Vinyylien musta lista

Mulla on jäänyt ostamatta noita MOV-julkaisuja typojen vuoksi. Jonkun vinyylin etukannessa oli Canonball Adderly ja Miles Davisin nimi oli kans jossakin kirjoitettu väärin (Davisin levyssä, takakannessa). Sääli kun ei enää muista tarkemmin. Ostan niitä kyllä, mut luen kyllä tarkkaan kaupassa kannet ja labelit läpi. :)
 
^ Mutta onko nuo typot MOVin tekemiä on sitten toinen juttu.
MOV yleensä vaan printtaa alkuperäisen kannen ja aika monessa levyssä on ollut "Adderly" ihan alunperinkin.
 
^ Joo, Adderly tuntuu olevan melkein puolivirallinen tapa kirjoittaa tuo nimi väärin.

Yksi MoVin Nina Simone on joskus osoittautunut prässin osalta pettymykseksi. Coltranen Live in Birdlandin heikot saundit eivät varmaankaan olleet uudelleenjulkaisijan vika. Muuten taitaa olla makuasia, häiritseekö MoVeissa digitaalisuus. Onhan myös mahdollista, että digitaalimuunnosta käytetään MoVeissa äänenlaadullisista syistä, kun sen verran moni tykkää niiden saundista... ;) Sketches of Spainin MoV-painos ei kylläkään kuulostanut yhtä hyvältä kuin Classic Recordsin all-analogueksi väitetty 90-luvun julkaisu, kun taannoin niitä vertasin. Mutta ei ero suuri ollut.
 
Taxana sanoi:
Vinyyli ei ole enää vinyyli jos tallenne on missä tahansa kohtaa matkan varrella analogiselta masternauhalta valmiiksi lätyksi muutettu sarjaksi ykkösiä ja nollia. Aina kun analoginen tallenne muutetaan digitaaliseksi tapahtuu kompressointi.

Analogiselta masternauhalta koko ketjun ollessa täysin analoginen kaiverrukseen asti valmiille lätylle on periaatteessa laadukkaassa ketjussa tallennettu aivan koko signaali jonka mikrofonit ovat onnistuneet sieppaamaan.

Juuri tästä on kyse kun puhutaan vinyylin paremmuudesta audiolähteenä digitaalisiin ohjelmalähteisiin verrattuna. Huippuvinyylilaitteistoissa ei olisi mitään järkeä jos niillä levyiltä ei juuri saataisi ongittua niitä viimeisiä nyansseja jotka digitaalisissa tallenteissa on hukattu kompression alle. Audiofiilin näkökulmasta on sama soittaako samaa materiaalia digitaalisesti remasteroidulta vinyyliltä vai cd:ltä; niiden sisältö on sama eikä vinyyli tuo tästä näkökulmasta lisäarvoa kuunteluelämykseen.

Vinyylin laatuun vaikuttavat alkuperäisten tallenteiden laadun lisäksi seuraavat osatekijät:

Remasterointi ja kaiverrus on tehtävä analogisesti saman tasoisilla laitteilla ja tekniikoilla kuin 80-luvulla aikakaudella ennen digitaalisia välikonversioita.

Muotit valmistetaan elektrolyyttisesti nikkelistä. Muotin urien harjanteet ja laaksot ovat molekyylitason tarkkoja. Kun ensimmäinen virheetön lätty on paistettu uudella muotilla sen harjanteet alkavat kulua ja laaksot täyttyä vinyylimassan jäänteistä. Tekniikan valitettava sivuvaikutus on että uudella muotilla paistetuista levyistä ainoastaan 5-15 ensimmäistä on todellista audiofiilitasoa. Loput ovat markettien tusinatavaraa. Suuret levytehtaat massatuottavat kymmenien tuhansien levyjen eriä samoilla muoteilla. Eihän niistä lopuista tuhansista voikaan tulla muuta kuin sutta ja sekundaa jos muotteja ei välillä uusita! Kun olin 80-luvulla For Oy:llä Maikkarilla paistamassa levyjä suurin yksittäinen painos samalla muotilla oli minun aikanani 8000 kpl Walesin tiikeriä. Alkupään levyt olivat jees, loppupään silkkaa kuraa.

