takia. Idea on mitata rullien leveys, ulkohalkaisija ja sisähalkaisija (=akselin paksuus), ja sitten tilataan mittojen mukaan Fixyouraudio.com. Rullat saa olla hieman kapeammatkin, jolloin pannaan prikat välyksiin. Akselit saa painettua ulos varsista jollain sopivalla naulalla tms. kevyesti tuurnaamalla. Akselin ja varren liitos on puristeliitos. Huom! työ on toimenpiteenä "keski-vaativa" ;)
 
Viimeksi muokattu:
501989.jpg

Nyt niitä saa, myös täältä. C60-pituutta ei oikeastaan kannata enää ostaa, koska C90 on hinnoiteltu niin maltillisesti, että äänitettyä minuuttia kohden C90 tulee selvästi edullisemmaksi. Pigmentti on kertaalleen päivitetty noin vuosi sitten ( MOL 1-1.5 dB parannus).

Tästäpä nyt debatin aihe, kannattaako tuota hankkia, kun toreilta ja turuilta löytyy vielä runsaasti vanhaa mediaa, sekä avaamattomana että kertaalleen äänitettynä. Tiedossa kuitenkin on, että myös c-kasetit voivat ikääntyessään ( 30v tai jopa vanhempia) kärsiä ominaisuuksiensa heikentymisestä. FOX on kuitenkin uutta nauhaa, eikä laadultaan ollenkaan huonoa. Linkki testiin oli tänne jo annettukin, mutta siis tämä.
 
Olen kyllä miettinyt yhden laatikon tilaamista tuotakin nauhaa. Toisaalta sain kesän aikana sen verran hyvän lasttin juurikin kerran äänitettyä laatunauhaa, että sitä riittää pitkälle tulevaisuuteen. Mutta olisihan se mielenkiintoinen testata.

Ikääntyvien nauhojen ongelma on tullut vastaan, mutta toistaiseksi prosentti on niin pieni, että siitä vielä ole huolissani.
 
Ainoa todellinen ongelma vanhoissa nauhoissani on irtoaminen loppu/alkupäästä kelatessa. Nauhan liimaus on kuivunut.
Olen myös jollain nähnyt avokelanauhaa, joka on rapistunut avattaessa murusiksi. En tiedä kuinka vanhaa tuo nauha oli.
 
itselle eniten päänsärkyä vanhoissa kaseteissa aiheuttaa painetyynyt.juurikin tuo malli jossa tyyny on liimattu suoraan metallilevyyn.
tahtovat olla vanhemmiten aivan haperoa ja murenee pienestäkin kosketuksesta.onneksi noissa kasettikoteloissa on yleensä paikka johon sopii suoraan tuo jousitettu malli joten kotelo vaan auki ja uusi tilalle.viime aikoina olen törmännyt useisiin poko-rekordsin kasetteihin joissa ei ole paikkaa
jousitetulle tyynylle joten niihin olen leikannut vaahtomuovista pienen tyynyn.nuo poko-recordsin kasettikotelot ovat kyllä muutenkin rakenteeltaan
aivan surkeita.
painetyyny.jpg
 
itselle eniten päänsärkyä vanhoissa kaseteissa aiheuttaa painetyynyt.juurikin tuo malli jossa tyyny on liimattu suoraan metallilevyyn.
tahtovat olla vanhemmiten aivan haperoa ja murenee pienestäkin kosketuksesta.onneksi noissa kasettikoteloissa on yleensä paikka johon sopii suoraan tuo jousitettu malli joten kotelo vaan auki ja uusi tilalle.viime aikoina olen törmännyt useisiin poko-rekordsin kasetteihin joissa ei ole paikkaa
jousitetulle tyynylle joten niihin olen leikannut vaahtomuovista pienen tyynyn.nuo poko-recordsin kasettikotelot ovat kyllä muutenkin rakenteeltaan
aivan surkeita.
katso liitettä 139002
Olen huomannut, että kahden vetoakselin dekkiä käyttäessä tuo tyyny ei ole välttämätön. Joskin kai se parempi on siellä olla.
 
Olen huomannut, että kahden vetoakselin dekkiä käyttäessä tuo tyyny ei ole välttämätön. Joskin kai se parempi on siellä olla.
Kaksivetoakselisissa Nakamicheissa on painotyynyn nostokehikko toistopään ympärillä, koska ajattelivat tyynyn aiheuttavan tietyissä tilanteissa resonanssivärähtelyä. Tyyny nousee niissä kokonaan irti nauhasta ja äänipäästä. Joissakin Sonyn malleissa on samaa ajattelua, mutta toteutus erilainen, eräänlaiset maalatut kohoumat toistopään reunoissa.
 
Joissakin Sonyn malleissa on samaa ajattelua, mutta toteutus erilainen, eräänlaiset maalatut kohoumat toistopään reunoissa.

Ai niin kuin tässä? :D sattumalta löytyi tälläinen Sony, jossa lähes käyttämätön Amorphus-äänipää. :cool:
IMG_0615_.jpg

Muuten kirjoitin tässä joku aika sitten Revoxista. Näin vinkkinä, jos jollakin menee rikki tuo mekaniikan nauhakaapeli (joka maksaa aivan hirveästi eBayssa), sen voi aina korjata ohuilla johdoilla:
IMG_0612.jpg
 
^ Siistiä kolvaustyötä. Pitää olla kunnon kolvi, hyvät kärjet, sopivasti fluksia ja vanhan ajan lyijyllistä tinaa otaksun sinun käyttävän :unsure: Joskus tulee vastaan noita "pannutinurin kolvilla" tehtyjä tusauksia, kun johtimien eristeet on poltettu päistään kahvinruskeaksi...
 
Kaksivetoakselisissa Nakamicheissa on painotyynyn nostokehikko toistopään ympärillä, koska ajattelivat tyynyn aiheuttavan tietyissä tilanteissa resonanssivärähtelyä. Tyyny nousee niissä kokonaan irti nauhasta ja äänipäästä. Joissakin Sonyn malleissa on samaa ajattelua, mutta toteutus erilainen, eräänlaiset maalatut kohoumat toistopään reunoissa.

Joo, no mulla on toisena dekkinä juurikin Nakamichin peruspeli eli 480.
 
Siistiä kolvaustyötä. Pitää olla kunnon kolvi, hyvät kärjet, sopivasti fluksia ja vanhan ajan lyijyllistä tinaa otaksun sinun käyttävän :unsure: Joskus tulee vastaan noita "pannutinurin kolvilla" tehtyjä tusauksia, kun johtimien eristeet on poltettu päistään kahvinruskeaksi...
Niin, tuota vanhaa, hyvää lyijyllistä tinaa tulee käytettyä. Tuo helvetin uusi "tina", jota käytetään "vie roskiin-laitteissa", on erittäin altis tinarutolle enkä oikeastaan ikinä käytä sitä. Harmi vaan, että vanhan ajan tina on hävinnyt kaupoista.
Wellerin juotin oikeiden kärkien kanssa on aivan mahtava.
 
Niin, tuota vanhaa, hyvää lyijyllistä tinaa tulee käytettyä. Tuo helvetin uusi "tina", jota käytetään "vie roskiin-laitteissa", on erittäin altis tinarutolle enkä oikeastaan ikinä käytä sitä. Harmi vaan, että vanhan ajan tina on hävinnyt kaupoista.
Wellerin juotin oikeiden kärkien kanssa on aivan mahtava.
Minulla on tuo sama Wellerin juotin. Juotoskärki on alkuperäinen vuodelta 1993.:) Paljon on tullut juoteltua. Ikivanhaa kovasti savuavaa tinaa olen jäänyt kaipaamaan. Vuonna 1956 tehty R&S ESB radio on juotettu sellaisella tinalla. Muun muassa sulakepesien juotokset eivät tahdo onnistua uudella lyijyllisellä tinallakaan. Tuo kovasti savuava tina on ainoa, joka tarttuu ja pysyy siinä. Sitä on enää 10 cm pätkä jäljellä.:cry:
 
Mulla on vielä ehkä kilon kela jäljellä vanhanajan lyijyllistä juotoslankaa. Eiköhän tuolla meikäläinen lopun aikaa selviä :rolleyes: Juotosasemani on kiinalaisten Welleristä häikäilemättömästi tekemä yks-yhteen kopiotuote, jopa kärjet ovat ristiinsopivia. Sillä olen pärjäillyt. Viimeksi satsasin "desoldering station":iin, mutta sille on toistaiseksi ollut aika vähän käyttöä. Tuntuu pätevältä, mutta käyttö vaatii harjaantumista...
 
Eilen kannoin autotallille kasettidekin, jonka sain pelittämään hihanvaihdolla. Testasin laitetta ja pisti ihmetyttämään, miksi "tasopalkit" jäivät niin alas. Palkit pomppivat noin tasolla -10 db. Nauhoituksen olen kuitenkin tehnyt siten, että piikit noin +2 db.
Tallin kasettidekki on NAD 614 ja nauhoitus tehty Pioneer CT900S.
Pitää ehkä tehdä lisää vertailua, mutta onko tuolle jotain potentiaalista selitystä?
 
Back
Ylös