Myös vinyylimateriaalin laadulla on merkitystä. Kaikki prässit kierrättävät sekundat takaisin raaka-aineeksi. Kierrätysmateriaalin mukana massaan päätyy väistämättä jonkin verran paperia etiketeistä sekä pölyä. Kierrätysmateriaalin osuus massasta vaihtelee päivittäin hukkaerien määrän mukaan. Tällä on merkitystä laadulle vain jos kierrätysmateriaalia on erän raaka-aineesta poikkeuksellisen suuri osa.
Napsauta laajentaaksesi...

Uusille vinyyliharrastajille pitäisi tämä painaa visusti päähän. Omakin vinyyliharrastus on jäänyt todella pieneksi, että kun laitteiston saa tarpeeksi hyväksi on karkeasti 99.9 prosenttia levyistä huonoja. Tämäkin arvio on varmasti liian positiivinen levyjen hyvyydestä kun monesti koko levypainos-erä on pilalla. Mutta on noita levyjä ihan mukava silti kerätä, eli käy harrastuksesta ja tulee silloin tällöin ostettua joku levy hyllyyn lisää. Kuitenkin ihan mukavasti kuunneltavaa laatua LP-levyiltä saa kaiverrettua että en sanoisi aivan huonoksi harrastukseksi.
 
Mitä mieltä arvon vinyyli harrastajat ovat sellaisista levyistä joissa on valkoiset blankko kannet, joihin on teipattu kopiokoneella tehty kappalelista. Itse levyn tarra on geneerinen tarra, jossa lukee "TEST PRESSING FROM SPECIALTY RECORDS CORPORATION" tarraan on lisäksi kirjoitettu käsin levyn tiedot. Löysin kirpputorilta kaksi tälläistä levyä: Irene Caran Carasmatic levyn ja jonkun Boomerang levyn. Levyt ovat äänenlaadullisesti priimaa ja muutenkin täysin uudenveroisia ja hintaa kirpputorilla oli 90snt/levy:D
 
Käsittääkeni nuo valkokantiset levyt voivat olla joitain DJ-levyjä tai albumien testipainoksia. Noiden albumeista tehtyjen testipainosten seasta voi löytyä todellisia aarteita ja helmiä ihan julkaisujen suhteen. Noiden suhteen ei kuitenkaan täysin varmasti tiedä koskaan mitä saa laadun suhteen. Itse en ole noiden valkokantisten kohdalla törmännyt kirppareilla muihin kun joihinkin DJ-julkaisuihin, mutta tuo scene on itselle niin tuntematon että en ole vielä ostanut yhtään niistä mukaani.

Lisää turinaa testipainoksista:
http://forums.stevehoffman.tv/threa...-is-it-just-another-way-to-make-money.225643/
 
Kiitos hyvästä linkistä Kef 105, näyttäisi siltä, että noita on tehty aika vähän, on muuten vähiten rasahtelevia levyjä mitä olen milloinkaan kuunnellut. :) Täytynee digitoida nuo ja säästellä muuten noita levyjä, mikäli vaan löydän jostain paremman levysorvin, kuin nykyinen mikälie pingpong.:D
 
Olen vältellyt sellaisen puljun kun Back to Black painoksia lukemani perusteella. Kuulemma huono laatuisia ja kannetkin alta lipan jotain CD kansi muutoksia. No tuon poikottini läpi on kuitenkin onnistunut yksi levy pääsemään heiltäkin hyllyyni asti kun myyjällä ei ilmeisesti ole ollut tuo firman nimi kovin selvästi mainittuna nettisivuilla.

Tuo levy on Slayerin South on heaven. Ihan hyvää rytinää tämä on. Levy soi hyvin, hiljaiset kohdat ovat hiljaisia ilman ritinöitä jne.. Orkkista en omista joten tämän levyn suhdetta siihen en voi arvioida. Kuitenkin tämän levyn perusteella voisin olla varovaisesti valmis kokeilemaan puljun muitakin painoksia.

Minkälaiset kokemukset muilla on näistä Black To Black vinyyleistä.

Jyri
 
Minulla on viitisenkymmentä Black to Blackiä hyllyssä, pääosin Kissin uusintapainoksia mutta myös muita löytyy. Ihan jees ne minun mielestäni on, ei ritise ja ovat hiljaisia, ainakin nämä 180 grammaset. Eivät ole kieroja ja keskireikä on keskellä, äänenlaatukin on hyvä eli eivät näissä omissa ainakaan alkuperäiselle(jenkkipainokselle) paljon häviä, britti ja saksapainoksilla aika tasaväkiset. Yksi ainoa levy tullut vastaan jossa oli jonkinastainen valuvirhe eli jäi hyppimään paikoilleen vaikka mitään näkyvää virhettä tai roskaa levyssä näkynyt. Kannet on omissa ihan hyvät, nykymuodin mukaan paksua pahvia ja ******** ahtaat, ainakin jos vaihtaa sisäpussin ja haluaa ne alkuperäiset kuvapussit ahtaa mukaan.
 
Ok. Sitten uskaltaa noitakin alkaa osteleen. En muista koska ja mistä luin että olisivat ihan baskoja.

Hyvä tieto. Niillä on paljo hyviä levyjä julkastuna.

Jyri
 
Minullakin noita lötyy. Hyviä, ei kannata pelätä.
 
Viimeksi muokattu:
Onkos muille tullut vastaan levyjä, jotka rahisee ? Itsellä muutama Japanin prässi, jotka pitävät pientä rahinaa, ei tunnu muuttuvan rasiaaa tai neulapainoa vaihtamalla. Kuuluu kun on lähellä soitinta, mutta ei kuulu kaiuttimista ?
Nää on -70 /-80 luvun prässejä.
 
Tuommonen lausunto löytyy MOV:n omilta nettisivuilta: "We use the best audio available to cut our records. We receive and use different kinds of masters: analogue tapes, original metal parts, lacquers cut from analogue tapes and high res digital files 192/96khz/24 bit. Music On Vinyl does not use CD's as masters."
 
Scorpionssin uudesta 50v vinyyliboxista tuli , blackout , lovedrive levyt , saan benz, luxman, harbeth yhdistelmällä jo niin korviin särkevää kihisevää kirkkautta näistä ulos että ei näitä voi suositella kelleen, media toimii mutta joku on vissii ruuvannut soundit päin seiniä näissä, onks kellään muulla vielä näitä.
ja toi oma setti ei todellakaan ole mistään kirkkaudesta ja kihisevyydestä kuulu.
 
Roy Orbison ‎– The Best Years
Label: K-Tel ‎– OR-7144
Format: Vinyl, LP, Compilation
Country: Finland
Released: 1989

Tässä esimerkki miten ei tehdä best of levyä. Soundit tulee..jostain. Järkyttävän huonon kuuloinen. Onko K-Tel levyt aina/usein näin surkea tasoisia? Tätä kun vertaa esim. Mystery Girl levyyn niin melkein itkettää. Kyllä SDuomi ja K-Tel osaa... Ei ole ihme että näitä on tullut vastaan (tämän oston jälkeen) ihan tuhottomasti, viime viikolla vielä tehdasmuoveissa....

Noh, oppia ikä kaikki - parempia kokoelmia kohti (kenelläkään mitään ehdotuksia?) ja olen kyllä noita K-Tel levyjää yrittänyt välttää vaikka kovasti tahtoisin Suomi-tekniikkaan luottaa. Tässä kohtaan se ei ainakaan toimi.
 
Ei ole mullakaan kovin hyvä mielikuva K-Teleistä. Ja tosiaan muistiin tarviikin tukeutua, kun olen luovuttanut omat kappaleeni Lassila & Tikanojalle uudelleen prässättäväksi hydraulipuristimella.
Ainakin yksi ongelma noissa oli, että ängetty liikaa raitoja, jolloin kaista vääjäämättä jää ohueksi.

Kokonaan toinen asia sitten on, että viime aikoina olen ruvennut välttelemään kokoelmia ja best-offeja. Jos artisti on makuuni, tulee kuitenkin lopulta hankittua kokonaisia teoksia ja best-offit jäävät turhaksi hyllyntäytteeksi. Tämä koskee fyysistä mediaa. Best-offeja kuuntelen tutustumismielessä streaming-palvelujen kautta.
 
[OT]^^Mietin tuota Orbisonin kokoelmien suurta määrää tänään työmatkalla. Voisiko se perustua siihen, että Royn uran alkuvuosina levy-yhtiö (kuten kaikki muutkin) panostivat singlelevyjen saamiseen mahdollisimman korkealle listoille (musiikkigenre = POP)? Alussa ei siis pyrittykään tekemään albumikokonaisuuksia. Myös artistin poistuminen yläkerran orkestereihin usein aikaansaa kokoelmavyöryn.[/OT]

^Tuossakin on varmaan perää. Kaikki K-TEL:in levyt olivat poikkeuksetta pitkäkestoisia.
 
Sinun on kirjauduttava sisään tai rekisteröityä kirjoittaaksesi tänne.
Back
Ylös